Elokuva alkaa pikkuisen ehkä erikoisella ryöstöllä; Gangsterisakki ryöstää pikkuisen peliluolan kassan yllättävän helposti ja (ensin) huomaamattomasti. Mutta pieleenhän se menee kuitenkin, ja pakomatka alkaa...
Paul Henreid esittää pääjehugangsteria joka pääsee pakoon. Vai pääseekö? Sillä sitten lyödään voimakas ironiavaihde, jopa älyttömyysvaihde silmään. Tai oikeastaan naamaan, kuten kohta kerron; Hän törmää pakomatkallaan tohtori Bartokiin, joka on hänen kaksoisolentonsa, sillä erotuksella että tällä on arpi poskessaan. No, sitten ei muuta kuin tohtori hengiltä ja arpea itsellekin naamaan, mutta `tietenkin` väärään poskeen, kun negatiivi ja peili-yhdistelmä ei oikein pelaa.. Ja tohtorin naisapulaiseen rakastutaan jo arvettomana. Mutta miksi hän ei kerro että arpi on väärällä puolella?..
Tästä selostuksesta voisi jo luulla, että kyseessä on täysi huumori-noir, mutta kyllä tämä vakavaa kamaa on.
Vähän takkuileva ironia-noir, mutta kyllä tämän kelvosti katselee, juurikin tuon noirissa harvinaisemman ironian takia. Loppu onkin sitten jopa jo melkein ironian ironiaa.
P.S. Noista otsikon elokuvan nimivaihtoehdoista keskimmäinen taitaa olla kuvaavin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti