Robo Sapiens - eli Transformatiivinen Intia-Japani Robotti Ruttunen

ECCE ROBO - KATSO ROBOTTIA! Intialainen Mega(robotti)spektaakkeli Robot on kuin Transformers olisi tehty Sushi Typhoon-yhtiön reseptillä. Sillä variaatiolla että gore on pikkugorea, mutta yhtiön villi-ideaisuus on täysillä mukana.

Proffa luo keinoihopäällisen robotin, jolla on valtava muisti ja huikea tanssitaito. Sekä tietenkin huikeisiin mittoihin kohoava juoksu- ja taistelutaito. Nämä tulevat esiin esim taistokohtauksissa joissa Robomme juoksee vaakasuorassa liikkuvan junan kylkeä pitkin, rullaluistelee junakiskoja pitkin, hyppää junanvaunusta toiseen tai saman vaunun vastakkaisten ovien läpi hillittömien ilmavolttien saattelemana. Tämä onnistuu koska hän tietenkin osaa välillä vähän myös lentää. Välillä tämä taito näkyy hahmolta ja/tai käsikirjoittajilta unohtuvan, tai sitten se onkin taito joka ei ole aina päällä. Ja totta kai hän hallitsee mitä mielettömimmät taistelutekniikat.

Filmin alku on enemmän "verbaalista" huumoria: Kun Robomme törttöilee autolla liikenteessä poliisi sanoo: "You must go to the station." "Station? Gas station? Radio station? Play Station?" Ennen tätä kanssa-autoilija kysyy Robolta, että ajaako hän alkoholin vaikutuksen alaisena. Ei, vaan bensan. Heh heh ja heh heh..
Sitten "vakavoidutaan" loppufilmin ajaksi. Joka tarkoittaa sitä että vitsit jätetään vähemmälle ja järjetön toiminta jatkuu. Ja jatkuu. Ehkä liiaksikin, Bollywoodissa kun ollaan. Mutta toisaalta "järjetön toiminta"-fanit saavat erittäin pitkäkestoisen ja leukalattiaisen ateriakokonaisuuden.

Mutta mikä eteen sitten kun Robomme alkaa tuntemaan myös Rakkautta ja Vihaa? Loppupuolen Transformailu robotti torneineen palloineen ja porineen jystää ja järistää, järistää ja jystää maita, rakennuksia, Roboja ja Ihmisiä. Roboa ruttuun!

(Loputtomista) paraateista, paikoilleen lentävistä ruumiinosista ja vaihtuvista vaatteista lapsenkasvatuskoneeseen - RW Paulin lyhytelokuvien dokumentaarinen ja fantastinen maailma

Englantilainen Robert Paul teki 1800-1900 lukujen vaihteessa Meliesmäisesti valtavan määrän (lyhyitä) lyhytelokuvia, joukossa pitkiäkin, esim puolituntisiakin koosteita. Mutta enimmäkseen näitä lyhyitä.

Näin on ainakin katsomallani BFI:n eli British Film Industryn DVD:llä, jonka 62 filmiä katsoin lähes yhdeltä istumalta, kahdessa sessiossa. (DVD:n liitteen mukaan filmejä on 62, DVD-soittimen mukaan 72). DVD kestää noin kaks ja puoli tuntia, vähän alle, oisko kaks ja vartti.

Mutta anyway, DVD:n alkupuoli koostuu näistä muutaman sekunnin paraatipläjäyksistä, paraatikuvauksista. Ovat enimmäkseen kuninkaallisten paraateja. DVD:n keskivaiheilta löytyy myös noin puolen tunnin kooste aiheesta. Lisäksi löytyy heti DVD:n alussa myös Doverin kallioiden muutaman sekunnin myrsky ja senaikaisen Hammerfestin kaupunkikuvaa.

Eli historiafriikeille löytyy paljon mielenkiintoista katsottavaa. Meikäläisen nykymittapuun mukaan esim valaan pyydystys ja paloitteleminen tuntuu erikoiselta katsoa. Ja ehkä myös siirtomaavallan paraateja Intiassa.

