Cecil B. DeMillen vuonna -49 ohjaama värikäs uskontosploitaatio Samson and Delilah (Suomessa Simson ja Delila) on tyypillistä DeMille mahtailua. Rakennelmat ovat upeita (varsinkin Dagon-jumalan (raamatun/lovecraftin tuntijat tietää) palvontapalatsi/aukio), puvut loistokkaita ja leffalla pituutta, ehkä liikaakin, mutta niinhän raamattu-elokuvat aina tuppaavat olemaan. Ja DeMillen spektaakkelitahan yleensä pohjautuivat juuri raamattuun.
Elokuvan pääparia, rakkaudessa ja vihassa piehtaroivaa Samsonia ja Delilaa esittävät Victor Mature ja Hedy Lamarr. Delilan siskoa, johon Samsonin rakkausverkot (aluksi) myös kietoutuvat, esittää Murhasta tuli totta-mamma Angela Lansbury. Tulevaa Saul-kuningasta lapsena esittää tuleva jengi/biker/ymsleffanaama Russ Tamblyn, tässä koko etunimellään, Russel. Lisäksi George Sanders loistaa kuninkaana.
Mutta elokuvassa loistavat varsinkin Mature ja Lamarr. Mature kantaa kunnialla sukunimensä suomennosta, sillä hänen voimamieshahmonsa on kooltaan niin `aikuinen` kuin olla ja voi. Naureskelevan naistenmiehen olemuksella päällystettynä. Mutta tietenkin hän on myös `uskonnollinen sankari`, sillä hänen tuttu (tukka)tarinansa on tässä se pääteema. Lamarr on myös erittäin hyvä nättinä, rakastavana, mutta juonittelevana naisena. Hänen tiensä/tarinansa kulkee rakkauden ja petoksen kautta kostoon ja takaisin puhtaaseen rakkauteen.
En ole täysin varma, pitäisikö Samson ja Delilahin olla vähän lyhyempi, sillä jotenkin tuntuu että näiden mahtipontisten leffojen, missä kaikki on suurta, niin myös niiden pituuden pitää olla myös mahtavia. Kaikki `uskontoasiat` eivät tässä ja näissä leffoissa meikäläiseen aina kovin jykevästi iske, mutta kyllä S ja D on oikein oivasti rullaavaa vanhaa värikästä tehoste-elokuvaa. (Miinustettuna sillä liiallisella(?) pituudella, jotkut joutohetket ovat vähän laahaavia) Mutta kun on oikein spektaakkelimainen olo, niin S ja D, tai joku muu DeMillen suurtöistä kyllä lievittää tätä tuskaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti