Themroc (Ranska-72) Vähän väkisin väännetty karjuva kuriositeettikylpy, kävely ja juoksu hajoitettavassa kaupungissa (maassa, maailmassa?)

Tässä uniikissa kuriositeetissa näyttelijät, `näyttelijät` ja "näyttelijät", kaikki (koko kaupunki, kansa, maa, maailma?) puhuvat, huutavat, karjuvat siansaksaa... Tai suoraa se on suoraa karjuntaa, huutoa.. Mies (Michel Piccoli) on `päivätöissä``vankilassa` maalarina, kuten kymmenet muut valkoisiin, keltaisiin, vähän punaisiinkin haalareihin pukeutuneet miehet. He nahistelevat keskenään, maalavat laiskasti aidantankoja molemmin puolin vartijoiden katsellessa... Mies `karkaa. Hän varastaa helposti aseelliseti vartioidulta rapaiselta rakennustyömaalta kiviharkkoja kottikärryyn ja vie ne kotiinsa. (Vartija pelästyy miehen karjuntaa. Tämä hänen karjuntansa kasvaa koko elokuvan ajan. Hän kasvaa karjuntakarpaasiksi. Mm metrotunnelissa mies karjuu junien kiitäessä ohi..) Kotonaan, ja yleensäkin talossa, kaupungilla mies alkaa muuraamaan ja hajottamaan, hajottamaan ja muuraamaan.. Ei ehkä murtumisen, turtumisen, turtumisen, murtumisen takia, vaan "kai muuten vaan".. Muutama muukin alkaa hajoittamaan ja muuraamaan.. -- Vähän väkisin uniikiksi kuriositeetiksi tehty juttu. P.S. Naisten paljaita jalkoja (hameisia tai ilman) kuvataan paljon altapäin. Kävellessä, kylvyssä, portaikossa, sihteerin istuessa pöydällä...