Minulle itselleni parasta kamaa ovat mainitun Meliesmäisesti toteutetut fantasia-lyhytfilmit joissa mm lilliputit tanssivat ravintolan pöydällä, ihmiset kävelevät seinillä ja katossa, pienoisrautatiejunat törmäävät yhteen, mies ei pääse nukkumaan koska vaatteet hänen päälleen vaihtuvat lennosta, poliisista sotilaasen jne ja tunnetuimpana (myös DVD:n kannesta löytyvä) eniten Meliesmäinen autolla ajo Saturnuksen renkaan päällä. Toinen tunnettu Paulin lyhtyfilmi on kertomus miehestä joka jää hevostaksin alle ja nousee kohta ylös juosten ja vilkuttaen.

Yksi iso osa näistä Paulin fantasiatuotoksista koostuu filmeistä joissa erilaiset ruumiinosat lentelevät ilmassa lentäen lopulta yhteen muodostaen torsosta ihmisen. Yksi versio tästä on taiteilija joka maalaa ruumiinosia taululle irroittaen ne sitten kynällään irti paperista ja heittäen ne vuoron perään toisiinsa kiinni. Otsikossa mainittu vauvankasvatuskone on laite, joku kori, johon vauva nostetaan ja kohta hän on kasvanut parrakkaaksi `aikuiseksi` , eli lapseksi johon on liimattu parta. Haunted Curiosity Shopissa kallot ja haamut lentelevät.

Mielenkiintoista, mustavalkoista (ei siis Meliesin värimaailmaa, ei ainakaan tällä DVD:llä) fantasia ja dokumenttimaailmaa yli sadan vuoden takaa.

Jess, Jesus Franco RIP

Kepeät Mullat, Lepää Rauhassa Jess! Olit täysin omaa luokkaasi.

Star Pilot (Ita-65-66) - Pönttöä roskaa

Vanha Tohtorikökkö ja hänen lapsensa, jatkuvasti höpöttävä tytär ja "järkevä" poika menevät luolaan josta löytyy Toisen Planeetan Avaruusalus! (Mitenköhän se on sinne saatu ajettua?) Ja sen mukaanhan sitä tietenkin joudutaan.. Ja sieltä löytyy mm kasa robotteja, eli tavallisen näköisiä miehiä joilla silmät seisovat päässä. Ja heidän kanssaan sitä sitten seikkaillaan ja suhataan, vähän tapellaankin vilkkuvalo-avaruudessa. Sama vilkkuvalo-meininki on päällä ja esillä tietenkin itse avaruusaluksessa jonka "tietokoneet" ja ohjauslaitteet ovat vanhan avaruusroskan perinteitä kunnioittaen kuin moninkertaisesti suurennettuja lasten piippaus/vilkkuleluja. Muovia! Piippausta! Valoja! Leluista pop-psykedeliaa! Huikeeta!

Vähän enemmän joudutaan tappelemaan kun vieraillaan planeetalla joka koostuu kahdesta pienestä kivikasasta, sillä niiden takaa syöksyy Vihaisia Apinamiehiä!

Avaruudessa pompitaan! Ja juoni pompii myös ylös ja alas, eteen ja taakse, oikealle ja vasemmalle ja johonkin sellaisella syöksykierteellä ja vauhdilla että hullumpaakin hirvittää. (Myös katsomani vhs pomppi ja paukkui kuin pistoksissa.) Onneksi välillä myös junnataan, että saa hengityksen ja  "ajatukset" hetkeksi pikkuisen tasaantumaan.

Ja tietenkin taas ne Avaruusasut! Muikeeta! Cool! Niinkuin usein näissä.

Huh huh mitä huikeeta hubaa!

Ainiin,Tohtorin, vai mikä Professori se on, nimi on Salmi.

Nää pilotit ovat Tähtiluokan Priimuksia! Valiosakkia.

Mitä ehtii tunnissa?

Vaikka Mitä! Ennen sitä osattiin! Tunkemisen taito, meinaan.. Vuoden-38 (näyttää ja kuulostaa (kunnon kuiva ja kolho kaappiäänitys) vielä vanhemmalta) Wolves of the Sea tunkee tuntiin aluksi lehtileikkeitä eläintarhalaivan ja erään naisen katoamisesta merellä, myrskyssä tietenkin. Ja sittenhän nainen onkin saarella valtavan villieläinpopulaation kanssa. Ja sitten tarinaan mahdutetaan vielä parit laivakapinat, kapakkatappelut, ja tietenkin uusikin laivan uppoaminen, funny sidekick, vanha laivaleffaklisee seonnut kapteeni, laulamista ja tietenkin romantiikkaa.
Leffan juttu on kuitenkin lukuisat sukelluskohtaukset, joiden (trikki)toteutus on jostain syystä jopa parempaa kuin maanpäälliset trikkailut. Tosin DVD:n kannen esittämää puukolla varustettujen sukeltajien taistelua tursasta vastaan ei leffasta löydy. Lapinlisämäinen liioitteluhan on ollut leffamaailmassa mukana aivan alusta lähtien, ennen etenkin.

Tästä tykitystunkemisesta huolimatta leffa etenee mukavan leppoisan jouhevasti, alkamatta kyllästyttää. No, tähän vaikuttaa tietenkin melko lyhyt pituus. mutta oikein mainio pläjäys kuitenkin. Leffathan olivat silloin yleisesti lyhyempiä kuin nykyisin. Tämä tunti oli monesti varsinkin b-leffoissa yleinen pituus.

Kun vähän "haukuin" tuota äänitystä, niin "kaappiäänitys" yhdistettynä kulisseihin ja tässä enemmän käytettyyn näyttelemiseen haaleahkon heijastetun filmin edessä tekee siitä kyllä aika uniikkia meininkiä. Ainakin nykyisin. Noihin aikoihinhan tuollainen äänitys oli yleistä isoissakin elokuvissa. Yhdistettynä vielä miesten nenä-ääniin ja naisten kimitykseen. Opetettiinkohan silloin puhumaan leffoissa noin? Kaikki nämä yhdessä tuovat tähän ja näihin leffoihin tietenkin teatraalista otetta, mutta tähän elokuvaan myös jonkinlaista tahattoman konkreettista "elokuva elokuvassa"-otetta (siis tämä: elokuvassa näytellään toisen filminpätkän edessä). Lisäksi ainakin minulle "kaappiäänitys" tuo näyttelijät lähemmäksi, kuin olisi itsekin siellä "kaapissa."

Equinox! `Pretty heavy stuff!` - `Some picnic!` - `Taikametsässä tapahtuu`

Oli pakko laittaa huutomerkki, sillä sitä tää elokuva vaatii(!), sen arvoinen tää on!
Ja AAARRRGGGHHH!!!... TAAS LUETTELO, mutta ei tätä muuten voi(?) "arvostella":

Ensiksi: RÄJÄHDYS! Mies makaa maantiellä. Auto ilman kuljettajaa ajaa miehen päälle - Sitten mies hioo mielisairaalassa jotain kaulaketjuristiä ja karjuu. (Varsinkin kun se otetaan pois.) Ja "muistelo", " tarina" "alkaa" (ja "loppuu") uudestaan: Sitten kaksi opiskelijapoikaa (oikeasti perinteisesti keski-ikäistä miestä) saa hätäpuhelun professoriltaan hänen mökiltään - ei muuta ku sinne parin naisystävän kanssa - mutta lonkerohirviö tuhoaakin mökin - pojat saavat Helvetin pahalta haisevan 1] Kirjan käkättävältä äijjältä luolasta - kirjan `varastavaan` professoriinkiin törmätään - ja törmätään niin että proffa vahingossa kuolee (mutta ruumis katoaa kuin maan tai taivaan nielemänä [lue: Helvetin]) - törmätään vaikeasti(?!) ratsastavaan ratsupoliisi Asmodeukseen (!!ohjaaja Jack Woods) joka onkin oikeasti (vai kumpi on virallinen status?) itse Piru ja myöskin mm petolintu! (Ehkä tämä selittää ratsastusongelmat.) Muita hirviöitä mm eräänlainen dinosaurusgodzillagolem-karvakäsi-kingkong-robotti ja jättiläinen! (No, jättiläinen se edellinenkin oli, mutta tämä toinen "ehkä"(?) perinteisempi) Ja mikä lopullinen Lovecraftiaaninen hirviö vielä "lopuksi"? Ja melkein kaikki hirviöt onneksi, tietenkin, tottakai muovailuvahasta!) Lisäksi "nähdään" näkymätön ovi, josta pääsee (oliko se nyt) vihreään maahan? - Ja jylhä linna siintää ja kummittelee usein (lähes koko ajan) taustalla. ("Looks like a picture from a travel folder." "Yeah...Travel-vania!") Ja kuten "asiaan" "juoneen" tietenkin tottakai kuuluu ja näkyy (tai ei siis näy), niin linna tietenkin tottakai häipyy, häviää. Ja ilmestyy. (Onko kyseessä Ilmestyskirja, Ilmestyselokuva?? On!!)
Vähemmän huikeaa, mutta typeränmainion muikeaa on yhden muijan jatkuvalla syötöllä jälkeenjääminen (siis matkallisesti); kun hän jää muutamaksi sekunniksi paikoilleen, niin muut ovat menneet kilometrejä eteenpäin! Tai mihin suuntaan nyt menivätkään milloinkin, silloinkin...
AAARRRGGGHHH!!!... EN JAKSA, VOI, PYSTY, KYKENE ENÄÄ ENEMPÄÄN! KATSOKAA ITSE TÄÄ! TÄÄ ON HYVÄ! TÄÄ ON HÖRHÖ!

Ja "Tää" on tosiaan Jack Woodsin ohjaama Hämärä Hörhöily Equinox vuodelta-70. Ja siitä on olemassa niinkin vastapariset ja "taidekentän" äärilaidoilla olevat julkaisut kuin vanha (ja jo silloin harvinainen) Suomi-vhs ja Criterionin DVD-spesiaaliboxi, harvinainen sekin. Criterionin harvinaisimpia, hämärimpiä, hörhöisimpiä, oudoimpia julkaisuja! Ehkä se harvinaisin, hämärin, hörhöisin, oudoin! Ennalta-arvaamattomin.

En tiedä oliko elokuvassa käynnissä nimensä mukainen Päiväntasaus, mutta ehkä enemmän (huomattavasti) Pääntasaus, suoranainen Päänmyllerrys. Ihmetyselokuva, Ihmetyskirja!! "Some picnic, ha!" 1] Loistava huomio, Wanha Wettynyt Luolakirja tietenkin tosiaan tottakai varmasti haisee Helvetin pahalle! Tässä kirjan hajun kakomista, yökkäämistä, yrjöämistä näytetään jo ehkä liiankin kauan, mutta tuleepa (Haiseva) Totuus esille!

We are the (space)robots...

Vuoden -79 versio H. G. Wellsin The shape of things to come`sta on kahtalainen katsomiskokemus: Elokuva kuuluu pahamaineiseen Robottisota Avaruudessa-genreen. Alkupuoli mättää hidastelullaan, mutta ainakin viimeinen puolituntinen mättää silmille jo jopa ihan toimivaakin toimintaa ja roskaa. Kiviä heiluttelevat robotit rokkaa!

Elokuvan varsinainen clou ja pelastus on leppoisanlunkilla pahiskarismalla flirttaileva Jack Palance. Karsimaa koristaa ja korottaa(?) hänen todella rouhea asunsa: Näissä avaruuselokuvissa ja sarjoissahan lähes ainoa "hyväksytty" asu molemmilla sukupuolilla vyöllä varustettu unisex-haalari.
Mutta Jackin asua on onneksi tuunattu roimalla kädellä. Se on eräänlainen verkkareiden ja enstexhaalareiden ristisiitos, jota on piristetty tiukalla vyöllä, muhkealla vyönsoljella ja silauksella hopeaa. Pisteenä äijjän päälle on nostettu vielä reteällä soljella sidottu siniviitta. Ja Jack myös liikkuu ja keinahtelee asun mukaisella meiningillä.
"Hienoin" kohtaus taitaa olla upeankökkö kitukasvuisen metsän päällä hologrammina pyörivä Palancen pää uhkauksia uhkuen.

Palance tosiaan pelastaa paljon, eniten. Häntä saisi olla mukana enemmän, mutta onneksi hän on mukana heti alussa, joten hänen esiintulojaan odottaa. Hänen odottamisensa jaksaa viedä yli elokuvan erämaavaelluksen.

Groovaavasti pyörivä ja puhuva Palance ei ole ainoa b-tähti joka filmistä löytyy, sillä mukana on myös John Irelandin vankkaa ja pitkäaikaista b-karismaa. Ei yhtä tanakkaa kuin Palancen, mutta hänenkin työskentelyään olisi katsonut enemmän.

Roska-ammattilaisten sujuvaa työskentelyä leluisen psykedelian puitteissa (avaruuslelut pyörivät holtittomasti psykedeelisten räjähdysten edessä.) Tätäkin osastoa olisi saanut olla enemmän.