Tuxedo Warrior eli Tappaja smokissa (Englanti-82)

Hyvännimisen (alkuperäinen enkkunimi), mutta heikko- jopa huonotoimintaisen (no korkeintaan keskinkertaisen) smokki"soturin", smokkisurmaajan, smokkisurvojan, valkopukupahiksen (mikä tämä valkopukupakko halpisleffailija [mutta tunnetuin kuitenkin sountrasckmiehenä; Dawn Of The Dead, What We Do In The Shadows, London Boulevard] Cliff Twemlowilla oikein on?) surmailut, survoilut perinteisessä valkopuvussa viidakossa. -- Heikohko, huonohko, korkeintaan keskinkertainen viidakkoseikkailu, mutta pitää kuitenkin paikkansa yhden vuosikymmenen viidakkoelokuvabuumin (näitä vuosikymmeniä on paljon) jonkinlazisena edustajana, vaikka aika perusvalkopullaa, perusvalkopyykkiä, puolivalkovillaista elokuvantekoa onkin... Mutta tämä ei kuitenkaan ole suttuinen, vasemman käden halpis, vaan ihan isohkolla rahalla isohkosti kässäröity, kaukana kirkkaasti kuvattu (jopa komeita ilmavalkokuvia Victorian putouksista) ja näytelty, ohjattu... Mutta aivan liikaa keskitytään tämän takkitankin, takkitaunon suhdetta kahteen naiseen, vaaleaverikkö varsinkin menee aina nostalgiseen kiimaan kun mies tarjoaa nyrkkiään(!?!?) suudeltavaksi. Tämä naisvihan nostalgisointi suureksi rakkaudeksi pilaa koko elokuvan tunnelman tunkkaiSEKSI, vesihöyryiSEKSI, vetiSEKSI ja väkivaltaiSEKSI rakkauspornoksi (mies vahva, nainen heikko, mies tyhmä, nainen tyhmempi-typeryys) jota vielä kornisti kuorrutetaan jatkuvalla auringon ja vesiputous-vesihöyryjen yhteenkiimaavalla-liimaavalla voimalla aina lopputeksteihin asti, ja niiden yli...