Ornamental Hairpin (Japani-41) Ja jälleen ollaan kylpylässä...

Hiroshi Shimizun pisteliään leikkisä ihastumistarina jossa jälleen tosiaan ollaan kylpylässä. Tarina on pisteliäs myös konkreeettisesti koska kylpylässä rauhoittuva sotilas loukkaa jalkansa hiusneulaan! Ja joutuu jäämään siksi sinne vielä, vai pelkästäänkö sen takia että hän haluaa saada tietoon hiusneulan omistajattaren. (Kenji Mizoguchi-tähti Kinuyo Tanaka.)

The Masseurs and a Woman (Japani-38) Kylpylän tuoksut ja juoksut

"What a strange woman." " She sure is Strange." Tavallinen, mutta monipuolinen juonialiaihio japanilaisessa elokuvassa on vuoristokylpylä-sokea hieroja-yhdistelmä, välillä myös ilman vuoristoa tai kylpylää, harvemmin ilman hierojaa, varsinkaan `nyky`pinkuiluissa. Mutta tästähän on vielä pinku eiga-aikaan ja filmeihin vuosia matkaa. - Vuoristokylpylään, kylpylään yleensäkin näissä tullaan jotain pakoon ja lopulta joskus jotain etsimään. Yksinäisyyttä pakoon, rauhaa etsimään. Mutta yleensähän se on näin: Tullaan yksinäisyyttä pakoon ja löydetään uusi yksinäisyys, ja vielä uusi, tai vanha yksinäisyys ihmisten keskeltä. - Tokiolle, Tokiolta tuoksuva, `haiseva`(!) nainen saapuu maaseutukylpylään. - (Kauhukin)Komedia ja draama tietenkin varsinkin. No, kauhu ei tässä ole varsinaista, varsinaisesti komediaa. Mutta hieno elokuva jälleen Hiroshi Shimizulta.

Japanese Girls at The Harbour (Japani-33) Elegantti kosto-rikosdraama

Satama ja naiset, luulin että kyseessä on julman perinteinen prostituutiodraama, mutta tämä on yhtä perinteinen mustasukkaisuusdraama, tosin tarina naisen mustasukkaisuudesta ja siitä johtuvasta rikoksesta, joka on vähän harvinaisempi juonikuvio. - Hiroshi Shimizun mykkädraama on elegantti kostotarina.

Mr. Thank You (Japani-36) Hiljainen mestariteos

Tätä Hiroshi Shimizun hiljaista, mutta ei mykkää mestariteosta maaseudun avuliaasta bussikuskista (Herra Kiitos] 1]) on "mainostettu" auringonpaisteiseksi, autereiseksi matkaksi, matkoiksi, mutta kyllä tässä on harmaata pohja-päällysväriä myös, esimerkiksi Tokioon perheensä pakottamana prostituoiduksi muuttavan nuoren naisen, salaperäisen, teräväkielisen, traagisen naismatkustajan ja kotikyliinsä palaavien työttömien ("Onneksi heillä on koti johon palata" sanoo yksi bussimatkustajista) kera, ja, mutta muutenkin. Kuski toimii myös viestinviejänä ja esim tuo taas maalaiskylän naisille ison kaupungin populaarimusiikkia äänilevyllä. Ja onko kuskikaan pelkästään iloinen lintunen? Loppupuolella hän sanoo ehkä ajavansa mieluummin ruumisautoa, koska bussissa hän ajaa useita ties minne turmioon. Huumoria tulee kun henkilöauto ohittaa väistyvän bussin kiittämättä. Salaperäisnainen sanoo: "Olisivat edes voineet kiittää, pellet." Kohta bussi ohittaa rengasrikkoisen auton. Sama matkustaja huutaa vittuillessaan, hymy naamallaan "Kiitos!" Olisko tämä elokuva puolipilvinen matka, melkein mestariteos? Ja vuoristomaisemat ovat muuten upeita! Ja loppu on ihana!! Koko ajan soiva iloinen musiikki välillä kuin samanaikaisista kotimaisista komedioista, välillä kuin Jenkkimykkiksistä. Bussikeskusteluja: "Näin lama-aikana ainoa mitä pystymme tuottamaan on lapsia. Pojista tulee kulkureita ja tytöt myydään halvalla." / "What is this talk about `talkies`?" "Talkies are movies where men talk like women." 1] Nimi tulee siitä että hän sanoo kaikille, kanaparvea myöten `Kiitos`, kun antavat bussille tilaa, tietä..

The Cornshukker (alkuteksteissä nimellä Corn Shukker) (USA-97) Kantrikitaristeja, karmiinkoputtajia ja rapuja maissmiehen, maissi`monsterin` tanhuvilla

Ja aikamoinen tanhuvilla on myös elokuvan päänäyttämönä toimiva talo. 80-90-lukujen videohalpistelut ovat muutamia pikkupoikkeuksia lukuun ottamatta gore-splatter- suhinoita-surinoita-sutinoita, kun eivät tekijät muutakaan keksineet. No, nyt tässä on keksitty, nyt on kyseessä, käsissä se sellainen "pikku" poikkeus!! Cornshukker on ihan ehtaa, tanakkaa, paksua taidepaskaa, sakeaa, sotkuista, suttuista (f)arttishittiä, nyt on taide tulilla!!!... Itse Cornshukker on albiinoaliennaamainen, isokorvainen, mustareunasilmäinen, puolipukuinen (puvuntakki puuttuu) kalju (aina tietenkin kalju näissä) ihmetys, ihmistys, ilmestys joka tunkeutuu ihmisten mieliin ("I Know!") ja joka asuu lahossa, mädässä hylkytalossa metsän, pellon reunalla. Oveen (vain karmit jäljellä) koputtaa kadonneen koiran etsijämies, keksejä myyvä lapsi, kosmetiikkamyyjänainen (laittaa aurinkovoidetta albiinon poskiin ja huulipunaa huuliin), jotain toista taloa etsivä huilunsoittajamieshyppelijä. Koira on hyvässä hoidossa, kunnossa talossa, ja samoin on kunnossa talossa majaileva rapulauma (vaikka talo on tosiaan kaukana vedestä, lähellä metsää.) Corn itse törmää esim kahteen kantrikitaristilaulajaan 1], jota etsivät `areenaa`. Ja häipyvät, kävelevät maissipeltoon. Maissipelto on tietenkin se tämän taiteen ja elokuvan sydän ja ydin, se/ne pellot sykkivät voimaa koko alueelle. Ja maissi yleensäkin. Eikä se ole tässä mitään Maissilapset-masennusta, vaan tosiaan täyttä Maissivyöhyke-avantgardea-surrelismia-taidetta. Cornshukker onkin varsinainen maissin ja alueen, maissialueen ylistys ja hieno, oiva, upea elokuva alueella olijoista(,) olioista sekä etsimisestä ja löytämisestä. Sekä tietenkin valitettavasti angry mob-idiotismista ("FREAK!" toistuu yksiaivoisen kuoron maanisen mölinän yksinkertaisessa rytmissä.) P.S. Ja tietenkin pitää olla MAISSIPIZZA, jonka tekee ja toimittaa Smegma(! kumma ettei Sperm) Pizzan tanssiva, kännäävä Pizzamies! "It`s a Work of Art!" Siis koko elokuva ei pelkästään pizza!! 1] Elokuvassa mukana monia mainioita kantrikappaleita.

Yes, Madam (Hong Kong-85)

Michelle Yeoh ja Cynthia Rothrock ovat poliiseja. Rothrock saapuu kentille noin vasta, vasta noin puolivälissä, ihanan kökön juoni-idean saattelemana; Lasikuulasilmäinen tuijottajarosvo nappaa hänet lentokentällä panttivangiksi, kun Cynthia on saapumassa kaupunkiin, maahan, maahan , kaupunkiin. Eikä tietenkään tiedä naisen poliisiudesta, ja karmeastihan siinä käy. - Vauhdikas pläjäys (mm tappelu kroisospomon lukaalissa, jonka keskiössä on valtavahko lasivesi-vesi-lasiputous`portaikko`, joka tietenkin hajoitetaan, moneen kertaan tai flyygelinpäälläpotkinta, käsien kansikatkonta samaisella `laitteella`, myös flyygelinpäällysspagaati nähdään), mutta Yeohia ja Rothrockia olisi saanut olla enemmän, mutta kyllä heidänkin itseltään itserepimäänsä (jotta potkut paukkuu paremmin, ylemmin) hamematsausta löytyy useaan kertaan. Mutta myös karmean kasarista farkkuhaalarimatsia. (Yeohin vihreä[!] lappuhaalari menee jo muotivirtausten ala, ulko -ja yläpuolelle.) Lisäksi omena laitetaan pistoolinpiippuun ja pamautetaan, erilaiset puoliroistot törttöilevät ja kokoroistot kompuroivat. Ja tekohohottava, ylinäyttelemistä yrittävä gangsteripomo. Ja pitäähän kunnon Honkkarissa olla tietenkin tarinaan täysin liittymättömiä elementtejä, esim kaksi parkkisakko`poliisia`, ketkä kilpailevat, tappelevat siitä kumpi ehtii saada enemmän ja nopeammin sakkolappuja tuulilasinpyyhkijöiden alle.

Tirlittan: Sillat

Savolaista soulia suomeksi. Tai siis "savoksai". Parhaat palat: Sillat, Lähirakkaus, Noususuhdanteen aikaa(n).