Trilogia väärinpäin, eli osa kolme: (The Triumph of) The Champions of Justice (Guatemala-Meksiko-74)

NO NYT ON ROSKAA! Kaksi Avaruus(?)kääpiötä (pääkääpomokääpiöllä hopeahaalari, hopeahanskat ja kengät plus otsanauha sekä siniviitta, avustaja-pikkupomolla enstextistä valmistettu hehtaarihopeakaulus ja punaviitta, muuten puku päällä) levittävät pahansuopaisuuttaan folioseinäluolastaan Meksikossa kautta Guatemalassa. Avaruudesta tulemista ehkä alleviivaa ja capslokkaa vielä lisää kaksikon avustajajoukot: Siihen kuuluu musta-asuisia tavallisen näköisiä, mutta hitaita miehiä joiden hitaus menee lähes aina siihen viimeiseen hitauteen eli kuolemaan. Sillä nimittäin näyttää siltä että he eivät kestä (maan) ilmaa tai sitten jostain syystä muuten tukehtuvat ja muuttuvat vihreä limaihoisiksi ja punasilmäisiksi ja kuolevat. No, yksi muuttuu vihreäkai ja punasilmäiseksi dinosaurusmaiseksi pitkäkaula-pukupäälliseksi hirviöksi, ja kuolee.. Vähän tehokkaampi ryhmä heillä on jälleen mustapukuiset, mutta näyttää siltä että välillä sokeat välillä kuurot, (kädet ja miehet jäykän vaakasuorina sivuilla vaappuen) kärpässilmäiset kärpäs"korvaiset"-painipäämaskityypit. He ovat hitaita, mutta tehokkaampia kuin nuo edellä mainitut mustapukuhemmot, he saavat sentään jotakin aikaan. Mutta eivät he niin aikaansaavia, eivätkä varsinkaan painimatsaavia kuin heitä vastustavat hyvispääpainijat Blue Demon ja tuntemattomammat (mutteivät mättömämmät) Superzan ja White Phantom. Päämaskiton nainen häviää tylsästi kaikki matsinsa. Santoa ei siis elokuvassa ole, mutta siitä huolimatta oivan outo ja roskainen tuotos. Mutta itse asiassa minun silmissäni nuo momipuolisemmat ja värikkäämmät pahikset voittavat, vaikkeivät voitakkaan.. P.S. Sirkusmaailmaa mukana (tuleeko trapetsitaistelua, trapetsiwrestlailua?) ja kaikkien taistojen taustalla soi aina kiva instrumentaalinen garage-rautalanka. Ja nutta mikä mainiointa, ja varsinkin yllättävintä tällaiselle ei ihan kovimmalle wrestlausfanille, tässä ei ole ainoatakaan järjestettyä, varsinaista lavawrestlaustapahtumaa, joista muodostuu yleensä näiden elokuvien `juonten` elefantin-mammutin-sinivalaanosa...Leffan lopun Sirkuksen hiekkakentän massamatsusta ei tietenkään tähän lasketa, koska se on juurikin tälläinen ei järjestetty, suunniteltu tapahtuma ja sen näkee sirkusyleisön käsketyistä hämmästyneistä ilmeistä ja jäykästä olemuksesta. Taputuksia tietenkin tulee, kun kansan sankariwrestaalajat voittavat, ja niin taputan minäkin, mutta koko elokuvalle...