Yes, Madam (Hong Kong-85)

Michelle Yeoh ja Cynthia Rothrock ovat poliiseja. Rothrock saapuu kentille noin vasta, vasta noin puolivälissä, ihanan kökön juoni-idean saattelemana; Lasikuulasilmäinen tuijottajarosvo nappaa hänet lentokentällä panttivangiksi, kun Cynthia on saapumassa kaupunkiin, maahan, maahan , kaupunkiin. Eikä tietenkään tiedä naisen poliisiudesta, ja karmeastihan siinä käy. - Vauhdikas pläjäys (mm tappelu kroisospomon lukaalissa, jonka keskiössä on valtavahko lasivesi-vesi-lasiputous`portaikko`, joka tietenkin hajoitetaan, moneen kertaan tai flyygelinpäälläpotkinta, käsien kansikatkonta samaisella `laitteella`, myös flyygelinpäällysspagaati nähdään), mutta Yeohia ja Rothrockia olisi saanut olla enemmän, mutta kyllä heidänkin itseltään itserepimäänsä (jotta potkut paukkuu paremmin, ylemmin) hamematsausta löytyy useaan kertaan. Mutta myös karmean kasarista farkkuhaalarimatsia. (Yeohin vihreä[!] lappuhaalari menee jo muotivirtausten ala, ulko -ja yläpuolelle.) Lisäksi omena laitetaan pistoolinpiippuun ja pamautetaan, erilaiset puoliroistot törttöilevät ja kokoroistot kompuroivat. Ja tekohohottava, ylinäyttelemistä yrittävä gangsteripomo. Ja pitäähän kunnon Honkkarissa olla tietenkin tarinaan täysin liittymättömiä elementtejä, esim kaksi parkkisakko`poliisia`, ketkä kilpailevat, tappelevat siitä kumpi ehtii saada enemmän ja nopeammin sakkolappuja tuulilasinpyyhkijöiden alle.

Tirlittan: Sillat

Savolaista soulia suomeksi. Tai siis "savoksai". Parhaat palat: Sillat, Lähirakkaus, Noususuhdanteen aikaa(n).

Apprentice To Murder eli Kuoleman oppipoika (USA-Kanada-Norja-88)

"Last night I dreamed a terrible.." Vuosi 1927 vehreänvihreässä laakso/vuoristokylässä, kaupungissa. Komeaa maisemaa (kuvattu Bergenin seuduilla Norjassa, mutta Amerikkaa, Kanadaa kai kuvataan 1]), mutta maiseman alla juopottelevaa kusipääaviomiestä-isää, hikistä hommaa töissä ja kun vielä mystinen sairaus piinaa seutua, niin onhan siinä kestämistä lukutaidottomalla, mutta hyvällä piirtäjällä Billy-pojalla (Chad Lowe). Mutta onneksi(?) on kansanparantaja Tohtori Reese (Donald Sutherland), häneen tutustutaan heti aluksi kun hän rauhoittaa valkovaahtosuisen vesikauhukoiran Raamatulla ja Rukouksella. Ja onneksi on nuori nainen (Mia Sara) joka haluaa toimittajaksi isoon kaupunkiin, kirjoituskone jo löytyy! (Toinen kirjoittaa, toinen piirtää, Pari tehty Taivaassa? Vai tuleeko Billystä Parantajan apulainen? Vai molemmat? Vai kertooko elokuvan enkku -ja suominimi `totuuden`?) - Ei läheskään parhaita folk-kauhuelokuvia, varsinkin väen vaatetus mitä sitä sattuu, halpistv-sarjamaisuutta, mutta katsoohan tämän ennenkuin kulkutaudin ottaa. Eikä onneksi ole sarja, yksi elokuva, osa riittää. Lopun tulisuihkusuumies, oikeudenkäynti ja kuinka sitten kävi-kolmikko veti elokuvan kuitenkin kuiville. "Usko siirtää vuoria." "Ehkä joo niin, mutta enpä ole nähnyt vuorten liikkuvan." 1] Philadelphiaa, `Phillyä` muka..

