Tuntemattomampia italialaisia elokuvaohjaajia: Marcello Avallone: Specters (Italia-87) Vertauskuvallisesti veretöntä

Ja kuvauksellisesti myös (esim punapukuinen nainen kulkee epätodellisen voimakkaan kuunvalon, metsän ja vesiputous"puiston" höyryisessä, valoisassa kolminaisuudessa kohti kuolemaansa?).. Juoni: Alusta, tästä lähtien linnut, tuulet tuivertavat tutkijoiden tunneleissa ja ulkonakin.. Arvio: "Tietokoneet eivät tiedä kaikkea." "MITÄ?!" `Emmekä mrkään, tekään..` Tällä `tiedolla`elokuva aloitetaan lähetetään taivaisiin.Tai tunneleihin.. -- Tuntematon, tuntemattoman. tuntemattomuus-ohjaaja/ohjaajan Marcello Avallonen kevyt, kökkö, mutta `kahlitseva` katakombikauhistelu on lopulta voitto: Creepy dialogi, creepy kässäröinti (`Menemme, menette sinne ja tai tänne, aina paha tuhoaa elämämme, elämänne`.`Menen minne tahan, aina kohtaan pahan`. `Teemme, teen, teette niin tai näin, aina paha käy päin`), toimivan jatkuvasti mutkitteleva "Eerie music" ja epätoivoisen päälle liimattu ihana, mainio kasaridiscomeininki (yksi päähenkilöittäreistä/löittäristä nauhoittaa epäonnistuvaa karmealauluaan, mikrofoni muuttuukin käärmeeksi!) kulkee pitkin poikin, pitkään muhevasti muinaisia, `murskaisia`, mutkaisia tunneleita,joita katakombeiksi kutsutaan... Onnistunut hybridi. Elokuvan efektimestari onkin yllättäen sitten täysin tunnettu mestari, Sergio Stivaletti, mutta efektinsä eivät erikoisesti ole kovin vereviä, vertauskuvaksellisesti kylläkin ovat, ja se tekee tästä, muun luetellun lisäksi onnistuneen, oudon hybridin.. Kuin sokea katakombiopas (tällainen hahmo elokuvasta löytyy) opastaisi katsojaa `eteen`päin, pahaa päin.. Donald Pleasencen (jälleen) tutkijahahmo Pleasencen myöhäis-vanhuusajan parhaimmistoa, ottaaa osaan innolla..