Shaolin Mantis (Hong Kong-78) Kung fu - Martial Arts-Rakkaustarina. - Monipuolinen juoni, laimea toteutus. Mutta Se Loppu!

Kilttiä kung fua, veitseilyt verettömiä.. Rakkaus, mutta ei juurikaan martial arts-hakkaustarina. Eikä juurikaan Shaolinia, eikä heinäsirkkaa (no, loppupuolella sen kanssa seuratut ja siltä sitä kautta opitut "tappelut", hieno montaasi, symbioosi..), eikä rujoutta, mutta: Runoutta, kirjallisuutta ja martial artseja opiskelleella Wei Fengillä on kiire ja ongelma; Pomo määrää hänet selvittämään `salaliittoa` Tien kaupunkiin ja jos hän ei palaa kolmessa kuukaudessa, isä alennetaan, jos ei puolessa vuodessa niin perhe pannaan vankilaan ja jos ei vuodessa, niin kaikki teloitetaan! Eli paras pätkiä pötkiä matkaan hommat hoitamaan... Siellä hän heti joutuu/pääsee johtoperheen/suvun nuoren naisen historian, lukemisen, kirjoittamisen, kung fu`n ja muun martial artsin-opettajaksi, 18 edellistä (helposti voitettavia vanhoja ukkoja) nainen on hylännyt. Tätä tohotusta, "toimintaa" on aivan liian pitkään, mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa martial artsaantuu, kung fu`untuu, kun Wein tausta paljastuu.. Mutta tyttö valehtelee isoisälleen/perhe-.suku-aluejohtajalle, että he ovat jo kihloissa ja viittaa että ehkä kai langenneet "pahempaankin syntiin".. Isoisä suostuu naimisiinmenoon, mutta suostuuko mies, koska `avioehtona` on että mies ei saa elämänsä aikana, koskaan poistua paikalta, perhe/sukukartanolta, ei edes esitelläkseen koti-ikävissään morsianta vanhemmilleen, paetakko tässä nuorenparin pitää?.. - Harvinaisen monipolvinen ja pitkä `alkujuoni` Shaw Brothers-`mätöksi`, sillä se syö paljon pois tietä toimintaan ja myös syö myös itse toimintaa. - No, parin pitää käydä tapellen läpi, pariinkin, kolmeenkin(?) kertaan, ulos ja takaisin sisään ja taas ulos(?), kartanon jo alussa esitellyt eri perheenjäsenten, sukulaisten asuttavat erinimiset (mm laukkaava hevonen, lentävä lohikäärme) hallit.. Sitten vähän vereytyy, vetreytyy (no ei kyllä tuota ensimmäistä, sillä kung fu on kovin kilttiä ja veretöntä veitseilyt..) Mutta entä isopomon, isän halli? Eli koko kartano, kaupunki.. Ja, Mutta, Taivas Se Aivan Loppu! Uniikki, Mutta Täysin Mieletön, Järjetön, Älytön!!!... Se, Elokuva, ja Varsinkin sen Loppu on MalliEsimerkki siitä kun Viestintä Ei Firmassa, Perheessä, Suvussa Ei Toimi! PakkoKatsottavaa Jokaisen Firman KehittämisPäivään ja Jokaisen Suvun, Perheen PerinnönJakoon ja Jokaiseen SukuJuhlaan!!!... Suosio Taattu!!!...

Hallitus versus Vammaiset

Eduskunnan täysistunto hyväksyi vammaispalvelulain viime maaliskuussa, mutta nykyhallitus siirtää sen täytäntöönoton VUODELLA ja kolmella kuukaudella eteenpäin!!! Vammais -ja autismikirjon järjestöt ovat moittineet että tämä uusi siirtolaki tuo huononnuksia nimenomaan kehitysvammaisille ja autismikirjon henkilöille. Ei nykyhallitus vammaisista välitä, sen kertoo kauhealla tavalla jo ja varsinkin tämä lain voimaantulon pitkä siirto eteenpäin.

Seperate Tables eli Eri pöydissä (Englanti-58) Turhantörkeiden ihmisten iltarusko

Joka aamulla taas jatkuu. Jäykästi. Englantilaisessa syrjähotellissa `asuu` erilaisia eksentrikkoja (suhderikkojia, suhteettomia eli ikiyksinäisiä, turhantärkeitä, törkeitä, tyhjäntoimittajia jne, you know what I mean, "I am mean" voisi lähes kuka tahansa heistä sanoa...), mutta kaikki eri tavoin yksinäisiä, jokainen vieras istuu yksin pöydässään, kuin teatterilavalla; Hotellia johtaa vanha kääkkä, joka alistaa alistettua tytärtään (Deborah Kerr, alistaa, alittaa näyttelemisensä kokoajankliseiseen keho käppyrässä, kädet ristissä rintojen alla, silmät pyorivät päässä ja suupielet suuntaavat alaspäin) ja asukeista voisi mainita esim juopon jenkkikirjailijan (Burt Lancaster), hänen järjettömästi samaan paikkaan sukeltavan myösjenkki ex-vaimonsa (Rita Hayworth), ex-majurin (David Niven) ja ainoa kerta kun koko kaarti on yhdessä, lähes saman pöydän ympärillä kokoustamassa on tilanne, kun selviää että majuri on värittänyt uransa (oli huolto`upseeri` sodassa) ja on "nykyisin" naisia kopeloiva niljake... (Siis `majuri` ei tietenkään ole tilaisuudessa) - Ihan toimiva vähän väkisinväännetty teatraalisuus, jota loistavahko, luistavahko dialogi ja loistavat näyttelijät petraavat parempaan päin. Varsinkin Lancaster loistaa. "Yhdessä revitte toisenne palasiksi, ja erossa itsenne." Ja ikivirke: "Yksinäisyys on kauheinta väkijoukossa."

