This Island Earth (USA-55)

Tässä "taas" "sarjassani" `Ulkomaan elokuvia joissa Suomi-teemaa`. (Asiasta lopussa.) This island earth on samalla sekä viiskytlukulainen scifiklassikko, että (varsinkin välillä näyttelijäpuolella) tuubainen juustoilu. Varsin mukavanoloinen mikstuura. Jota vielä senaikaisiin scifailuissa harvinaisempi värielokuvaformaatti värittää(heh) kivasti. Varsinkin kun se värimaailma on suht surrealistinen. Erikoisempi juttu on myös se että tällä kertaa lentävään lautaseen kaapataan, eli nostatetaan säteellä lentokone!

Kolmionmuotoista kuvaruuduista maailman keksijöitä kutsuvat, pöljäperuukkiset valkotöyhtötukkaiset Avaruusnerot saavat keksijät tulemaan salaperäiseen laboratoriokompleksiin ja lopulta Avaruuksiin. Näissä Avaruuksissa surrealistiset räjähdykset ja rakennelmat pääsevät melkoisen hienosti esille. Lisääkin näitä katselisi. Atomipommi ja atomipommiaika on jälleen se asia jota tässä, kuten muissakin senaikaisissa scifiklassikoissa käsiteltiin. Ja sitten tietenkin jälleen kökköiltiin: Loppuun piti tietenkin saada Pakollinen Avaruushirviö vilahtamaan joksikin aikaa. Pääosanaista käy tällä kertaa huudattamassa isoaivoinen, ravunsaksikäsinen ja jalkainen kumimies. Omalla tavallaan sekä kliimaksi että antikliimaksi, sillä se on tietty hauskan roskainen ilmestys, mutta samalla näissä leffoissa kuitenkin niin tyypillinen, jopa liian tyypillinen ratkaisu. Koska sen hirviön "pakollisuus" tosiaan loistaa taas tässäkin tapauksessa niin selvänä, ympättynä loppuratkaisuna. Onhan näitä nähty. Ja kuvastaahan se tekijätiimin "luottamusta" tähän hirviöön että se laitetaan vähän lopussa käväisemään. Ehkä jo silloin tajusivat hirviön naurettavuuden (mutta ehkä joillekin myös kauhistuttavuuden) ja ajattelivat että jos se hirviöitsisi pitkin elokuvaa, niin katsojien kauhu ja nauru voisi kuivahtaa kurkkuun liian nopeasti. No onhan siinä että säästetään se sinne filmin maalisuoralle edes jonkinlaista loppuratkaisun tuntua, tosin kovin pientä ja tuttua. Ja jostain syystä vielä nää raputyyppiset ratkaisut olivat silloin suosittuja hirviönrakennusmateriaaleja useissakin leffoissa. Eli pakollisuuden lisäksi myös toisteisuutta tässäkin. Mutta kylläkin myös melkoisen paljon värikkään sujuvaa kerrontaa sitä ennen. Eli kyllä tämän hyvinkin vaivattomasti, jopa nauttien katsoo. Sillä elokuva ei onneksi oikeastaan missään vaiheessa sorru tylsään junnaukseen vaan menee eteenpäin. Tätä tietenkin auttavat nuo mainitut värimeiningit sekä se juustoinen tuubailu. No nyt meni toisteisuuteen minullakin, heh.. Niin, ja vielä loppukaneetiksi tää: Tässä elokuvassa sitten muuten kehutaan päivällispöydässä Mozartia "selvällä" suomenkielellä!

Ja tää: Miespääosan esittäjällä on Syytä olla ylpeä nimestään, Rex Reason.