Lovecraftin tarinaan perustava elokuva on niitä parempia Lovecraft-filmatisointeja. Tyylikkään pahuudenpalvontakartanon puitteet muutamilla mainioilla näyttelijäsuorituksilla marinoituna, mutta varsinkin rauhallisen-uhkaavan maalaismeiningin ja tehokkaiden väripläjäysten melkoisen onnistunut liitto tekee tästä varsin kiintoisan kauhupalan. Erityisesti on nostettava esille ylimaallisiin, jopa ylitaivaallisiin korkeuksiin kohottautuvat portaat jotka johtavat pilvien yläpuolella olevan alttarivuoren huipulle. Tämä näky on fantastisen upea. Voi jopa sanoa, että tämä uhrialttarikokonaisuus on asia, mistä elokuva muistetaan.
Dean Stockwellillä on mielestäni aina ollut rooleissaan jotain hitaan outoa uhkaa, joskus huumorilla sivellen, joskus ei. Tässä ei, ja hän onnistuu roolissaan , The Old Ones`eja palvovana miehenä erinomaisesti. Aluksi en meinannut tunnistaa häntä viiksien ja kiharatukan alta. Myös vanhat starat Ed Begley professorina ja Sam Jaffe Deanin isoisänä onnistuvat mainiosti. Mutta sitten vastaavasti Lloyd Bohcnerin järjettömän epäonnistuneet, muka vanhenemista osoittavat harmaa tukka ja parta ovat niin epäaidot että vievät pohjan koko hänen sinänsä hyvän näyttelijäsuorituksen seuraamiselta. Myös laulaja Sandra Dee onnistuu melkoisen hyvin uhrilampaan roolissaan.
Tehokkaan näköinen kauhupala, jota ehkä pitemmän päälle hieman kyllästyttäviksi käyvät värihyökkäykset nakertavat. Mutta varsin vähän.
Muistikuvieni mukaan tää oli kombinaatio tosi kiinnostavia elementtejä ja sitten toisaalta ikäviä toteutuksellisia sudenkuoppia.
VastaaPoistaMä en ihan sudenkuoppia yhdeltä katsomalta vielä kekannut, mutta tylsähän tää välillä vähän oli, mutta näiden välillä huikeittenkin kohtausten makustelu kyllä ainakin meikäläistä kannatteli näiden suvantovaiheiden yli. Ja höyryisen tunnelmallinen tää tosiaan oli lähes koko kestonsa ajan.
VastaaPoistaSudenkuopilla meinasin juurikin tuota paikoittaista pitkäpiimäisyyttä ;)
Poista