Michael J Murphyn kasarikauhistelut 3: The Hereafter (Englanti-83) Pituus on armoton!

Ei tv-dekkari? Jos ja kun edellinen, Last Night (kts ed arv) ei ollut pituudella pilattu, ja puolipituudellakin vain puoliksi (heh), niin tämä Michael J Murphyn kokopitkä, perintö-pyörätuoli`mysteeri` taas olisi kannattanut puolittaa. Pituus on armoton! Pikkunäppäryytenä mainittakoon se, että aluksi kartanotalon omistajaisä kuolee ja alkaa "kummittelemaan" pojalleen, sitten poikakin joutuu pyörätuoliin, mutta ei kummittele. Kaikenlaista muuta hän kyllä tekee, kuten tekee myös miehen naisystävä ja naisystävän miesystävä. Ihan kelvollista menoa, mutta tosiaan laahausta liian pitkään. Mutta välillä hyvää dekkarimenoa, muutamilla gorevilahduksilla. Nämä vilahdukset ehkä estivät tv-etuliitteen, tv-statuksen tältä tuotteelta? Eräänlainen puolihalpis, puolitv-tuotanto. Pitää myös mainita yksi Murphyn kauhu -ja trillerielokuvissa toistuva juttu: Lähes kaikissa on mukana huume -tai myrkkyjuoma jolla huumataan tai tapetaan, tämä toistuu tässäkin. Kuten myös toistuu jo Secrets-elokuvan (-77) juonikuvioita (pahis hakkaa kepillä seinää kutsuakseen pahuuden kohteitaan, testamentin mukaan talossa on oltava 11 kuukautta vuodesta ex-omistajan kuoltua, sekä ex-omistaja että uusomistaja ensin jalkahalvaantuvat ja sitten ehkä kumpikin kuolevat), mutta ei tämä silti pelkkä plagiaatti.

Michael J Murphyn kasarikauhistelut 2: The Last Night (Englanti-83)

Puolipitkä, mutta siitä huolimatta myös puoligoreinen ja valitettavasti varsinkin puolivillainen teatterikauhuilu, joka ei ole minun juomakuppini. Vaikkakin elokuvan pituus on armollinen. Tässä Michael J Murphyn ohjaamassa kauhulyhärissä kaksi pakenevaa psykoa ottaa teatteirporukan tähtäimeensä. Hyvähkönä asiana elokuvassa pn näytelmän nimi Murder in The Dark, ja varsinkin se, että kyseessä on näytelmän viimeinen esitys, kuten taas elokuvan nimi kertoo. Pikkuisen uniikihkona juttuna elokuvassa toimii se, että psykokaksikko nappaa, tappaa, uhkaa sekä näyttelijöitä että muuta henkilökuntaa sekä lavalla, että lavan sivussa näytelmän aikana. Ja se varsinainen, yksilöity uniihkius on se, että, koska kyseessä on jännitysnäytelmä, niin psyko lavan sivusta ampuu lavalla paukkupatruunalla `ammuttavan` näyttelijän oikeasti. - - Mutta elokuvan paras puoli siis tosiaan armollinen pituus.

L'ibis rouge (Ranska-75)

"Tyypillistä" (lainausmerkit, koska päätekijänä maverickohjaaja Jean-Pierre Mocky) ranskalaista kaahausmetelikomediaa jossa lähes jokainen on huutava tai kuiskaava seko; Kuristaja, kääpiönunna, oopperaa konttorissa virkailijalle laulava nainen, pitkässä putkisalkussa pikkuviinapulloja kantava `kauppias` (juo ne pois `asiakkaan` asunnossa `asiakkaan`kanssa), Michel Simonin(!?) viimeinen elokuvarooli kalastaja-kapakkakalu-kerjäläinen-kioskinpitäjänä. Kaahauksesta, kaaoksesta, näyttelemisistä tulee mieleen Jean-Louis van Bellen elokuvat.

From a Roman Balcony - Syntinen päivä (Italia-60)

Tämä Mauro Bologninin ohjaus Alberto Moravian ja Pier Paolo Pasolinin teksteistä on onnistunut "kolmen koplan" aikaansaannos. Jean Sorel on laiska isänilkki joka lähtee hakemaan töitä, rahaa naapurinnaisen kanssa sutaisemansa lapsen ristiäisiin. Häntä juoksutetaan, ehkä syystäkin, aina `uusi` lappu kourassaan pitkin kaupunkia kohti työpaikkaa. Huomaten että hänet on laitettu juoksemaan kehää takaisin alkuruutuun. Tässä Kafkailussa on varmaan Moraviaa, ja samoin parempituloisten, tai edes tuloisten kavalkaadissa joihin työnetsijä törmää: Yksi pomo odottaa "Tärkeää työpuhelua", joka osoittautuu "Haluan juuri sen tytön "manikyyrin", koska käteni ovat likaiset"-tyyliseksi "työ"keikaksi. Pomon keikassa lainausmerkit, naisen kohdalla ei. Nämä työttömät-työväkiviittaukset sitten varmaan Pasolinia. Hän kirjoittaa, kuvaa heidän tasoltaan, mutta myös moittien, näyttäen heidänkin tasottomuutensa; Prostituoitu otetaan kyytiin kuorma-auton jallkalistalle roikkumaan ja jätetään ilman rahaa sillan alle.

Cross Shot - Kuuma ajojahti (Italia-76)

Vaikka otsikossa Englanti-Suominimet, niin katsoin tästä Italocrimestä italiaksi puhutun, millekään kielelle teksittämättömän dvd:n- Lehdistö, poliisi, roistot verisehkösti kilpasilla, hyvää keskitason Italocrimeä. Yleensä rosvopomoja näissä näytellyt John Saxon nyt harvinaisesti poliisivastaavana. Lee J. Cobb sokeana mafiapomona. Renzo Palmer lehdistöpuolen edustajana. Kaikki, koko kolmikko kovia.

The Changes (Englanti-75)

Olipa, onpa oivallinen scifisarja Englannista! Jämäkkä, mainio, toimiva lasten-nuorten-aikuisten(kin, itse ainakin pidin) tv-sarja, jossa oudot scifitapahtumat pakottavat britit teiden päälle. Jämäkkä on ehkä liioittelusana, sillä haahuiluahan se yhtäkkinen kulkeminen kellä tahansa, useimmilla ainakin, on, mutta kokonaisuuteen kurottuna voi tuotakin sanaa kyllä käyttää, jos näin näkee. - Lähinnä kaupungeissa kaupunkilaisten korvissa, päässä alkaa soimaan sumea surina, joka pakottaa ihmiset hajoittamaan teknisiä laitteitaan, ajoneuvojaan kodeissaan ja kaduilla. Junat, laivat räjähtelevät. Kansainvaellukset alkavat. Teinityttö Nicky eksyy vanhemmistaan jo vaelluksen alkuhetkillä kaupungissa. He ovat matkalla Ranskaan, kuten monet näyttävät olevan.. Nicky "päättää", joutuu lähtemään maaseudulle läpi pienien kylien. Kylä kylältä pahuus kasvaa, vaikkakin sumuääntä kuuluu vähemmän, lähinnä voimavirtalinjojen lähellä. Eivätkä kaikki kuule sitä. Eivät esimerkiksi sikhit, joihin Nicky "liittyy" matkan alussa. Tässä mukaan tulee rasismia, kun heille huudetaan teiden laidoilta "Paholaisen lapset!" ja heitetään päälle mutaa. Nicky ja sikhit kuitenkin ystävystyvät, mutta vähän kummallisten kierteiden kautta; Kun Nicky varastaa hylätystä talosta ruokaa, saa hän sikheiltä haukkuja, mutta kohta koko porukka asettuu asumaan hylätylle maatalotilukselle ottaen sen antimet ja tavarat käyttöönsä.. Paholais-saatana-noituusteema `vahvistuu` kylä kylältä; Ensimmäistä johtaa joustamaton, jämäkkä, tiukka seppä, mutta hän osoittautuu kuitenkin kyläläisiä suojelevaksi tyypiksi roistolaumoja vastaan. Kyläläiset ja sikhit löytävät, yhdistävät toisensa näitä vastaan. Ja voittavat. Mutta jo seuraavasta kylästä löytyy todella paha mies, ankara, julma johtaja, joka näkee noitia joka kulman, kylän, puun, talon alla, edessä, päällä, sivussa ja takana, ja niinpä Nicky joutuu tämän kusiälypään aloitteesta syytteeseen noituudesta ja tuomitaan kivitettäväksi.. jne.. - Mainio scifipalasarja, jossa myös absurdia huumoria, esim kun noitavainomies ja kyläläiset ajavat takaa traktoria, "Paholaisen Ajoneuvoa", pitkin peltoja. Lopussa mukaan tulee luolakauhua, scifikauhua, scifi-kivipaasikauhua, scifiä kun törmätään "maailmaa, avaruutta hallitsevaan", sisäisesti kivessä kaikuvaa mutinasaarnaansa tuottavaan luolan kivipaateen..

Tartarin of Tarascon (Ranska-34) - Raimun näyttelijätyö loistavaa, mutta juoni laahaa, masentaa, mättää ja tökkii.

Raimu esittää hienosti huonosti näyttelevää "naailman""tietäjää". Hän, Tartarin on pienen kaupungin suuri julkkis, matkatarinoita esittävä tyyppi. Erikoista hänessä on se, että hän ei tietenkään ole käynyt missään matkoilla, vaan kaikki tarinat perustuvat kirjoihin. Ja tämän tietää sekä hän että kuulijat. Vielä erikoisemmaksi hänet ja tilanteet tekee, se että hänen esiintymistapansa on alkeellinen, apaattinen, avuton (muutamalla karjahduksella korjattuna), mutta voi jopa nähdä ja sanoa että hän ehkä jopa esiintyy tarkoituksellisen kehnosti kertomuksissaan. Näyttää jopa jopa siltä että hän vittuilee kylän kääkille! Ja silti suosio on laaja, pitkäikäinen ja taattu. Mutta suosio alkaa sulamaan kun leviää, levitetään huhua, että hän olisi oikeasti lähdössä Afrikkaan leijonanmetsästykseen, ja äijä on nyt siirtänyt lähtöään kuukausikaupalla, ja "pelkuri", "selittäjä"-sanat alkavat nousta kaupungin kaduilla ja kapakoissa, joten viimein hänen on pakko lähteä... - Tästä Afrikan, Algerian matkasta tulee kuitenkin elokuvan tylsin episodi ja etappi, leijonannahkakin ostetaan torilta ja lähetetään postipakettina. Ja kylän kääkät innostuvat uudestaan; `On se kova karju! Vielä nylki leijonan!` Ja varmaan elävänä?! Episodin erikoisin hahmo on uskollinen kameli, joka seuraa miestä jopa laivan ja junan perässä. - Mutta juonen perässä ei oikein jaksanut, se sahasi tylsästi. Typerä idea on äijän asehulluudesta (seinät aseita täynnä) nouseva puheripuli; Erästä käppyräveistä esitellessään hän sanoo että se sopii hyvin miehen, (ja naisen, jos niikseen tulee, hän lisää) suolistamiseen. Lisäksi hän ja kaupunkilaisfaninsa käyvät ampumassa poikien ilmaan heittämiä lippalakkeja. Ja kun hän ammuskelun jälkeen katsoo reijitettyä lippalakkiläjää, lausahtaa hän lakonisesti: "Massacre."