The Fear (Kreikka-66)

Perverssiperheen (sikarikas, mutta saita [käyttää rahat bordelliin] ilkimysisä, alistettu vaimo, äiti, perheen perverssein, peeping tom-poika isän edellisestä `avioliitosta` ja jatkuvasti karkaileva kuuromykkä tytär ja isän silmäterä, opiskelija nykyisestä) ja kyylärikylän välit rapautuvat entisestään kun poika tappaa kuuromykkäsiskopuolensa, vaikka sitä ei kylä tiedäkään, ei aluksi perhekään.. - Komeaa mustavalkokuvausta, avantgardistista musiikkia ja tiukkaa tarinaa Kreikasta. Lopun piiritystanssi on oiva avangardefilmin-musiikin ja kiristyvän verkon synteesi. ... Seuraavaksi pitäisi jatkaa mustavalkolinjalla ja katsoa Ranska(!)-versio Salemin noidista(-58). Arthur Millerin tuttu teos kässäröitsijänä itse Jean-Paul Sartre(!!), pääosissa Yves Montad ja Simone Signoret.

Curse of The Dog God (Japani-77)

Kolme hönöä nuorta miestä `löytää` (paikalliset ovat löytäneet jo "aikojen alussa") voimakkaasti säteilevän urranivuoren ja laakson, mutta tohotuksessaan ajavat jeepillään ensin koirankopin nurin ja kohta koiran kuoliaaksi. Koiran omistajapoika suuttuu tietenkin sanomattomasti. Tai kyllä syytää syyttäviä sanoja tietenkin, oisko jopa kirouksentynkääkin mukana. Mutta muut kyläläiset riisuvat ko yhdyssanasta tyngänkin pois, he kiroavat paikalle kaahaavaa kaivosyhtiötä kovalla kauhalla, kauhulla.. Paitsi yksi Pyhä Perhe (joka tuntee Vuoren paremmin kuin kukaan muu, `omistaako` suku, perhe jopa Vuoren?...) vastustaa, mutta väkivallattomasti. Eli ensin Vuoren Voima alkaa karsimaan kolmikkoa, kaksi kuoleekin, kolmas jää henkiin (sanan kaikissa merkityksissä), mutta Voima tappaa Vaimon... Sitten kyläläiset (mm ja varsinkin paikallinen moottoripyöräjengi!) alkavat kiusaamaan, karsimaan miestä, perhettä, yhtiötä... / Yhtä aikaa mainion ja masentavan täyteenpakattu monimanaus, mutta valitettava, kai, tai sitten ei, omakeksimä muka paikalliseen manausmystiikkafolkloreen kuuluva (ja vaikka ei kuuluiskaan, niin sitä ei saa tehdä, näyttää, niinkuin tässä, JA koiraa EI kiusata!!) koiran hautaaminen maahan, niin että pää jää pinnalle ja mehevä lihaluu liian kauaksi eteen, tekee tästä teoksesta idioottimaisen(,) iljettävän niljakkeen. Elokuvan loppu ("tehdään tästä mahdollisimman mahdottoman `kerroksellinen`", miestä ja naista kuolee ja syntyy, "kuolee" ja "syntyy", `kuolee` ja `syntyy`, kuolee ja syntyy, ja taas alusta, tai lopusta...) myös ampuu elokuvaa jalkaan. Ja koko elokuvakehoon.

Postman Fights Back aka Postman Strikes Back (Hong Kong-82) Postimies mättää, mottaa monesti!

No nyt on iso poika posteljoon! Mm Chow Yun-Fat! Hurjaa menoa!: Mm reppuselkä-kung fua ja räjähtävää ninjaa, mutta luistin ja keihäs-kung fu ei ole loppujen lopuksi läheskään niin akrobaattista, eksoottista, erikoista ja varsinkaan veristä kuin keksinnöstä, ideasta luulisi, odotti. Lyhyt jääkenttäluiruilu- luisteluvilahdus. Parasta ovat maisemat; Jääkenttä vuorien välissä. Mutta tosiaan vain välähdys. Mutta kyllä konaisuuden, kokonais-"uuden", kokonaisuutena, kokonais-"uutena" katsoo.

Eternal Fist aka Fist of Steel (USA-91)

Ihan katsottava kickboxing-kirves-kung fu(!)-jne-post apocalypse-aavikkokuivakkuus. Mukana mm aavikkohiekka-ristiinnaulitseminen (naulojahan voi sitten käyttää aseina kun herää ja voimat kerää), mutta aavikkokuivuus on kuivattunut juontakin vähän liikaa. Cynthia Khanin eka Jenkkileffa.