Kanadalainen Guy Maddin yhdistää elokuvissaan mykkää, sumuisen mustavalkoista filmiä jotka ovat yleensä varustettu kertojanäänellä. Hänen eriskummallisin elokuvansa taitaa olla faktassa ja fiktiossa vellova dokumentti My Winnipeg, josta selviää mm se että Winnipegin uimahallissa on kolme uimahallikerrosta päällekkäin, ylin perheille, keskimmäinen tytöille ja alin hämyisä kellarikerros pojille.
Paras näkemistäni Maddineista on kuitenkin Dracula - pages From Virgins Diary. Kun kauhuelokuva tehdään balettina, niinkuin tässä elokuvassa tehdään, niin sitä ajattelee että nyt sitä tulee jotain uutta ja upeaa tai sitten tekotaiteellista borea. Ja kun tämä vielä tosiaan yhdistetään tähän mykkään mustavalkoisuuteen, niin se vielä kasvattaa molempia vaihtoehtoja. Tämä elokuva sijoittuu vahvasti ensimmäisen vaihtoehdon kannalle.
Tarinana on se perinteisin Dracula (no, eli se Stoker) ja toteutus sopii siihen kuin sumu metsään. Sillä sumussa "seikkaillaan" taas. Ja vahvasti! Mietinkin, miten tätä ei ole kukaan muu keksinyt, mutta samalla mietin myös että tällainen kokeilu jää toivottavasti tähän, sillä niin tyhjentävä tämä toteutus on.
Draculan, hänen hovivampyyrineitojensa ja vastustajiensa kuolontanssit sumuisissa metsissä ja hautausmailla korvia hivelevän klassisen musiikkitaustan maustamana ovat upean sulavaa katsottavaa että luulisi näkevänsä henkeäsalpaavan kauniinrujoa unta. Esimerkkeinä Draculan ja Mina-neidon tanssi lumisateisella hautausmaalla, taskulamppuja ja ristejä kekseliäästi hyödyntävät tanssit sekä Minan ja Sulhasen kaunis balettiesitys sumussa (missäpä muuallakaan.)
Filmin alussa Draculan matka Englantiin on jännästi kuvattu sotakarttojen tyyliin paksuuntuvien, jyräävien nuolien avulla kuinka Idän vihollinen leviää koko Euroopan ylle. Draculaa esittääkin kiinalaistaustainen tanssija/näyttelijä Zhang Wei-Dang. Roolitus on kautta linjan onnistunutta, kaikki tanssijat/näyttelijät muodostavat eräänlaisen huimaavan pyörteen joka johdattaa juonta eteenpäin yhtäaikaa seesteisesti ja joutuisasti. Yksittäisiin kohtauksiin on helppo jäädä makustelemaan ja juoni kulkee kuitenkin "siinä sivussa" kuin huomaamatta, taianomaisesti. Tässä on onnistuttu erinomaisesti.
Sumuisen kalpea mustavalkoisuus sopii elokuvaan hyvin. Tätä on kuitenkin rikottu säästeliäillä ja kekseliäillä väripurskahduksilla; Dracula-riistäjän vatsasta valuu kultaväreissä kimaltelevia kolikoita ja vihertäviä seteleitä. Ja tietenkin veri välähtää silloin tällöin punaisena. Myös Draculan silmät, viitta ja neitojen vielä verevät posket väräjävät punaista. Yksittäinen hieno kohtaus on valtava valkosipulivuori sängyssä makaavan Neidon päällä.
Unohtumaton, ainutlaatuinen elämys, ainoa lajissaan-kokemus. (Toivottavasti.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti