Näitä nimiä riittää, mutta vuoden-43 Ghost Ship on toista merta ja maata.
Nuori mies palkataan laivaan `kolmanneksi kovimmaksi tyypiksi` edellään vain kakkostyyppi ja kapteeni. Hyvin pian hänelle selviää, että kapteeni on kusipää, samoin miehistö.
Enemmän kusipäisyyskuvaus kuin hulluus. Ilmeisestikin elokuvassa yritetään tuoda esiin kapteenin sekoamista, mutta ainakin meikäläiselle tämä tuotos on yksi nerokkaimmista kusipäisyyden syntymekanismeista ja leviämisestä kertovista kuvauksista. Kapteenin kusipäisyys ja sen leviäminen miehistön joukkoon on kylmäävää kamaa: Vaikka kapteeni tappaa yhden miehistön jäsenen kauheassa ketju"onnettomuudessa", niin miehistö asettuu kusipääkapteenin puolelle. Ja kapteenia vastustavaa kakkosmiestä vastaan. Ja tämä asettuminen tapahtuu vielä monta kertaa samanlaisissa merkeissä. Vain ihan lopussa tapahtuu pakollinen (nopeudessaan, ja muutenkin epäuskottava) käänne parempaan..
Ihan kuin tekijät olisivat halunneet tehdä teoksen ihmisen synnynnäisestä kusipäisyydestä. Näin sen näen. Vain loppu latistaa latinkia. En tiedä näkikö tekijäporukka ( mm tuottaja Val Lewton ja ohjaaja Mark Robson) näin, mutta ihmisen yleinen paskamaisuus leijuu taidokkaasti elokuvan juonen yllä. (Vaikkakin arvostan vähän kyllä sitäkin että edes kaksi-kolme tyyppiä on elokuvassa hyviä.)
Mitään Ghost Ship-mäisyyttä ei elokuvassa ole. Lopputaistelu on yllättävän verinen.
P.S. Elokuvan eräänlainen kertoja, mykkä merimies Paolo(!) Lindstrom (näin nimi ainakin dvd:n tekstityksen mukaan) on ilmeisesti suomalainen. Hänet esitetään aluksi pahan ilman lintuna, mutta lopussa selvittäjänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti