Roskasta versoo taide. - Elokuvat elää, sarjat sucks! Etupäässä elokuvaa. Näkyjä, täkyjä..
maanantai 18. elokuuta 2025
The Room (Japani-93) Tylsyyden Loputtomuus...
: Jos ei onnistu ohjaaja Sion Sonolta (s)eksploitaatio, niin ei onnistu taidekaan: Jos hän luulee että ustavalkoinen filmi jossa noirasuinen mies tujottaa hitaasti ohiajavia laivoja minuutti-minuuttikaupalalla on hienoa noir-taidetta, niin ei ole! Likainen viitta jossa lukee "The Room" on mainio idea, mutta tietenkin stäkin pitää näyttää minuutteja... Kuten tietenkin pitää kuulostaa minuutteja miehen askelia, sitten minuutteja hänen laahustamistaan... Noir-pilanakin tämä olisi kelvoton, mutta Sono-parka on tosissaan... Kun on vähän ideoita niin niitä pitää näyttää loputtomiin... Ja `juoni` pitkälti, pitkälti tätä: Asuntoesittelijänainen vie miestä aina uusiin asuntoihin, koska mikään ei kelpaa.. Joka asunnossa samajuttu: Ensin molemmat seisovat minuutteja ovisuussa paskanjäykkinä hiljaa, sitten nainen sanoo monotonisesti tietoja asunnosta. Asuntojen välillä istutaan tai seistään metrossa paskanjäykkinä puhumatta.. Ja ei, näissä kohtauksissa ei ole mitään eikä yhtään absurdia huumoria, vaan toistoisaa, toistoisaa tylsyyttä... Hyi Taivas ja Helvetti kuiskatkoon kuinka T-Y-L-S-Ä-Ä... Voi Hyvä Jumala miten/mitä monotonista paskaa!!.. Sono on kutsunut Japanin hiljaisen ja hitaan, mutta tunteikkaan elokuvan mestaria Ozua "antikristukseksi Vastaavalla mittarilla laskettuna ja samantapaisella semantiikalla voisi kysyä että miksikähän "kristukseksi" tai "paholaiseksi, piruksi", tai näiden yhdistelmäksi Sono kutsuisi itseään tämän Huonelaahustuksen-raahustuksen perusteella? Tai joku muu? Esimerkiksi minä vaikka? En tiedä.. Ensin Sono-parkaraukka teki näitä tämmöisiä jossa laahustetaan ei missään, sitten "kovan jätkän" "kovia" seksploitaatioita joihin tungettiin kaikki mahdollinen ja mahdoton roina, roska ja sälä tunneiksi... Kumpikin puoli epäonnistui täysin... P.S. Tommy Wiseaun Room on paljon parempi.
lauantai 16. elokuuta 2025
Power of Darkness (Argentiina-79) Sokeiden salaliitto?
Elokuvan alussa (sokea?) poika päästää linnunmunista lintuja lentoon.. Sen jälkeen elokuva sokeutuu, sotkeutuu, so(t)keutuu aiheestaan: Mies arvelee, kuvittelee, luulee tietää sokeiden seuraavan häntä...
perjantai 15. elokuuta 2025
Adjuster eli Arviomies (Kanada-91)
En ole koskaan päässyt sisälle Atom Egoyanin elokuviin. Tässä vakuutusyhtiön tulipalotarkastajamies (Elias Koteas) ja elokuvasensorinainen ovat pääosissa, mutta elokuvan pääoasassa on elokuvaan kuulumattomien ja kuuluvien puolisurrealististen kohtausten (jousiammuntaa hiekkakentän kolmen hienostotalon muodostaman `lähiön` piirrettyyn 50-lukulaiseen perheidyllimainostauluun, yhden naisen muodostama cheerleader-`joukkue`) vähäisyys ja tarkoituksellisen laiska kerronta. Vaisua, valjua wannabe-Lynchiä. Elokuvan Suominimi hirveä, kamala, kammottava, karmea... Mitätön. 1] Viimeisissä minuuteissa on kyllä eloKuvallista, elokuvantekijällistä infernoa.. 1] Vertauksena Jim Carreyn Cable Guy`n nimisuomennuksessa Sähköputkimies on sentään vahvaa absurdismia, jonka ansiosta se on monta kertaa parempi nimi kuin alkuperäinen. Arviomies on vain nolo, ontto, tyhjä, tyhmä...
Pilvi taivaan peittää..
Pilvessä. Kioyshi Kurosawan loistava internet-trilleri Cloud kohta elokuvateattereissa..
torstai 14. elokuuta 2025
How to murder your wife (USA-65) Vältä kuin mustaa surmaa..
Värikkään 60-luvun tunkkaisinta paskaa. Mestarikoomikko Jack Lemmonin kammottaqvin "komedia". Hän on roolissaan aivan järkyttävän, karmean huono. Samoin Terry-Thomas hänen palvelijanaan, ehkä, jos mahdotonta, vielä kauheampi.. Koko elokuva on...
Tormento (Italia-50)
Loistava neorealismi`satu` läpi-iki-ilkeästä äitipuolesta, iki-läpihyveellisestä vaimosta, syyttömänä vankilaan joutuvasta miehestä (häät vankilassa) ja heidän pienestä lapsestaan ja äitipuoli kusettaa koko kolmikkoa, vaikka vannookin "pyhästi" krusifiksin edessä kuolinvuoteellaan olevalle miehelleen eli naisen isälle pitääkseen heistä huolta... Mukana henkilögalleriassa myös ilkeä pikkupomonunna "Joka kehtaa kantaa nimeä `Äiti`" sekä hyvä muusikko (Roberto Murolo) joka haluaa tulla kuuluisaksi taitelijaksi jotta saisi mahtipontiset hautajaiset.. Hän esittää elokuvassa mm laulun Dicitencello vuie eli Kertokaa se hänelle. Laulu on napolilaista alkuperää ja elokuvan, kuten edellisenkin, ohjaaja Raffaello Matarazzo, sijoittaa elokuvansa usein Napoliin..
Chains (Italia-49) Elokuva keskinkertainen. Päärosvo amatörimäisyydessään varsinainen juonen jatkuva katkaisu, mutta muu näyttelijäkaarti hyvää..
Perusjuoneltaan (no, eipä tässä juuri muuta juonta, juonenjuurta, kerrottavaa ole) jämäkkä, liiankin jämäkkä, elokuva naisahdistelijasta. Autovarasliigan mies tuo kesken karkumatkan kosahtaneen auton korjaamoon. Ja käykin niin, että paikalle pelmahtava toinen liigan liero onkin korjaamon omistajan vaimon rakastaja ennen nykyistä ukkoa. Ja liigmaies aloittaa ahdistelun ja nainen peittelyn. Elokuvan typerin ja älyttömin ratkaisu (ja juonen palasiksi pilkkova katkaisu) on se, että mihin ja milloin tahansa nainen menee, niin `rakastaja` on aina tahattomasti tai tahallaan/tarkoituksella, vahingossa tai varta vasten paikalla. Jatkuvalla syötöllä. Asiaa ei tietenkään ollenkaan, vähääkään, yhtään auta ja juonta jumii se että ahdistelija on ylivoimaisesti, selvästi surkein näyttelijä porukasta. On ilmeisesti luultu, toivottu että hänen apaattisen lurppaluomisen puolisilmä-tylsätuijotuksensa toisi pelotuksen aallot myös katsojan silmiin. Ei todellakaan tuonut. Se lähinnä lamautti, lannisti, latisti uneliaisuteen... Sekä ahdistelijan että katsojan luomet lurpsahtivat kokonaan kiinni..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)