Stroszek (Saksa-77)

Herzogin mestariteos! Tämä julma tarina kertoo Stroszekista (Bruno S) joka muutaman ystävänsä kanssa lähtee Amerikkaan kaduilta kultaa vuolemaan, koska elämä Berliinissä on väkivallantäytteistä alistamista.
Elokuva tuo selvästi esille sen ettei Amerikkalaista, eikä liioin Eurooppalaista Unelmaa ole olemassakaan.

Elokuvassa on paljon oivaltavia, symbolisia kohtauksia:

-Yhdenmiehen bändi Bruno vapautuu vankilasta jolloin hän harmonikan ja torven säilöstä saatuaan töräyttää vapaudenpuhalluksen, vapaudentöräytyksen torvestaan vankilan toimistossa. Bruno tistaa tämän törähdyksen Vapaudenpatsaan näköalatasanteella juuri kun he ovat saapuneet Amerikkaan.

-Vähän ennen Amerikkaan lähtöään Bruno vierailee lääkärinsä luona sairaalassa. Lääkäri  näyttää kuinka tarttuva ote vastasyntyneellä vauvalla on hänen sormestaan ja omasta elämästään ja nukuttaa suloisesti tämän pienokaisen sylissään. Kohtauksen lopuksi näytetään keskoskaappia.

Vaikuttava elokuvakokemus.

Heart of Glass (Saksa-76)

Kun kaikki on lasia, kaunista, särkyvää.

Werner Herzogin mestariteos! Herzog käyttää hyvin erikoisia keinoja elokuviensa tekemiseen. Väitetään, että kaikki Heart of Glass`in näyttelijät esiintyvät hypnotisoituina!! Ja siltä se näyttääkin, elokuvassa on paljon tuijotusta, outoa dialogia ja verkkaisuutta. Tämä ratkaisu sopii erittäin hyvin, sillä elokuvassa kuvataan sitä miten pienen syrjäisen vuoristokaupungin, kylän elämään, maailmaan vaikuttaa  se, kun sen sydän, lasitehdas uhkaa kuivua pois. Vanha Mestari on kuollut, eikä salaista punaisen lasin reseptiä löydy mistään eikä tiedä kukaan. Tällaisessa tilanteessa  (kylän, elinkeinon kuihtuminen ja nykymaailmaan, nykymuotoon väännettynä työttömyys) ihmisistä tulee kuin hypnotisoituja, unissakävelijöitä. He kulkevat, toimivat kuin sumussa. Suurten vuorten varjossa, jossa "Giant is only a shadow of a dwarf."

Aivan uskomattoman kaunis, surumielinen, oudon kiehtova elokuva!

Kaspar Hauserin tapaus (Saksa-74)

"Etkö kuule kauheaa kirkumista joka puolella ympärilläsi? Kirkumista, jota kutsutaan hiljaisuudeksi."

Werner Herzogin mestariteos! Ja Bruno S:n! Herzog ja loistavasti näyttelevä Bruno S tuovat kankaalle, ruudulle Kaspar Hauserin tarinan. Miehen tarinan. joka 1800-luvun alkupuolella ilmestyi erään saksalaisen kaupungin torille juuri ja juuri seisomaan pystyvänä, muutaman sanan osaavana, kirje kädessään. (Häntä oli pidetty lukittuna kellariin aikuiseksi tuloonsa asti.) Hänestä aletaan koulimaan `jaloa villiä` ja erilaiset intressipiirit pyrkivät hyötymään hänestä. Häntä luultiin mm siniveriseksi. Myös ystävällisiä sieluja löytyi, mutta heidänkin moraalinsa höltyi tilanteen tullen.

Elokuva pyörii loistavasti eteenpäin nimenomaan Bruno S:n sydänverellä tehdyn näyttelijätyön sekä tietenkin myös Herzogin oivaltavan tarinankuljetuksen ja nyanssientajun kautta. Tässä ei ole mitään turhaa.

Bruno S uusi (maneerisen kyllä, mutta Herzog tiesi minne hän sopi) näyttelijäntyönsä Stroszek-elokuvassa.

The Super Gang (Hong Kong-84)

Veli (Bruce Le) saapuu Hollannista Hong Kongiin kostamaan isoveljen kuoleman ja joutuu osallistumaan jengien sisäisiin ja välisiin, tavallisiin taistoihin (=tylsiin) kautta katsojan ohella sivustaseuraamaan niitä. Veljen kuolettajaa ei vielä tiedetä, koska sen teki maskimies..


Elokuvassa on kummallisen paljon jotain ihmeen kummallista lihakirves-"kung fua"¨. Eräässä kohtauksessa koko ravintolan väelle ilmestyy sekunnissa kirveet kouriin, mutta ne katoavat myöskin sekunnissa kun poliisit tulevat paikalle ja tappelu tyrehtyy alkuunsa. Kummallinen ja typerä, mutta onneksi lyhyt kohtaus on kung fuilu sikalassa! Porsasparat.


Pari pöljempää kohtausta, mutta laimea, lattea sekä sekava elokuva. Unohdettava, unettava Bruce Lee-kopio. Tosin elokuvan viimeinen reilu kymmenminuuttinen (alkaa älyttömällä telttakohtauksella), eli naamarimiehen arvattava ja sekava selviäminen ja tilanteen yllättäväkin lopputulema on tanakkaa roskaa hirviönaamaraeineen ja käsineen, mutta tulee liian myöhään.


