sunnuntai 27. joulukuuta 2020

Trancers 3 (USA-92)

Joulu jälleen Enkelten Kaupungissa. Kalanaama (poliisin luonnehdinta) vie Trancers-etsijän-etsivän (Tim Thomerson, hän kutsuu otusta Godzillaksi) hassuhkolla scifiputkilolla kaupasta (!sopii muuten kaupan sisustukseen) vuoden 2352 Losiin. Parivaljakon dialogi on kuvaavaa: Etsijä: "I don`t know what you need more, personality oe bullet in the head." Fishfeissi: "I already have a bullet in the head." Lakonista. Kaunista. Ja palasinahan, raunioihanahan se Losi on, sekä ihmiset että rakennukset. Sairaalakin on romukellarissa. Trancersit jylläävät ("Lopetimme laskennan miljoonaan.") Ja sitten taas poukkoillaan; Ukko lähetetään vuoteen 2005, "Jolloin kaikki alkoi.." - Mitähän ne edellisten vuosien, edellisten elokuvien Trancersit sitten olivat? Mutta, enivei ihan toimivaa pyhien, välipäivien pösilöroskaa, pösilötoimintaroskaa. Helen Hunttikin tässä vierailee, vilahtaa, mutta ei enää seuraavissa, mutta Thomerson kyllä "vilahtaa" niissä, sillä `trilogia` laajeni (en ole nähnyt näitä, niitä, niitä-näitä?): Kansikuvien perusteella (ja seuraavassa myös nimen perusteella) ovat jonkinlaista historia-nyky-tulevaisuus-miekkafantasiaa: Trancers 4 . Jack of Swords (-94) ja Trancers 5 : Sudden Deth (Mikä sanaleikki! -94 myös.) Sudden Dethissä Jack Deth, kansikuvan mukaan on hevosen selässä jossain aavikkomaisemassa. En jaksanut, viitsinyt jäljittää, tarkistaa, minkä ajan (tai minkä aikojen) miekkafantasiaa Jack of Swords kuvaa, enkä sitä onko hevonen viittaus muinaisfantasiaan (Muinais-Los Angeles?) vai vaikka tulevaisuuden kulkuneuvopulaan. Aseet näyttävät olevan suht nykykyaikaa pistooleineen ja fantasiaelokuvamenneisyyttä-tätäpäivää-tulevaisuutta valomiekkoineen. Sitten Trancerseja tehtiin vielä ainakin yksi, lyhyesti ja ytimekkäästi Trancers 6 (2002), jossa Thomerson ei enää ole mukana, ja miksi olisikaan, koska Jackin hahmon on ottanut hänen tyttärensä!

lauantai 26. joulukuuta 2020

Trancers 2 - The Return of Jack Deth (USA-91)

Tulevaisuuden poliisi `tämän päivän` mielisairaalassa. Tai, Vai päinvastoin? Trancersin ykkösosan Jack, tulevaisuusjepari, tai ainakin puolikas hänestä (edelleenkin Tim Thomerson) on mennyt naimisiin naisensa (edelleenkin Helen Huntti, mutta roolinimi on lyhentynyt Lena`ksi Mutta onko, tuleeko tulevaisuudessa, tulevaisuudesta toinen vaimo?). On mennyt kuusi vuotta edellisestä keissistä, ja elokuvastakin.. Nyt on eräänlaiset zombit valloillaan.. - Nyt neonoirailu, sanotaanko onneksi, on heitetty pois ja tilalla on enemmän toimivaa "perinteistä" peruspöljäilyroskaa. (Ammuskelua, hassuscifilaatikko ladossa, kännibaseballia) Pidin enemmän kuin ykkösestä. Barbara Crampton tv-haastattelijana, Richard Lynch mielisairaalapomona. Eli perus-b-läisiä ripoteltu pitkin poikin elokuvaa. Ai niin, seksi estetään nyt ykkösosaa useammilla tavoilla; Tietenkin trancersien hyökkäys, mutta myös puhelinsoitolla, tyrmäystipoilla. Kivaa kun on jatkuvuutta, linjakkuutta, (periaatteita?), perinteitä. Ja vielä tuplaten, triplaten..... Mielisairaaladialogia: "I`m a special agent from the future." "I know exactly how you feel." "Joulua": Räjähtävä kinkku.

