Jennifer (-Paholaisen Enkeli) on kerran-pari katsottava Carrie-klooni, jossa hyvää ovat suht onnistunut ja jonkin verran erilainen idean siirto (nyt isä on uskontohörhö, itse Jennifer omaa voimaa vaikuttaa käärmeisiin, äiti on lähtenyt), onnistunut näyttelijätyö (varsinkin Jennifer, onnistunut pahistyttö ja sopivan hörhöinen isä) ja elokuva on tunnelmallinen, tosin tylsä. Nahkeaa jännitystä.
Jennifer on maalaistyttö kaupunkicollegessa, isä omistaa lemmikkieläinkaupan, sieltä siis sitten ne käärmeetkin. Ja rankkaa kiusaamista tietenkin tapahtuu koulussa.
Itse kauhukerroin on sitten kovinkin löysää ja laimeaa ja lyhyttä, ja se kaikki oikeastaan vilahtaa lopussa. Elokuvan vhs:ssä, dvd:ssä ja julisteessa hehkutettu käärmekauhistelu varsinkin vilahtaa kuin salama nopeasti ohitse. Jättikäärme on melkoisen komean näköinen ilmestys (tosin filmi on tummaa kuin yö. Johtuisko siitä että on yö? :-)) Otus on niinkin iso että uhrit suorastaan tippuvat sen vatsaan.
Hyvää on myös amerikkalaisen virsigrooven ja käärmekultin yhdistäminen. Ja paikallisessa discossa DJ:t seisovat ja soittavat isossa ja komiassa kahvikupissa. Hieno rakennelma.
Mutta tylsähän tämä on.
Käärmekultti? Thulsa Doom?
VastaaPoistaVois enemmänkin olla Tulsa Doom.
VastaaPoista