The Voice of The Whistler (USA-45) Syystäkin, tietenkin outo `noir`, mutta mielenkiintoinen sellainen..

Kertomus yhdestä suurimmista, kauheimmista kauhuista, yksinäisyydestä. Jonka voi kohdata suurkaupungissa tai kaukaisessa, yksinäisessä majakassa.. Kertomus siitä miksi tämä nainen päätti muuttaa majakan yksinäisyyteen... - Raketin lailla tuntemattomuudesta, `tyhjyydestä` noussut multiteollisuuspamppu John Sinclair (Robert Dix) on nyt vuosien vieriessä, saatossa valunut yksinäisyyteen (tai ollut sitä aina), jopa fyysiseen ja psyykkiseen luhistumiseen (tai ollut niitä aina). Viimeksi mainittu näkyy vain vielä kotona.. Joten hän lähtee perinteiselle tohtorin suosittelemalle, vaatimalle hermolomalle... Sitten tapahtuu aikamoista!: Hermolomalla Sinclair törmää sairaanhoitajaan, joka on ollut neljä vuotta kihloissa lääkärin kanssa, mutta naimisiin (ja ehkä käsittääkseni myös sänkyyn) mennään miehen mukaan elokuvaperinteisesti kun mies on saanut tarpeeksi rahaa oman klinikan avaamiseen... Muutenkaan he eivät juuri vapaa-ajalla näe, koska miehen on käärittävä rahaa.. ("Try to understand!") Joten naisen ehdotus on että hän menee naimisiin ehkä kohta kuolevan Sinclairin kanssa ja sitten heidän rahahuolet olisivat ohi. No, lääkärimies jättää naisen ja Sinclair ja hoitsu lähtevät `hermolomalle` majakalle... Ja syystäkin (omistakin), tietenkin muutaman kuukauden päästä, samalla kun mies tervehtyy, `vaimo` muuttuu ilkeäksi, kylmäksi... - Kiinnostavan outo psykologinen noir, tai ehkä ei jopa noir ollenkaan..