Trancers - Tuhon lähettiläät (USA-84)

Kai tämän Jouluelokuvaksi voi laskea, sillä tämä tapahtuu `kesäisinä` Joulunpyhinä Los(t) Angelesissa ja alussa ammutaan tavaratalon Joulupukki. Joka ei olekaan Pukki, vaan Tranceri. - Eli selitystä: Poliisi tulevaisuudesta ( Suomi vhs sanoo "Tulevaisuuden pimmennoista",Tim Thomerson) tulee kasari-Losiin estämään hänen aikansa eli vuoden 2247 hirviöt. Ykkösenä listalla on `etsivä` ` Whistler`. Apunaan kytällä kaukaisuudesta on tavaratalon Joulupukin apuritar(! Helen Hunt!! Roolinimenään vain Leena!!!) - Tasaisen neonoirvaloisan blankkoa ja tylsää, mutta jollain "tasolla" mukiinmenevää ja vähän ylikin valuvaa "jouluisaa" munatotia ja halpisscifiroskaa; Oivallinen seksinnäyttämättömyystapa katsojille (mutta paikan päällä on silti seksiä ilmeisesti äijän paikalla olematta tapahtunut?!) on kutsua äijä seksin ajaksi tulevaisuuteen ladattavaksi. Ja tähän loppuun vielä yks Joulujuttu leffasta: Buttheadsin(!) versio ja punkkansan tanssi Jingle Bellsistä punkluolassa on ihanan hirveää katsottavaa ja kuunneltavaa. Huntkin "punkkaa". Thomersonkin yrittää. Ja juoppojen yöllisellä (silti valaistulla!) rakennusraunioilla harrastama pullo ja rautakeppi-baseball on oikeasti `onnistunut` järjetön idea.

torstai 24. joulukuuta 2020

Disclipes of The 36th Chamber (Hong Kong-85)

36th-trilogian kaksi ensimmäistä, varsinkin ensimmäinen perustuivat jo liikaakin harjoitussessioihin, ne nappasivat elokuvasta-kuvista leijonanosan. Mutta ovat kyllä hienosti rytmitettyjä, hienosti tehtyjä, tosin tosiaan toisteisia teoksia. Haluaisin, eikun haluan nostaa tämän trilogiassa korkeammalle, sillä kyllähän näissä myös matsaukset, ja varsinkin ne ovat sitä kovinta tavaraa. Siksi kohotankin kung fu-kerettiläisenä tämän viimeisen trilogian ensimmäiseksi. Tässä on juonta, taistoa, ei "pelkkää" harjoitusta.

maanantai 7. joulukuuta 2020

Minä ja ministeri (Suomi-34)

Ankea ja kankea farssi "kotiapulainen järjestää kaiken"-genrestä. Kotiapulainen Priskilla Paukkaja (Hertta Leisten) tunkeutuu väkisin koko rapun mittaisen hakijajoukon ohi ulkoministeriön virkamiehen (Joel Rinne) talouteen ja pistää kuntoon sekä ministeriön ja talouden. Leistenin joka lauseen (ja hän huutaa, puhuu paljon) eteen ja taakse huudettu höhönauru rasittaa korvia ja kestävyyttä. Juoni ei kaksinen. No, ministeriön työväki esitetään laiskimuksina, mutta sisäministeriössä on kai vielä pahemmin, koska siivoojaa käsketään sinne "Koska siellä on kuonaa lattiasta kattoon." Loppuun olematon rock-viittaus; Vaimoaan virkamies kutsuu nimellä tutti frutti! Kovin vaatimaton farssi, remellys, sähellys, söhellys.

