sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Unearthly Stranger (Bri-63) ( + Invasion (BRi-66)

Brittiläinen Unearthly Stranger on `ajattelevan aikuisen`(kääk! mikä ilmaus!) science fiction-elokuva (aika monasti trash/camp stoorien) aiheesta `aliennainen avaruudesta`. Mutta enivei, tämä mustavalkoinen brittifilmi on erittäin ajatuksella tehty versio aiheesta.

Filmi alkaa (ja melkein loppuu) sillä kun tutkijamies juoksee kauhuissaan `jotain` pakoon avaruustutkimuskeskukseen, jossa hän alkaa kertomaan kelanauhurille huikeaa ja kauheaa tarinaansa:

Pääjuttuna on se että huippututkijoita ympäri maailman alkaa kuolemaan mystisissä olosuhteissa. Päätutkijamiehemme ajaa autollaan jollain työreissullaan jossain päin Eurooppaa kun hänen autonsa pysähtyy, eikä suostu enää käynnistymään, bensaa on kyllä, valotkin sammuvat. Autoon astuu kaunis liftarinainen, ja kas auto käynnistyy.. Ja kas.. heistä tulee mies ja vaimo..
Selviää että nainen nukkuu silmät apposen auki kuin kuollut ja muutenkaan hän ei kuulemma koskaan räpytä silmiään (mitä hän kyllä tekee) ja kun hän itkee niin kyyneleet polttavat vakoja hänen poskiinsa. Mutta kuuman uunivuoan nappaaminen paljain käsin uunista ei taas jätä mitään jälkiä käsiin.. Lapset hän saa itkemään ja pakenemaan..

Pienestä ajoittaisesta tyhjäkäynnistä huolimatta elokuvassa säilyy jännitteinen tunnelma koko ajan, dialogit oikeasti mielenkiintoisia pohdintoja aiheesta ja elokuvan loppu todella kylmäävä ja tehokas.

Mustavalkoinen kuvaus tukee tarinan hämäryyttä hyvin, kuvaus ei aivan yhtä kekseliästä kuin vastikään katsomassani, niin ikään brittiläisessä avaruus/alieninvaasioelokuvassa Invasion (-66) jonka kamera-ajot esimerkiksi nukkekodin läpi itse oikeaan taloon astuttaessa ovat lumoavia ja pelottaviakin. Itse elokuva oli kylläkin Unearthly Strangeriin verrattuna junnaava ja vähän kökkökin. US:ssä kyllä näytetään  kuvauksellisesti kiehtovaa tutkimuslaitoksen kierreportaikkoa usein, mutta sitä ei käytetä kovinkaan kaksisesti, kamera pysyy koko ajan lähes samassa paikassa.

Unearthly Stranger on taidokkaan minimalismin, hyvien näyttelijäsuoritusten juhlaa jossa suht suoraviivaisen aiheen ja tarinan  käsittelyn alla on monia tasoja.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti