Pom Pom Strikes Back (Hong Kong-86) "Iloista" irvistelyä..

"Huumoei"syöpä, syöpä"huumori" leviää katsojaan... No, kun "huumoriin" sukellettiin, niin jatketaan "huumorilla". Ja tietenkin vielä Hong Kong-"huumorilla". Ja sukelletaan sen "huumori"lajin ja paikan syvään likaviemäriin, eli Hong Kongilaiseen poliisi-idiootti parivaljakko"komediaan". (Ketkäpä muutkaan ketkut kuin Richard Ng ja John Sham, eli Chau ja Beethoven.) "Pojilla" on aseet jousipyssystä, ritsasta sinkoon, ilmeet iloisesta irvistelyyn ja varsinkin siihen irvistelyyn, sillä tämähän on Hong Kongilaista idiootti-irvistely"komediaa" ja kun Hong Kongissa kerran (valitettavasti useasti, sillä tämä on valitettavasti elokuvasarja) ollaan, niin "Huumoria" pitää repiä ilkeistä, niljakkaista, oudoista, "rajuista" typeristä aiheista: "Huumoria" heitetään, hersytetään, "komediaa" "kehitetään", "vitsiä" väännetään mm myös syövästä. Ei kutenkaan käännetä kirurginveistä haavassa, sillä syöpä onkin aiheeton epäily.. Silti tämä on Pom Pom- poliisi"komedia"-elokuvasarjan (juonet aina: parivaljakko pelastelee naisia ahdingoista, liemistä, pulista...) `parhaimmistoa`, mikä on erittäin paljon, ylikanttiin sanottu, mutta kuitenkin kokonaan kotonaan katsottu.. P.S. Pitää kuitenkin kehua elokuvan alkua, mutta se muuttuu lopuksi mitättömyyden multiveisuksi: Pojat hyökkäävät terroristien pesään mainituilla jousipyssyllä ja singolla, tehtävän "tehtyään" hyppelevät vuoristokiipeilijöiden naruhyppelyä muuria alaspäim, mutta lentävät suuren ikkunan kautta helvettioloiseen-valoiseen kellariin (jossa nainen vankina), ruutuhyppelevät ansakivilattian läpi, ja sitten läväytetään se iki-ikiaikainen tylsä`ratkaisu` ilmoille.. Koittakaa arvata, mikä. Se liittyy erääseen joka-aamuiseen, päiväiseen, iltaiseen, öiseen ihmistoimintoon...