Sirpa Lane: (Papaya:) Love Goddess of The Cannibals (Italia-78)

Tämä on aiheeltaan (poislukien kannibalismi, eikä sitä tässäkään juurikaan ole, ja sekin offscreeninä) eli aihe, elokuva on `kuinka lähes koko elokuvan jatkuva taustarummutus herättää/tainnuttaa seksiin ja kuolemaan` yhtä hyvä kuin Jess Francon Voodoo Passion. Tuo mainittu `kannibalismi` on offscreenistä `genitaalikannibalismia`, mutta tämän leffan kova clou ja koulu on se että tämä on Joe D`Amaton parhaita elokuvaohjauksia, luuppijuoni kiertää oivasti alusta `loppuun`.. Ja se kaikkein kovin juttu tässä että tässä on toisessa pääosassa (tai jos katsoo, laskee toisin ensimmäisessä) Suomen Sirpa Lane, mutta ei Goddessina, vaan "uhrina"..