Bandh Darwaza: Perheen äiti on vähän vehdannut Noidan kanssa. Vehtaus tässä tarkoittaa sitä, että Noita taikavoimillaan, saattaa naisen raskaaksi. Saattaa siinä naisen miehelläkin olla "sormensa" pelissä. Mutta parikymppisenä tyttö on luovutettava Noidan pomolle, Mahtivampyyrille.
No, näinhän tietenkin käy ja ei käy, koska tyttöä noidutaan ja riepotellaan pitkin poikin. molemmille puolille. Edes sun takas. Tytön isä pistää raivoisasti vastaan, äiti on jo kuollut noitumisten ja taisteluiden tuoksinassa..
Tykkäsin yllättävän paljon. Vampyyri on mukavan mahtavan massiivinen, oiva otus; karjunta kovaa, kädet vispaa. Askeleet ovat pelottavan pitkiä. Hänessä on muutenkin ihan pelottavaa presenssiä. Lisäksi tämän pystykaulus-viittavampyyrin luola on mainitsemisen arvoinen; Tätä antiikki- keskiaikadesignluolaa hallitsee valtava lepakkopatsas. Dracula myös tuhotaan uniikisti itse Äijjään koskematta, tuhoamalla juuri tuo edellämainittu patsas. Mukavasti campin puolelle menee taas Vampyyriäijjän hevosvaunut(!) joita taas hallitsee pahvinen pääkallo ja ristikkäisluut. Äijjän merkki, logo.
Pelottavaa presenssiä on myös Michael Jackson-"lookalikessä" "voicelikessä", pienessä pipopäämiehessä, palvelijassa, "funny" sidekickissä, joka pitkin poikin elokuvaa nykii, vitsailee, "laulaa" ja "tanssii." Tämä välivitsailija on ihanan rasittava seurattava, ihanasti hermoja repivä ja riipivä hahmo.
Kyllähän tässä Bollywood-elokuvana on tietysti niitä lauluja ja tansseja. Liittyvät lähinnä kaipauksiin, rakkauksiin tai eroihin. Jopa kilttiin seksuaalisuuteen, lauletaan mm että "jokainen sadepisara hyväilee kehoa." Mutta eivät kauhuun. Mutta itse kauhua elokuvassa on jopa yllättävän paljon. (Ja tietenkin sitä pituutta, Bollywoodissa kun ollaan.)
Purana Mandir: Tämäkin on Perhekauhua, Kirous on perheen päällä. Ja perheen tyttö, nuori nainen lähtee ottamaan asioista, kirouksesta selvää (ja varsinkin tekemään selvää) Kirouksen alkulähteelle, Kartanoon..
Tämä on huomattavsti verisempi ja jopa "seksikkäämpi" kuin Bandh Darwaza, ja vaikkakin on myöskin täysin toimivaa kauhua, pidän Darwazasta enemmän. Sen tunnelma on tiukempi mutta myöskin suvantoisempi, leppoisampi aina välillä. Pidin tästä jaosta.
Mutta Hirviötoiminta on tässäkin todella tanakkaa; Aikoja sitten Hirviön pää ja muu keho haudattiin eri paikkoihin, mutta kyllähän ne nyt tietenkin yhdistyvät. Ja yhdisyvät voimalla! Kartanokauhun ikonit ukkoset, vertavuotavat taulut ja suihkut, noidutut pyörätuolit ja käytäväörinät on tässä tehty ja tuotu hyvin intialaiseen kauhumaailmaan. Komeaa fantasiakauhuilua löytyy tauluntakaisesta, palatsinsisäisestä metsästä ja kiltistä camppailusta voisi mainita sen, että suihkussa käydään vaattet päällä. Muita "outouksia" ovat esim konkreettisesti kädetön kyläpomo ja "intiaaniheimoa" johtava huonohampainen bandiittipomo.
Tätä pidetään `yleisesti` parhaana Bollywood-kauhuna, mutta mulle ei aivan sitä, mutta onpahan pirun hyvä.
P.S. Tämä patsasteema (vrt Bandh Darwazan pahapatsas) on muuten Bollywood-kauhuiluissa (ja Bollywoinneissa muutenkin) yleinen. Paha(npalvonta)puolelta löytyy lisäksi mm patsasta palvovaa sahalaitasapeleilla varustettua mustakaapusakkia jne jne mutta vieläkin yleisempää on lopun voitto Jumalallisen patsaan voimalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti