El Asfalto (Espanja-66) Asfaltti imee ihmistä...

Onpa uniikki tarina tämä tarina joka on osa espanjalaista `Twilight Zone`-sarjaa (sarjan nimi englanniksi Tales to keep you awake) Mies uppoutuu koko ajan syvemmälle ja syvemmälle katuasfalttiin. Toinen, yksikätinen mies yrittää ensin vetää miehen turvaan, sitten saada kaupungin `kuoppa ja halkeama`-osaston vetämään ukon ulos, enain puhelimella (mutta keskusneiti juttelee vain kaverinsa kanssa), sitten pitkän jonon hännillä itse toimistossa.. Väkeä lappaa vajoavan miehen ohi: Sanotaan "Tämä on provokaatio, Idässä ne polttavat itsensä, täällä ilmeisesti näköjään hautaavat..." Tai: "Tämä on jonkun liikkeen mainoskikka." - Kafkaanisen ja kuluttajahullun maailman mainion pienkitkerä, pienmusta satiirinen yhteensulautuma, sillä "Asfalttihan (ja betoni, lat huom, mutta tässä talot ovat pahvia ja piirroksia, autot myös pahvia, ei peltiä, ihmiset lihaa ja verta) on se kaupungin koossapitävä (virtaava) voima ja elementti. Se nukkuu talvet ja herää keväisin..." Pidin kuin pöljä puurosta, tollo taikinasta..

Käykö kaikki kimppuun?

Pilvistä. - Nettinilkin nousu, uho ja tuho? (Yhden Miehen!) Massamyynti on aina online! Myös Kioyshi Kurosawan Cloud saa ensi-iltansa Venetsian filmifestivaaleilla. Olen joko oikeassa tai väärässä, tai osaa, puolta kummastakin, käsitin niin että elokuva kertoo netin tavaramyyjämiehestä, jonka kimppuun ihmiset, netin ihmiset, ja kai "koko"(?) "nettikin, käykö, tunkeutuuko tekoälykin iholle, ovelle, sisälle?--- Pilvipalveluja karuimmmasta, kolkoimmasta kellarista, pimeimmästä viemäristä, syvimmästä helvetistä?...

Villiä vilkettä ja vinoa visuaalisuutta

On ilahduttavaa nähdä että Harmony Korinelta on pitkästä aikaa tulossa vähän isomman ihmettelyn elokuva, sillä Venetsian elokuvajuhlilla esitetään hänen uutukaisensa, Baby Invasion, tosin kilpasarjan ulkopuolella. Luvassa varmaan otsikon mukasista meininkiä, ohjaaja on kertonut käyttäneensä vähän vaikka mitä kuvausformaatteja...

Sundelbolong (Indonesia-81) Mukavan mielipuolinen (tai jopa kokohullu, ei puolikasta!) juoni, mutta gorekierrettä, vierrettä olisi juomassa, seoksessa (SEKOksessa) pitänyt olla enemmän, rymäkämmin, tymäkämmin...

Barry Prima ja Suzanna Samassa Elokuvassa!!..Elokuvan alussa prostituoituzombi heittää, suoltaa (ilman suolia kuitenkin valitettavasti, vaikka zombi onkin), aika paksua tekstiä: "I used to be prostitute. I used to be happy." Sitten hän kääntää koko alkutekstien ajaksi selkänsä jossa leikkiä ja lihaa lyövät, syövät kärpäset ja madot.. (Elokuvan gorekertymä on näin hiljainen, mutta ei siis enempää kiljainen, niljainen, mutta se on suht katsottava, ok..) Alkutekstien jälkeen seuraa koston kaava, kierre ja kulku...: Mies (Barry Prima) rakastuu prostituoituun (Suzanna) ja vie hänet kotiinsa, pois, naimisiiin... Mutta mies on joku armeijan tai muun laivakapteeni ja joutuu jo heti hääpäivänä lähtemään tärkeälle yhdeksän kuukauden tehtävälle.. Ja nainen huijataan heti takaisin väkisin väkivallalla prostituutiobisnekseen ja joutuu joukkoraiskatuksi. Oikeudessa nilkkipuolus- ja tuomari vapauttavat syylliset koska `nilkki on aina nilkki` ja "Prostituoitu on aina prostituoitu." Tuon isoissa, oikeissa, paksuissa lainausmerkkeissä olevan lauseen sanoo tietenkin nilkkituomari. Sitten nainen huomaa olevansa tietenkin vielä raskaanakin (painajaisissa leijuvia vauvoja, lattiat täynnä itkeviä, konttaavia, ryömiviä vauvoja) ja tappaa itsensä.. Sitten kumman kevyesti, kylmästi vaimon kuolemaan suhtautuva mies ("Jumalan tahto.") saapuu paikalle, mutta kohtaa lähes heti naisen kaksoissisaren (joka taas on kuollut jo kymmenvuotiaana, mutta on nyt aikuinen nainen) ja varsinainen kuoleman kostokeissi alkaa... - Ihan kiharaisen kilahtava, kilahtavan kiharainen juoni, mutta se olisi tarvinnut kovempaa gorekierrettä- ja kääntöä ja vielä villimpää witchivääntöä. Se olisi tarvinnut lisää laholihaa zombin päälle, mutta on tässä kuitenkin koko ajan hyvän kinon vino tunnelma.. Ja pitää vielä painottaa, että kyseessä on kuitenkin hyvä, onnistunut elokuva, tunnelma on tosiaan koko ajan kohdallaan ja sitä kaivattua, kaivettua, kekseliästä goreakin (taas tosin, tosin taas vilahduksena) tulee lopussa kun kakkospahis heitetään parvekkeelta sähköjohtolangoille palamaan ja ilmassa leijuvat lävistävät, kuristavat käsivarret kulkevat, kuristavat käsivarassa.. Kuristavat, puristavat, lävistävät...

Dark Ride aka Killer`s Delight aka Sport Killer (USA-78) Mustavalkoisten media(?)valokuvien (tai poliisin) ja värikkään takaa-ajon synkkä synteesi.

Onpas "rakkaalla" roskalla monta nimeä! - Roska, Rauha, Rakkaus! - Roska on rajaton "riemu"! -- Eli tämän elokuvan toinen päähahmo, riemuidioottisen sairas naistappaja, ei kyllä ole rakas, rauhallinen eikä riemukas, vaan tosiaan silkkaa sairautta. Eli aika perinteinen hahmo ryönäelokuvissa, mutta vielä perinteisempi on häntä jäljittävä poliisi. - - Elokuvan ansio on että sen fokus on lähes koko ajan tämän tappajan, tappauksen tapauksen kintereillä, se keskittyy lähes vain ja ainoastaan tähän takaa-ajoon, naiselleenkin poliisi sanoo moneen kertaan että ollaan yhdessä sitten kun juttu on selvinnyt, ja nainen hyväksyy, ymmärtää, roisto, roska , ryönä, sairas, sairaus on saatava pois häntäkin häiritsemästä. Elokuva perustuu jonkin verran todellisuuteen, sillä surmatöitä ei näytetä tapahtuvan, vaan tapahtumien, tapamurhien jäljet näytetään ilkeän inhottavina. mustavalkoisina poliisi(?). media(?)valokuvina. Lisäksi elokuvan lopussa tulee tekstiplanssi jossa sanotaan poliisin siirtyneen tämän tapauksen jälkeen (tässä tapauksessa paha liero saa lopputilinsä ilman lomakorvausta) seuraavina vuosina eri puolille Amerikkaa vastaavien tapausten perään. Mutta kadonneen yht`äkkiä jäljettömiin, eikä häntä ole löytynyt vielä tänäkään päivänä. Ottiko, saiko loparit (vai lopulliset loparit) ja sai sitten sitä laatuaikaa naisensa kanssa, tiedä, heitä, häntä.. Mutta onneksi tämä elokuva ei kadonnut ja esimerkoksi Vinegar Syndrome se löysi ja julkaisi...

Inferno Carnal aka Hellish Flesh (Brasilia-77) Elokuvahistorian avuttomin, mitättömin, onnettomin ja surkein Hullun Tohtorin Laboratorio, no onhan sekin nyt "jotakin", NOT!

Coffin Joe Hulluna Tohtorina!! No, ei pidä odottaa liikoja, tai oikeastaan suoraan sanottuna yhtään mitään.. TAAS Häneltä ilman kumpaakin kättä kirjoitettu, kuvattu, leikattu ja (s)ohjattu Itse(tyydytys)reflektointi! Tämä on näitä Coffin Joen pitkän loppuluisun leffoja, jotka antavat alussa ja lopussa jotakin, joskus ei edes niissäkään. Tässä sentään alku ja loppu ovat edes jotain, mutta nekin ovat hyvin pientä.. - Alussa varjokuvassa nainen heittää happoa miehen (Coffin Joe, huoh.. kukapa muukaan..) kasvoille ja Helvetin Lieskat (Mitkäpä Muutkaan kun `Joe` on kyseessä, huoh, huoh..) kohoavat, nousevat, sitten saman "nousun" tekevät alkutekstit... - Ja Älkää Luulkokkaan, että säästyisitte tältä kohtaukselta JA VARSINKIN SEN SEURAUKSILTA!! Tosin, kun kohtaus isketään uudestaan verkkokalvoillemme Joen mössöverinaama on aika vaikuttavan näköinen, mutta JOEN KOKO LEFFAN JATKUVA KAIKUVA TUSKAN HUUDON TOISTO, TOISTO JA TOISTO (jälleen näitä Average Coffin Joen bravuureita, sillä pitäähän katsojan kuulla Joen TUSKA! Siinä pari kertaa kuultava naisen samppanja-shekki-rahanauru jää aivan toiseksi.) - Eli tohtorin hyljeksitty vaimo ja rakastaja-pariskunta raivaa Joen tieltään hapolla ja laboratorioliekeillä.. Mutta Joe Tietenkin kirurgoiraan kostajaksi. ja mutta tämä alun ja lopun välinen joutoaika ON AIVAN HELVETIN TYLSÄÄ (no onpa HelvettiRakastajan Coffin Joen elokuva ainakin Helvetin Huono Ja Tylsä!!..) Ainoaksi `hyväksi` asiaksi elokuvassa jää Joen ja elokuvahistorian ammattitaidottomin, ankein ja avutttomin, käppäisin, kököin ja köyhin, ja varsinkin mitättömin, toimimattomin ja turhin hullun tohtorin laboratorio: kapealla, pitkällä pöydällä on pääkallo, kahvinkeitin ja pari letkunpätkää ja seinällä julisteita, postikortteja, valokuvia kenestä ja mistä tahansa. Kunhan nyt on jostakin jotakin, jotakin jostakin.. Joen olisi loppuluisunsa aikana pitänyt tutustua HelvettiNero Renato Polselliin, joka teki toistoa elokuvan tai kahden sisällä mutta ei tehnyt niistä mitään kymmenen elokuvan kiviriippa-kamelikaravaani-"karnevaalia", kuten Brasilian Mies teki näissä viimeisissä "vauhti"karavaanipläjäyksissään. Kuuskytluvun tuotantohan Ukolla oli huomattavasti parempaa, vaikka toistoa oli niissäkin välillä yli sietokynnyksen...

The Strange Case of Dr Rx (USA-42)

Nimen voisi kääntää vaikka Tohtori Reseptin outo tapaus. Outoa tässä on erittäin vähän, tylsyyttä sitten tuutataan lähes koko tunti. Lionel Atwill on se elokuvannimen outo vilahdus. Häntä tosiaan näkyy erittäin vähän, mutta se vähä on erittäin hyvää, MUTTA KOROSTETAAN VIELÄ; SITÄ ON ERITTÄIN; ERITTÄIN VÄHÄN!! Atwill on tuo tohtori. Pullonpohja-pyörölasinen tohtori. Paitsi kun hän vaihtoleikkaa (eli tämä kiikarilasimies on muka myös kirurgi!!) gorillan ja miehen aivot keskenään hänellä on silmienreijillä varustettu pussi päässään!!?? Mutta tästäkään huolimatta tämä ei ole gorillointi, kauhupläjäys, camp-roskavyörytys, outo komedia, vaan TYLSÄ dekkarointi. Pahinta paskaa on kuitenkin pääosapölvästietsivähahmon jatkuva nustan palvelijansa läpsintä, potkinta, tönintä, haukunta, nolailu. Täysin umpi-idioottimaista käskijirjoitusta ja toteutusta.