Kyllä Robert Bressonilta onnistui myöskin ammattinäyttelijöiden kanssa toimiminen, ja hyvin sujuikin. Vaikka mies itse on myöhemmin toista väittänyt. Esimerkkejä tästä työskentelystä ei tosin ole kuin kaksi elokuvaa, ensimmäinen ja toinen, Synnin Enkelit (-43) ja tämä Naisen Kosto. Kosto on näistä selvästi parempi, eikä ensimmäinenkään mikään huono ole, ei lähelläkään, mutta tämä nyt käsiteltävä elokuva on itse asiassa niinkin hyvä, että nostan sen Bressonin parhaimmistoon. Siinä on Bressonin pääteema armo (ja anteeksianto) jo voimakkaasti nupullaan. Itse uskonnollisuus ei vielä ole niin vahvassa roolissa kuin myöhemmissä elokuvissa. Eikä askeettisuus, Naisen Kosto on siinäkin mielessä (ammattinäyttelijyyden lisäksi) perinteinen elokuva, että siinä myöskin kuvausinteriöörit (sekä sisä että ulko) ovat melkoisen runsaat ja dialogi (Jean Cocteau!) myöskin runsasta ja rehevää. Itse tarina perustuu Denis Diderot`in tarinaan, mutta Cocteau on saanut tekstiin hyvän yhdistelmän sen aikaista freesiyttä ja vanhahtavuutta. Rullaavaa. Diderot`in teksti sijoittuu 1700-luvulle ja Cocteaun vastaava 1900-luvulle. Ja elokuva kuvattiin Ranskan natsimiehityksen viime aikoina. Pahan ja `hyvän` rajapinnalla. Tästäkin varmaan tuli elokuvaan julman toimivaa kaksijakoisuutta.
"There isn´t such thing as love, only proofs of it." Hienosto-niljakenainen ilmoittaa rakastetulleen, että hän kyllä vielä rakastaa, mutta ei sitten kuitenkaan rakasta.. Että eivätkö he voisi erota, tai ainakin pitää taukoa, rajoittaa.. Mutta kun mieskin on samaa mieltä (jatkaa kyllä vielä tästäkin eteenpäin naisen luona käyntejä), niin siitähän se soppa, show ja kosto syntyy..
Nainen ottaa valheellisten siipiensä suojaan menneisyydestään tuntemansa äidin ja tyttären, jotka ovat jo hyvän aikaa olleet siellä elämän luisummalla puolella. Tytär toimii tanssija-prostituoituna. Niljanainen (loistava Maria Casares) yrittää yhyttää monenlaisin operoinnein ex-miehensä ja tanssijattaren yhteen. Mutta ei kerro tytön taustaa. Eikä yritys jää pelkäksi yritykseksi, mies alkaa nopeahkosti rakastua huumaisesti tanssijattareen. Tästä hän saa lisää syytä käydä ex-naisensa, äidin ja tyttären, sekä pelkästään tyttären luona..
Nainen odottaa että pari menee naimisiin ja kertoo vasta sitten tytön taustasta. Mutta silloin on jo liian myöhäistä. (Myöhäistä tuskaisaan loppuun, tällä kertaa. Kerrankin.) Ja tosiaan, nyt onneksi tämä kryptinen lause (`liian myöhäistä`) ei olekaan kryptinen, vaan valoisa. Tai sanotaanko valoisahko, mutta valo tulee lisääntymään.. "I will stay."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti