Viiskytluvunlopun Tohotusta (eli Toho-yhtiön tuotantoa) on Vetyihminen. Ja se on vielä Ishiro Hondan ohjaama.
Tämä huumekuviot ja yakuzankin "h-bomb"-testeihin sekoittava elokuva olisi ainakin alkutaipaleelleen kaivannut nimenomaan sitä tohotusta, nyt alkutaival lykitäänkin pitkien ja pitkäpiimäisten poliisikeskustelujen ja muiden jankkaavuuksien "jatkumona". Muutama "ihmissulaminen" tosin "näytetään", eli kun ihminen on saanut kehoonsa tätä pommitestien jäännöslitkua, niin hänen loppunsa näytetään maahan luhistuvana vaatekasana.
PSYKEDEELINEN LIMA KOHTAA KADUT JA VIEMÄRIT
Myöhemmin nämä kuplintakuolemat tulevat enemmän esiin, ja niitä näytetäänkin tehokkaammin, tosin sammakon kuolinkamppailu on aika ilkeän ja iljettävän näköinen, sen olisi voinut jättää poiskin. Muutenkin elokuva saa toisella puoliskolla vauhtia, värikkyyttä ja jäntevyyttä rutkasti lisää ja tekee siitä loppujen lopuksi ihan jännityksellä seurattavan vauhti ja juonenkäännepalan. (No, eihän näissä, tässäkään huikeilla juonenkäänteillä pelata, mutta genressään ihan toimiva tapaus.) Erityisesti pitää mainita tehokkaan näköinen ja tehokkaasti etenevä psykedeelinen saastelima sekä tietenkin vihertävän läpikuultava Vetyihminen. Viimeksimainittua näytetään taloudellisen toimivasti vain muutaman kerran eikä silloinkaan pitkään, mutta psykedeelisesti sykkivän välkkyliman etenemistä useammin, aina silloin tällöin, mikä on hyvä tehokeino.
Tämän äärellä oli ihan viihtyisää, kun sen joskus muinoin näin. Tuota sammakonkiusauskeissiä en muista, johtuneeko typistetystä versiosta vai omasta lahopäisyydestä.
VastaaPoista