sunnuntai 6. joulukuuta 2020

5 Against The House - Pelipankin ryöstö (USA-55)

Jälleen pelinoir! Ja nyt vielä heistkuorrutuksella!: Reilusti yli-ikäinen pikkuyliopistokaupungin ("I don`t wanna get drunk. I`m sick of being sober. I`ve seen both movies in town.") yliopisto-opiskelijoiden miessakki (mm Brian Keith, Guy Madison) saapuu "Maailman isoimpaan pikkukaupunkiin", Renoon mittaamaan kuinka paljon he saavat rahaa tunnissa. Ja/tai naisia. Tämä jättää yhdelle heistä mieleen Pelipaikan ryöstön. Tehdä jotain ensimmäisenä, ja onnistua siinä. Ja kohta sama tulee mieleen muillekin. Myös Madisonin naisystävälle (Kim Novak!), nainen joka yhtäkkiä onkin yökerholaulaja, eikä mies ole edes tiennyt hänen osaavan laulaa!? Erikoisena, onnistuneena piirteenä tuodaan Korean sodan veteraanien mielenterveysongelmat (Keithin hahmo), ja tämä myös osaltaan selittää hahmojen yli-ikää. Mutta entäpä itse ryöstö? "Phew!" (Tätä toistaa porukan pelle, tollo yhtenään): Ensinnäkin Kerwin Mathews`in esittämä ryöstön pääaivojehu, "Mr. First", on maitonaamainen myhäilijä ja ryöstösuunnitelma on "aukoton"; Pelipaikalle ajaa hemmo, tai hemmot, toiset on asuntovaunussa "piilossa" (niissähän ei saa olla ajaessa kyydissä, lat huom), ja tullessa toisinpäin, kai, vai??!! Eiku pakussa piiloilijoita ei "kukaan" näe, ja sitten pakoon. Autolla, tai joku jollakin, junalla, kuka milläkin, kuka minnekin, kai, vai??!!.. Tällainen on "suunnitelma"! "PHEW!" "It`s a perfect crime. It`s a set-up!" "Paras keksintö bikineiden jälkeen!" (Repliikit suoraan elokuvasta.) Varmasti! Ja pääjuttuna ei kuulemma aivopääjehun mukaan tosiaan ole rahat, vaan olla se "eka"! No? Entäs sitten Renossa? Auto ja vaunu piiloon ja karmeat karvahousut jalkaan, tekoviikset ja parrat päälle, stetsonit päähän ja menoksi!! On ne neroja!! (Porukka erottuu porukoista kuin kerrostalo kärpäsestä, tosin kasinolla myös muita naureskelevia, vilkuilevia tyyppejä jotka näyttävät tekoparroitetuilta! Mitä helvettiä tämä on??!! Onko tämä komedia!!?? Tietääkseni ei.) (Sodasta seonneen Keithin hahmon ryöstöideat muuten ehkä vielä tyhmempiä [=ryöstöporukan aseella uhkaus], mutta myös samalla järkevämpiä kuin alkuperäiset, mutta mahdottomia molemmat. Tai tiedä tässä mikä on kenenkin aivoituksia. "Paras" idea on kuitenkin "Puhuva Mies Laatikossa!" [Oikeasti nauhuri. WAU!] Ja huijattavana kasinotyöntekijänä itse Cannon, William Conrad!!) - Täysin älytön teos! Mitä tällä elokuvalla oikein ajetaan takaa? Juonta? Järkeä? Mitä tällä oikein haluttiin sanoa? Ja kenelle? No, ainakin minulle! Ihanaa camppailua, ihana älyttömyyksien helminauha! Rakastin! Eihän tätä voi olla rakastamatta! Loppuun vielä tämä rakkaudentunnustus elokuvasta;. "On hetkiä joita en vaihtaisi edes uraanivuoriiin!" Niin atomiaikaa, niin atomiaikaa, niin viiskytlukua, niin viiskytlukua...

lauantai 5. joulukuuta 2020

The Garment Jungle - New Yorkin alamaailma (USA-57)

Harvinainen hikipaja-tehdasnoir jossa sukelletaan Amerikan vaateteollisuuteen. Vaategangstereilla kettinkejä ja aiheeseen "sopivia" saksia. Elokuva käyttää aluksi pajon kökköjä, kohta toimivia Saksaekspessionistisia ratkaisuja (putoava hissi-murha, toimistosta aukeava piirretty talo-pilvenpiirtäjärykelmä, yhtä aikaa kököin koskaan ja arkkitehtoonis-taiteeellisesti toimivin) mutta sitten: kovaa taistelua ammattiliittoja vastaan ja puolesta, ja isä ja poika off-onnailua, sillä pomon poika, puhtoinen poika saapuu laittamaan hommat ja nulkit järjestykseen. Välillä vähän liian hidasta elokuvaa, mutta kyllä tämä tehokas on. Lee J Cobb hyvä (puoli?)pahapomona, mutta elokuvan kovin suoritus on Robert Loggian ankara Liiton mies. Wesley Addy jälleen lähes puhumattomana, ärsyttävänä sivu-sivu-pahana valkotukkalaihkimuspahiksena. Ja Leffan suominimi taas kerran liian laaja, lavea, liioitteleva.