Dr Caligari (USA-89) - Että ei.

Increddible! Terrible! Veitsi, joka tekee, viiltää esiin paiseita, rupia, puutukien varassa roikkuvat kukka-köynnös-lonkero-oksarinnat, iso `design`muovisilmä aavikolla/avaimenreijässä/postilaatikossa/teatterilavalla, oliko imurinletkunkin päässä, kävelevä pat/ja/tyyny (josta tunkeutuu kieli, kielet ovat elokuvan clou), lampaanjalasta, viulusta syödään villat päältä, sisältä sykkivä sisäelinkakku (kermat päällä) josta lonkerot lentävät kohti "juhlijoita" ja se paras segmentti: lumisateisessa televisioruudussa oleva ruudun kokoinen naiskasvo aiheuttaa lipovalla kielellään telepaattisesti orgasmeja sängyllä makaavalle naiselle. Ja toiseksi paras: Kylpyamme on täynnä jäätä, lunta, jo(i)sta nousee gialloinen partaveitsinukke. Laitetaan vielä kolmas: Käsi"kahle"- Koristeena pelkkä sängynpääty. - "Post-Apocalypsinen", post-punkkinen teatteri-tv-(tekniikka)elokuva (lumisadesuriseva tv, jossa naiskasvot teatterilavan nurkassa) Dr Caligarin mielisairaalan ja "muun" "maailman" eroottisuuksista. Mukana myös pakosti, tietenkin, tottakai tunkkaisuuden tuhnua, tunkua. Pidän tällaisesta yhdistelmäatä, mutta siinä on myös aivan liikaa saman asian ympärillä (no, se seksi tietenkin, ja siitä tietenkin tissit!!) pyörivää tyhjää, tylsää teatteripuhetta. Eli, että ehkä ei, ei kai jatkoon. Että ei.