Ghost Story eli Kummitusjuttu (USA-81) Laimeaa, laiskaa vanhojen ukkojen kauhua, mutta yhdistettynä gorekeveään, kevytgoreiseen kasariin, niin tulos on miellyttävä, siedettävä.

"Mitä te vanhat ukot oikein teette, touhuatte siellä?" "Mustaa Magiaa." "Jaa sitä..." Elokuva alkaa kun neljä ukkoa inisee ja pyörii hikisinä sängyissään. (Ja tämä tavara toistuu elokuvassa.) He näkevät painajaisia muinoin nuoruudessaan tappamastaan naisesta (Alice Krige). Mutta tämä ei taida jäädä pelkästään painajaisiin; Aave on irti! Ukoilla (Fred Astaire, Douglas Fairbanks Jr, John Houseman, Melvyn Douglas) on myös kauhuklubi jossa he lukevat kuunnelmallisia, tunnelmallisia, mutta laimeita, latteita, laimeita, vaimeita kauhukertomuksia. Elokuva on yritys tuoda `Wanhan ajan kauhuelokuvaa` gorekasarille, ja minusta ihan onnistuneesti. Mukana myös yllättävän paljon paljasta pintaa ja `rajuhko` seksivilahdus. No, ukot ei onneksi näissä, vaan varsinkin Krige ja Craig Wasson, eli Don. Elokuvan puolivälissä (aave)tarina keskittyy pitkään heidän suhteeseensa ja ukot jätetään koille ja ullakoille. Mutta myös menneisyysmurhassa, murhamenneisyydessä `viivytään` aikansa. Ja on tässä verenlentoakin pikkuisen, esim kun mies (ei kukaan ukoista, vaan Donin veli David, jota esittää myös Wasson, viiksissä) lentää munat vilkkuen ikkunan läpi korkealta katuun. Näytteleminen on hyvää, linjassa, paitsi Wasson `nuorison` edustajana, edustajina mutta muuten hänkin ok.. Mutta; Miellyttävä, mukiinmenevä cocktail.

Palapeli (Puzzle of a Downfall Child, USA-70)

(S)Ex-malli antaa merenrantatalossaan `ystävälleen`/ystävälleen haastattelun, läpipimennyksen, valaisun syöksypyörteestään; mestaruusluokasta, mestaruusmolskeilta mielisairaalaan. (Tai ei varsiNAISESTI sex-malli, mutta seksin autuus ja ahdistus on koko ajan keskiössä, ja/tai ainakin maalitaulussa.) Faye Dunawayn vereslihainen, veresvihainen, veresmielinen, veressieluinen performanssi kantaa elokuvaa kovilla ja hennoilla hartioillaan. Lopussa kauneuttakin. "Mekö seurustelimme?"

Lilly: Miksetsäkuuntele?

Keskikelpoista, keskilämmintä (mutta myös samalla keskikylmää, viileää) elektroiskelmää Enontekiöltä. Esiintynyt myös nimellä Elly. (Kappale: Soutan.)

The Meteor (USA-79)

Vanha NASANero (Sean Connery) kutsutaan kesken purjelaivakisan kisaamaan Avaruuteen Meteorin kanssa, kun se meinaa Maahan pamahtaa. - Pikkutarkkatyypillistä 70-80-lukujen Katastrofikisailua varsinkin Kaikki Tähtiä-jatkumossa: Henry Fonda Pressana, Trevor Howard, Natalie Wood, Karl Malden, Martin Landau, Brian Keith, Richard Dysart, Sybil Danning vilahtaa suksilla! Elokuva on hidastempoinen, mutta Alppien lumivyöry ja Hong Kong hyökyaalto ovat hurjia, kurjia kohtauksia. Samoin New York on jälleen kiven `kohteena`. Metron mutavesivyöry myös runnova kohtaus. Ja "ison kiven" "leijaileva" lähestyminen murisevan musiikin saatelemana on kuin hirviön huutoa kaikukammiossa, Avaruuden kokoisessa sellaisessa.. Ja USA:n ja Neuvostoliiton rakettirykmentit lähestyvät sitä massiivisinta, mulkkuisinta, murskaavinta möhkälettä...