Guy Maddin sanoo hänestä tehdyssä dokumentissa 1000 Eyes of Dr Maddin: "I`m haunted by so many things about film. I`m haunted by films that could have been made."
Hän on haunted, minä olen myöskin `haunted.`(1) Näin on käynyt tällä kertaa, ja näitä prinsiippejä toteutetaan Kanadan hämyelokuvamestarin ja nuoremman polven avantgardeilijan Evan Johnsonin yhteisohjaamassa The Forbidden Roomissa. Loisteliasta jälkeä jälleen Maddinilta.
Elokuva alkaa ja loppuu kohtauksella jossa `Marv` pitää meille kylpemisen oppitunnin. (Selviää mm se, että kylpijöillekin, samoin kuin meille Suomi-
saunojillekin, lauantai on se perinteinen päivä. Ja selviää myös se että nykyään useat kylpevät, herrajumala, joka päivä! Ja kylpemisen lopuksi voi törmätä ihmiseen, joka on myös juuri kylpenyt..). Mutta kylpemisopetussessiota ei filmin alussa kuulla kauankaan, kun kamera zoomaa kylpyammeen pulputtavaan pohjatulppaan.. Ja siitä syvemmälle... Aina ulkoapäin kylpylelun näköisen sukellusveneen sisuksiin. Siellä pieni miehistö alkaa jo kohta kärsimään happipulasta, pari päivää aikaa.. He haukkovatkin ilmaa keuhkoihin varastoon ja syövät ruokaa jossa on mahdollisimman paljon ilmataskuja. (Yksi miehistä taitaa olla `Marv`in näyttelijä.) Mutta sitten veneeseen rynnistääkin metsuri, jonka edellinen muistikuva on metsä. Hän oli ollut siellä etsimässä Punaisten Susien kaappaamaa naista. Hän löytääkin naisen ja liittyy Punasusiin testissä jossa on mm munien toimiminen vaa`an pidikkeenä, kilpaillaan sormennapsutustaidoista ja puhallusvoimasta. Nainen on uhrina myös 30-luvun seikkailuelokuvien ja leluavantgarden yhdistävässä komeassa kohtauksessa jossa `Sacrifice Organiser` uhraa Va(!)lcanolle, Tulelle, kalan, linnun, autonrenkaan, rintaliivit ja puristaa päälle vielä `sweet tapiocaa.` Mutta ei onneksi naista, hän selviää.. Kun nainen nukkuu, hänen unensa näytetään.
Tähän mennessä elokuva on pysynyt varsin hyvin `linjastossa`, mutta myöhemmin (vai onko tapahtunut `oikeasti`ennen?) näytetään esim metsurin keräämä porukka johon kuuluu ampumaansa nuolta odottava taivailletiiraaja, lunta ja jäätä kuunteleva kaveri sekä mies joka on sitonut isot kivet jalkoihinsa jottei juoksisi ohi puhveleita metsästäessään.. Lisäksi löytyy paljon kohtauksia joiihin liittyy lääketieteellisyys (Maddinin vakioteema, palaamme..(2) sekä paljon tässä mainitsemattomia kohtauksia.
Mutta kyllä nämäkin kohtaukset pysyvät Maddinin nerokkaalla `ihmelogiikalla` jonkinlaisessa järjestyksessä. Mutta se minkä vuoksi elokuva meikäläiselle varsinkin muodostaa jonkinlaisen toimivan kokonaisuuden ovat seuraavat `ryhmäytykset`:
Ammatit. Varsinkin lääketieteelliset. Seuraavanlaiset ammatit saavat edustajan: Lust Specialist, Junapsykiatri ("No madman, I promise!") ja ei-kirurginveitsinen lihalääkäri, vaan kosketuksella parantava luulääkäri (myös "re-broken"). Lisäksi löytyy kallokasvoinen huijari-vakuutusvirkailija jonka `vastaanotolle` ("Allekirjoita!") uhreja raahaavat luurankopukuiset naiset. Ohi ammattien löytyy mm latonukkuja-tyynynhalaaja sekä esim konkreettis-henkinen, henkis-konkreettinen `sisäinen lapsi`..
Näyttelijät. Suurin osa näyttelijöistä esittää useampaa roolia. Udo Kier taitaa olla tässä johtoasemassa. Lisäksi löytyy mm Charlotte Rampling, Geraldine Chaplin, Mathieu Amalric, Maria de Medeiros (Pulp Fiction). Heistä ainoastaan Rampling esittää yhtä roolia.
Huoneet. Aikamoista mielen"kerroksellisuutta" löytyy `hissihuoneesta`/ huoneistosta (kalustettu hissi`koppi`). Ja sukellusvenekin on täynnä huoneita, mm kapteenin äidin(!) huone ("Ho ho ho! What fights they have!"), mutta mikä onkaan se `lopullinen huone`?..
Huikea, väreissä kylpevän (nimenomaan) mykkäelokuvan, vanhan seikkailuelokuvan ja 60-luvun undergroundin ja roskan sekä `yleisavantgardistisuuden` sekoitus. Väreistä (Maddin on käyttänyt paljon mustavalkokuvaa) tulee mieleen 40-50-60-lukujen Kenneth Anger ja toteutuksesta hänen lisäkseen jonkun verran 60-luvun roskataiteilija Jack Smith (Flaming Creatures).
Mutta kyllä tämä silti täyttä Maddinismia on vaseliinis-sumuisine linsseineen ja höyrähtäneine henkilöhahmoineen ja Evan Johnson (apulaisohjaaja) on tuonut tähän sitä 'uudempaa` avantgardea.
P.S. Myös kauhuelokuvan maailmaa löytyy. Maddinmaisella tatsilla tietenkin.
(1) Haunted on vähän sellainen sana, ettei sille löydy oikein hyvää suomennosta.
(2) Tuossa alussa mainitsemassani dokumenttielokuvan nimessäkin viitataan Tohtoriin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti