Kiss The Blood Off My Hands eli Suutele veri käsistäni (USA-48) Hurjanniminen noir traumoista, murhasta ja rakkaudesta.

Erikoisen, jopa etovanniminen noir `kätkee`sisäänsä murha, murhe ja rakkausnoirin: Sotanoir? Sotatraumanoir? Sodanjälkeinen Lontoo. Aluksi kertojanääni puhuu sotatraumoista. Sitten siirrymme juuri sulkeutuvaan kapakkaan. Parransänkijuoppo (loistava Burt Lancaster) vihastuu valomerkistä ja tyrmää baarinpitäjän kuolemaan. Vai tyrmääkö kuoloon asti? Mutta mies pakenee ja vanhana trapetsitaiturina Lancaster hyppii ja kiipeilee näyttävästi pitkin aitoja ja kattoja, kunnes livahtaa erään näisen (Joan Fontaine) huoneeseen.. Yhteisen (mies vartiossa ovella) yön jälkeen mies alkaa seuraamaan naista. ("You pretty lonely yourself" sanoo yksinäinen mies naiselle eläintarhassa. Eläintarhassa myös häkitettyjen villieläinten karjunnat pukkaavat miehelle hikeä ja traumoja pimtaan. "What`s the matter, haven`t you been in the zoo before?" "Been all my life.") Myös nainen joutuu tarttumaan aseeseen ja varsinkin tarttumaan tappoon, kum heitä ja häntä erikseen ja yhdessä huijaava, kiusaava iki ja ja jokapaikanriesanilkki käy päälle. Leffassa myös kuljetusala-kuorma-auto-rekkahuijausnoiria. Parhaita Lontoonoireja. Eihän tämä tietenkään pärjää Richard Widmarkin tour de force and failure`lle Night and The City`lle. mutta harppoo perässä ihan kunnon askelin, jopa juoksusellaisin.. Ja, kuten sanottua, Lancaster oli jo uransa alkupuolella, vuosina myös loistava näyttelijä..