Tässä elokuvassa ohjaaja Seijun Suzuki säästää surrealisuutensa vielä, mutta visuaalisesti tämä jazz-noir on tanakahkoa Japaninoiria.
Ja juonellisesti myös. Vankienkuljetusautoon hyökätään ja hengissä selvinnyttä vartijaa epäillään jo etukäteen tietoiseksi tapauksesta. Joten Jenkkinoir tyyliin hän alkaa kaivella koloja, kujia ja ojia. Mutta ainakin puolet meiningistä, toiminnasta ja tyylistä on japanilaista. Kolea ja komea yhtälö. Mutta elokuva useinkin liian hidastempoinen. Silti ihan näppärä noir. (Mutta lähes joka kohtauksen jazz-tuuttaus alkaa kuitenkin kyllä jopa vähäsen rasittaa. Eikä mikään jopa eikä vähäsen, vaan kyllä!) Nuolimurha noirissa kuitenkin harvinainen. Siteitä, säteitä släshereihin??
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti