Tsekkoslovakian Sudeettialue Toisen maailmansodan jälkeen. Tsekkiupseeri saapuu natseilta lunastettuun kartanoon. Kartanopalvelijattarensa (hänelle) toimii paikallisen ex-natsipomon, kartanon"omistajan" tytär (Adelheid). (Alueen saksalaisnaisia on pelloilla töissä, valkoiset käsivarsinauhat merkkeinään. Eli julma merkitseminen jatkuu. Missä merkityt miehet? Syylliset erikseen, mutta miksi merkitseminen? Tätä elokuva,ajaltaan harvinaisesti, pohtii.)
Upseerista ja Palvelijattaresta tulee "rakastavaiset". Tämä Frantisek Vlacilin ensimmäinen värielokuva on synkkä kuin syysyö. Kahden ihmisen, kahden valtion "rakkaustarina" on julma kuin sota ja sen seuraukset. Ei toivoa. Usein keskustelut kaikuvat, ulkonakin, kuin kaikuvassa umpiossa, realistinen tehokeino. Sota on umpio, sodan päättyminen on umpio. Pyristelyä. Vlacilin visiot nyt karumpia kuin edellisissä filmeissään, mutta julmuus jatkuu...
Mestariteos, mutta ei Marketa Lazarovan tasoa. Tietenkään ei ole. Se olisi mahdottomuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti