Otogiriso (Japani-2001) Ei se pelaa joka menee pelko(j)a päin...

Eronnut pelipariskunta/porukka (jälkimmäiset tietenkin tietokoneiden välityksellä) saapuu kartanoon, jonka "pariskunnan" naispuolinen osa on saanut "Maailmalla tunnetun taitelija"isänsä testamentissa. Nainen ei tiedä isästään mitään (asunut talossa elämänsä ensimmäiset kolme vuotta) eikä myöskään tiedä, tunne tätä "Maailman tuntemaa taiteilijaa"?!.. Talo osoittautuu groteskien kauhutaulujen, kadonneiden lasten, tuntemattoman kaksossisaren ja yleensä kauhun "tyyssijaksi"... --- En TODELLAKAAN ole minkäänlaisten pelien ystävä, mutta onhan tässä "ei elokuva (vaikkakin "pariskunnan" poikapuoli videoi koko ajan talossa ja VARSINKIN kun jo silloin elokuvasyöväksi levinnyt "found footage"-kasvusto-rihmasto-riesasto, [tässä tosin reaaliajassa]), vaan peliporukat kauhutalossa"-systeemissä jotain tirkistävää, virkistävää uniikkiutta.. Ja onneksi tästä puuttuu pelien ja pelielokuvien tasohyppelyt, se tasokkaaksi ratkaisuksi todettakoon.. "Isän maalaukset todistavat että olen olemassa.." "Isäsi veri valuu suonissasi." `suonistasi`.. - "Maalaa minut.." "("Loppuun..")"..