"Kuollut? Ei ole sellaista kuin kuolema. Se on vain aivojen keksintöä."/ "Olkaa huoleti. Tulee vielä lisää murhia, lisää verta." "Niinpä tietysti..." -> "No, kun menee naimisiin psykiatrin kanssa..."
Tällaista tauhkadialogia on belgialaissyntyisen, mutta USA:ssa roskanneen Charles Nizetin ohjaama mielisairas aavikkokauhistelu täynnänsä.
Entä tämä, poliisi ja psykiatri puhuvat: "Meillä on kaksoismurha tutkittavana." "Meillä, sheriffi? Ei. Ei. Ehkä teillä on sellainen." Ja varsinkin tämä, psykiatri ja poliisi puhuvat: "Tämä on työtäni. Eläinten villien viettien kesyttämistä. Ja ihmisten." "Sitä minä kannatan, mutta älkää viekö sitä liian pitkälle. Minulta saattaa loppua työt."
Ei lopu työt. Ei todellakaan. Umpi-umpihullu pieni irvistelevä, myhäilevä psykiatripukumieskäppänä johtaa aavikolla(!) sijaitsevaa linnoitusta, mielisairaalaa (= kidutus-kuolemakammio/kellari). Mutta todellisuudessa paikkaa, aluetta, aavikkoa johtaa, murhaa psykiatrin kiltin, mutta mielisairaan siskon ainoa ystävä, sairaalan, kallion, aavikon alla elävä lonkekasa. (Sisko on myös lonkeroläjän ainoa ystävä, kaikkia muita lonkero vihaa, kaikki muut hän murhaa. Eli lonkerogorevilinää luvassa.) Jota psykiatri lähettää siskon siunauksella, avustuksella ulos...
Tähän tajuttomuuteen saapuu psykiatrin mistään näistä mitään tietävä vaimo...
Mielettömän mielisairaalan ja misogynistisen mayhemin (eli epäuskottavan roskaisen) umpitulva on Herschell Gordon Lewisin (ilman H.G:n gorea) hengessä ja materiassa tehtyä tauhkaa, tunkkaa. Näyttelijät ovat puista revittyjä (esim harjaa [aavikkolinnassa ja aavikolla!, luulis harjaushommia riittävän!] jatkuvasti kanniskeleva kyttyränaama ja selkäinen talonmies!), näytteleminen (kaikkien!) aivan mahdottoan huonoa. Klassikko!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti