Las Vegas Bloodbath (USA-89) Ketsuppigoreista kökköilyä "Las Vegasin" rapasivutakakujilla pläjäyksessä josta värit ovat haalenneet, vaalenneet, lirahtaneet, lurahtaneet pois "pesussa"

Tämä leffa ei osaa päättää näyttää että onko se mustavalko vai värileffa. No, mustavalkoisuuden lisäksi tässä eivät juurikaan muut värit juhli, ne ovat haalenneet, haalistuneet vaalenneet, valahtaneet, vilahteneet, hulahtaneet, kulahtaneetahtaneet, lirahtaneet "pesussa" pois. Ainoastaan pääosaäijän punertava (tarkoituksellista, ei vaan karun karmea prinnti) Mutta se minkä leffa on osannut päättää näyttää on puoligoreinen perverssipläjys. Sillä pääosatyyppi alkaa sillä sekunnilla naistappajaksi kun hänelle selviää että naisensa on pettäjä. Niinpä hän naisensa pää pussissa alkaa kiertämään Las Vegasin (jos se edes on se, jos siellä edes ollaan) sivurapakujia. Ensiksi hän vie `Päiväprostituoidun` takasivukujalle ja sitoo hänet "seksi""leikkejä" vaten. Todellisuudessa hän asettaa naisensa pään prostituoidun vierelle. ("Anna, antakaa päätä!") Mutta kyllä hän miehiäkin tappaa: Hän tulee baariin ja asettaa pään baaritiskille ja sanoo "Meillä on jano!" ja ampuu verettömästi baarimikon. `Oiva` idea, kohtaus on kun hemmo ampuu "Etkö osaa ajaa?!"-huutavalta mieheltä keskisormen pois! Jälleen Todellisuudessa ammuttava vain laskee keskisormen alas. Olisivat nyt edes käyttäneet ranskalainen peruna ja ketsuppi-"efektiä"! Ja mukana muka myös laihan, luihun luihun suorittama käden irtirevintä! Eihän siihen pysty kukaan! ja lopussa ehkä elokuvahistorian goresotkuisin vessa! Lisäksi mies vetää auton perässä kättä pidempää jalkaa kuin vasta eronneiden autossa. Goreirroitusta ei näytetä, vain nukenjalka ketsupilla! Tulihan se ketsuppi sieltä! Ja tästä tuli katsottavan kökkö pläjäys. Kerran katsottava, sillä `aidon` iljettävän inhan raskausgorekohtauksen (vatsa värikkäästi auki ja nukkesikiö seinään) takia tää tosiaankin jää siihen yhteen katselukertaan, jos siihenkään...

The Marked Eyes (Italia-60) Latolahtaus lataa ja latistaa kuivakan, kyttäävän kaupungin, kylän kynsitulien "roihuun".

"Mikä oli hänen suhteebsa paikallisiin?" "Kuin metsureilla puihin." "On niin monta syytä tappaa." Vihattu puupomo ammutaan missä lienee aitassa-ladossa-navetassa-riihessä-tallissa. Melkein eronnut vaimo tulee pieneen alppikaupunkiin, kylään hautajaisiin, testamentinlukuun ja vielä kauhukseen pomoksi pomon paikalle. Kirje saapuu; Jos hän maksaa 150 000 shillinkiä, niin murhaaja paljastetaan hänelle. - Kuten kaupunkikin, kyläkin, tarkoituksellisen aneeminen, ankea, apaattinen, harmaa, laahaava, mateleva. mitätön. vaisu ja valju `mysteeri`. Tappajan henkilöllisyys aivan liian arvattava, ilmeinen, selvä, tiedettävä, mutta elokuvan lopun `hullun` päässä ja kellarikäytävässä kaikuva kirjoituskone ja kirves-parivaljakko on jämäkkä parivaljakko, mutta ihan liian myöhään valjakko veti.. Vinoon?

Anita: Dances of Vice (Länsi-Saksa-87)

Ovatko kaikki Hullujenhuoneella Hulluja? Sillä potilas sanoo johtajalääkärittärelle viimeksimainitun huoneessa: "Onpa täällä vähän huonekaluja! Aivan kuin minun huoneessani." Toisaalla. toisaalta sanotaan kaikista: "Maailma on perse ja me ihmiset sen `paskoja` (blogistin lisäys) pieruja. Kaikki haisevat omalla tavallaan." - Elokuvan alussa vanha lihava nainen, "entinen" strippari riisuu kadulla (yleisö vaihtelee nykyajan 1910-20-luvun "Riisu!"-huutajiin ja takaisin) ja joutuu Mielisairaalaan. Loppupuoli elokuvasta vaihtelee mielisairaalan ja 10-20-luvun dekadenssipartyjen-ravintoloiden riisuutumisnäytäntöjen välillä. Samat näyttelijät näyttelevät naista nuorena riisuuntujana sekä sairaanhoitajana, naisen homoseksuaali-sutenöörinä ja mielisairaalan lääkärinä.. - Elokuva tunkee ilman tunkemista sarjan verran porttiteoriaa: Ensiksi huudetaan "Miksi TANSSIT vaikka ihmisiä kuolee sodassa ja kaduilla nälkään?", aitten näytetään nuoria kuivakoita kapakkakapinallisia "Kansantansseja, ei alastontansseja!"-vaatimuksineen.. - Hienoa, `historiallista`, hyväksihavaittua, koettua, eli hyvää, perinteistä Itävalta-Saksasleazea. "Kuin kauhea oopimuni."

Coping With Cupid (Englanti-91)

Slits-yhtyeen Viv Albertinen lyhäri on söpö, mainio ja mietittävä. Kolme Blondia yöpukuhamosissaan saapuu avaruudesta maahan etsimään, tutkimaan romanttista rakkautta 48 tunniksi, Etsinnät "katkaisee", ratkaisee katuhaastattelut samasta aiheesta (mm Don Letts), "Romanttisen rakkaauden perässä juoksen portaat, portaita ylös tai alaspäin, en käytä hissiä, jätän srn väliin." Älä jätä väliin tätä teosta jos semmoinen väli tulee...

A Warning for The Curious (Englanti-72) Haamun hengitys huoneessa...

"No digging here!" Taas ollaan M.R. Jonesin kauhutarinoiden ytimessä, meren rannalla. Kolme kruunua viikinkiajoilta on aikoinaan kätketty rantahiekkoihin. Kaksi kruunua on kadonnut, kadotettu, mutta kolmas pysyy piilossa. Ja pysyy taas, sillä kirves-kuokka-viitta-maankulkijamies tappaa kaivajan.. Mutta tarina on vasta alussa ja siirrytään 12 vuotta eteenpäin ja uutta kuoppaa ja lapiota ja miestä(?) maahan ja putkeen.. - Vähän liian suoraviivainen kaivaminen. kaivautuminen, tarina, toteutus, mutta toispuoleisen totinen tuijotus maisemassa, metsässä, rannalla on toimivaa ja haamun hengitys huoneessa hyytävää... "Sorry Sir, I thought I saw somebody."...

Whistle and I`ll Come To You (Englanti-2010) Ranta-Aaveilua

Nyt nykyaikaan muokattua (mutta menneessä vellovaa), siirrettyä, sijoitettua M.R. Jamesin kummituskertomukseen `pikkuisen` pohjautuvaa omaishoito-vanhainkoti- kummittelua. Ja vanhan merenrantahotellin. - Vanha mies (John Hurt) jättää puhumattoman, tuijottavan vaimonsa (Gemma Jones) ainakin viikonlopuksi vanhainkotiin (laulaa hänelle lähtiessään rakkaustoivotuksena vanhaa rallia "Whistle and I`ll Come To You, My Lad") ja ottaa omaishoitoloman vanhaan merenrantahotelliin, jossa he kävivät nuorena parina.Hän löytää rantahiekasta sormuksen, johon on kaiverrettu latinaksi "Who is that who is coming?" Tämän muhevan, murenevan mysteerin varsinainen kysymys on kuitenkin: `Who is that who is goin`?`

The Tyrant`s Heart (Unkari-81) Alastomuus framilla, hiukset hulmuavat ja suomalais-unkarilainen sauna höyryää palatsiperimysprobleemien katveessa, sivussa, leviävänä...

Pala Pustaa. No nyt Miklós Jancsó on siirtynyt pois "pustan valtavista ihmismassaspektaakkeleista ja näiden geometristen liikesarjojen kuvauksesta" "intiimimpään". Lainausmerkit intiimin ympärillä siksi että Jancsólle tuttu naisalastomuuden (miesalastomuutta ei näissä juurikaan koskaan esitetä) alkaa jo mennä itsetarkoituksellisuden puolelle. Tuulikoneet käyvät, hiukset ja kaavut hulmuavat ja paljastavat alastoman naisen, naiset.. - Elokuva perustuu Unkarin palatsien perimysprobleemien "pohdintaan" Bathoryaanisella twistillä. Lainausmerkit taas siksi, että eihän tämä tosiaan ole verrattavissa niihin komeimpiin, parhaimpiin pustaspektaakkeleihin (ja niissäkin oli voimakasta huojuntaa suuntaan ja toiseen, toimivaan ja tylsään ja varsinkin paikallapolkevaan toistoon, vaikka liikettä olikin.) Tässä massaliikehdintä suoritetaan monesti mekaanisesti, ihmisten jalkoja ei näy, vaan he liikkuvat mekaanisesti vetäen läpi sinänsä hienojen, pitkien kynttiläaitojen, jokien, järvien, merien, putkien, rivien... Eli sisätilat (joissa ollaan koko ajan) tuovat mukanaan vähän uutta hohdetta ja Bathoryaaninen äiti"vampyyri"teema tuo mukanaan unkarilaista kauhufolklorea ja historiaa. Ja Pasolinin luottonäyttelijä Ninetto Davioli heittää, vetää upean roolin palatsikoomikkona. Ja Miekkailut höyryävien altaiden reunoilla tuo mieleen Kauko-Itäkuvat. Ja palatsista löytyy myös melkolailla suomalaissauna (tosin kaukaiselle kiukaalle, kiville kävellään lauteilta vesikauhan kanssa!), suomalais-ugrilainen-unkarilainen sauna (jotta voi taas näyttää naisalastomuutta). Toreille! Veljes-siskoskansa!!