P.S.1 Toisella katsomiskerralla kökkökohtaukset muodostavat keskenään ketjun, joka teki niistä oman hyvän huonon-elokuvansa. Mutta ei koko elokuvan mittaista kokonaisuutta. Kökköily ja (melko tavanomainen) toiminta eivät kulje keskenään kovinkaan sujuvasti, toimivasti. Liian vastakkaiset. (Mutta eivät kuitenkaan sulje toisiaan täysin toisille planeetoille.)


P.S.2 Bolo Yeung mukana ja ohjaajan nimi Yellow John! Ja suomiviittauksena(?) pomo tasoittaa viiksiään Fiskars-saksilla!

Pathfinders to Venus (Englanti.61)

Rakettiporukka joutuukin paluumatkalla Marsista pikkuisen ennen Maata lähtemään hätäaputöihin Venukseen.

Trilogian `tavallisin` teos genren `perinteisyyksillä`, viidakkopalaneetalla, hirviömiehellä, kivikautiskansalla ja dinosauruslaaksolla. Mutta ne pitävät serialin perusverevänä.

Trilogian `huonoin`, mutta tämänkin katsoo oikein mielellään, kuten katsoo koko kolmikon. Yhteisenä älyttömyytenä kolmikossa on katsojan ihmettely siitä miten miehistö pystyy olemaan ilman vettä ja ruokaa pitkiä aikoja. (Selityksenä ehkä toinen älyttömyys; Matkat planeetoille ovat järjettömän lyhyitä ja nopeita. Mutta silti..) Katsojalla ei tätä puutosongelmaa ole, camp, scifi ja roskaravintoa ja ruokaa on riittämiin.

Pathfinders to Mars (Englanti-60-61)

Seuraavassa serialissa hullu scifikirjailija kaappaa avaruusaluksen "aurinkokuntamme keskuspaikkaa" Marsia kohti "tapaamaan" hänen "ystäviään". Mutta onko Mars vain armotonta aavikkoa vai jotain ei tunnettua?...

Kiva käännös. Pathfinders to Mars on jännittävä, kiva, oiva, yllättäväkin käännös edellisen osan camp-elementeistä kohti synkempiä sävyjä..

Juoni on mietityn hullu, mutta ei niin monipuolinen kuin edellisessä. Junnausta esiintyy, en pitänyt niin pirusti kuin ekasta osasta. Mutta katsoin kuitenkin tätä genre-juonimuunnosta hyvällä innolla.

Pathfinders in Space (Englanti-60) - Muinaisaluksia ja pehmolelumutaatioita kuussa!

Narun nokassa vaappuva "avaruusraketti" toi kolmoisdevarillisen poikairjamaista avaruussagaa. Nyt ensimmäiseksi Pathfinders in Space:


Tehtiin niitä näköjään serialeja Briteisäkin. (sillä poikkeuksella, että tässä jokainen osa on jaettu kahteen osaan.) Ja vielä lapsille! (Lapsenmielisille) aikuisille. Jännää!


Kaksi avaruusrakettia on lähdössä kuuhun. Toisessa miehistö ja toisessa autopilotti ja varusteet. Mutta damned!, varusterakettiin on jäänyt elektroninen ruuvimeisseli(!) pyörimään ja se estää ja savuttaa raketin lähdön.
Mutta onneksi vain viivästyttää lähtöä, sillä rakettiinpa tunkee toimittaja ja ensimmäisen raketin pomon lapsia ("Mitä tarkoitat, me?" kysyy isä toimittajalta avaruuspuhelimitse) pikkupojasta teinityttöön ja ylikin. Ja he ovat mukana  enemmän ja vähemmän salamatkustajina. Mutta Hamlet- hamsteri ei, hän kuuluu miehistöön! Aijai, niin, ai niin, tietenkin Hamlet! Meinasi jäädä tämä tärkeä lenkki miehistöstä mainitsematta!


Monta osaa serialin alkuosista seurataan kaulus ja villapaitoihin sonnustaunutta ryhmää raketissa. Mutta puolivälin jälkeen vedetään jo jopa kuukostyymit päälle!
Kuukävelykohtauksissa leikkimielisen kautta kauhistuttavan apean upeaa "vuoristomaista" foliomaisemaa ja kuukypärissä täyttä trashia: Niissä ei ole ollenkaan naamamaskia, vaan kaksi rautalankaa ristissä kasvojen edessä. Eipä tule hiki, eikä huurru lasi!
Komea on miljoonia vuosia sitten jäätynyt-kivettynyt kauhukeho-muinaisastronautti ("Ai tältä radioaktiivisuus siis näyttää."), mutta komein on paikka mistä muinaishemmo löytyy; kuunsisäinen muinaisavaruusalus liukuovineen ja muinaisteksteineen. No, jopa on muinaista! Ja hulluin juttu on löytää sieltä MUINAISPEHMOLELUJA, TAI AINAKIN YKSI SELLAINEN, NIMITTÄIN PEHMO`NALLE`, JOLLA ON KUUSI JALKAA JA NORSUN KÄRSÄ!!??.. Ja mitäpäs, mitäpäs vielä? No, tietenkin se idea, juttu ja yritys, että lähdetään tällä muinaisaluksella (kuin jättimäinen korvavaikkuvanutuppo!) kohti maata!!!...


Kivan hitaasti ja hullusti etenevää, kulkevaa poikakirjascifiä. Pidin pirusti.