Just For The Hell Of It (USA-68)

Destruction! Elokuvan alussa sortin sakki värikkäine vaatteineen tanssii pikkuruisessa olohuoneessa. Yhtäkkiä heille ilmestyy kirveet ja vasarat käsiin ja he aloiiavat moniminuuttisen, villin huonekaluhjoituksen! He ovat villieläimiä eläintarhasta, karvaisia apinoita, kauopungin kauhujengi! He sytyttävät lehdenlukijan lehden palamaan, heittävät ämpäristä vettä katukulkijoiden päälle, heittävät poliisin kypärän ilmaan...rikkovat kirjaston ikkunan!... Halpaa, mutta värikästä. Halpoja ovat useatkin lokaatiot; Jostain kämäisestä kuoluluokasta on tehty kahvila (sillä eihän nämä kovikset nyt baarissa käy), jossa yksi nuori hurjimus tumppaa tupakan ei-jengiläisen kahviin. Tätä seuraavassa kahvilakahakassa taas kunnon hajoitus käyntiin ja päälle! Että tämmöistä settiä. On ne hurjia! Eniten jengiä kuitenkin korpeaa, kun yksi square niittää heitä maahan kuin heinää vaan... No, nyt Herschell Gordon Lewis ohjaus on villiä. Käsittämättömän oivallisesti hän kasaa aivan mistä sattuu Villapaita-Villeistä ja Keninki-Liisoista koostuvasta tollosakista yhtä aikaa mitättömyyksien ja kieliposkisien kaheleiden kavalkadin. (Jengi "osaa" myös olla pelkurimaisen julma.) Jengi(elokuva)vittuilu? Lisäksi; Poliisipomo lukee vuorosansa pöytäpapereistaan (ovat muka kuulustelupöytäkirjoja), muutenkin, yleensäkin poliisit ovat tolloja toljottajia. Vittuilua siihenkin suuntaan? Loppu on kyyninen.

A Taste Of Blood (USA-68) `Kahden tunnin vampyyrivenytys!`

Tässäpä varsinainen "Wall Streetin" vampyyri! Liikemiehelle lähetetään laatikollinen muinaisviinaa Lontoosta, kertoakseen, muistuttaakseen että äijä on aatelista muinaissukua. Äijä ryyppää brandya ja hänestä tulee vampyyri... (Laimea, löysä viittaus Blood Feastiin; "we have a ball." "Yes, a real feast.") Liikemies-työhommatkin hän tekee tietenkin öisin ja nukkuu päivät. Gorekapteeni-kenraali Herschell Gordon Lewis venyttää tämän tylsyyden kahden tunnin mittaiseksi!!?? Ei Lewis tässä niin huono ole kuin esim Andy Milligan, mutta erittäin läheltä liippaa. Eikä Andy olisi venyttänyt vetoa kahteen tuntiin!! (Eräs "näyttelijä" sanookin "Bad, bad, bad." Mukana myös typerää viina-seksihuumoria; Mies sanoo golfpelin jälkeen naiselle baarissa: "Welcome to the 19th hole.") No, värikäs tämä kyllä on, mutta ei verivärikäs. (No, on tässä biljardikeppi[!]vaarnaus[!}, se on kekseliäs.) 60-luvun silmillehyppivää punasisustusta riittää, punaiset kokolattiamatot portaissakin! Mutta mitäs tehdään kun veriviina loppuu?... "Bad, bad, bad...", mutta jokin tyhmänvärikäs viehätys tässä on. Dialogikin aika vetävää, mutta kaks tuntia, come on! Välillä pausetettuna tään kyllä katsoo.

Bad Timing - Outo intohimo (Englanti-80)

"Are we all spies?" "Observers." Yliopisto-opettajan (Art Garnfunkel!) ja Naisen (Theresa Russell) suhde on alkoholistinen. ihana, kiihkeä, kiimainen. kiivas, naurava, surullinen. Ainakin Russell on. Näitä kaikkia. Garnfunkel roolissaan huono, Russell ihana, ihastuttava, vihastuttava; Monipuolinen. Harvey Keitel mitätön Saksapoliisina! Lopussa Keitelin hahmo, hänen juonikirjoituksensa, tulkintansa saa sävyjä. Nicolas Roegin vähän tuntemattomampi elokuva on hyvää kasariEurooppadekadenssiä. Russelin hymy, nauru kirkastuttaa harmauden, pimeyden, valon, värikkyyden. Sulattaa, särkee jään ja sydämen.

O.S.S. (USA-46) `Jylhä ja tylsä taaperrus`

Ranskan julman vuoden, julmien vuosien jenkkijylhä ja tylsä, tapahtumaköyhä taaperrus O.S.S.`in (eli Office of Strategic Services`in) vakoiluista natsimiehitetyssä Ranskassa. Lähes, melkein halpis. Alan Ladd.

How To Make a Doll (USA-68)

”How to make a null.” Äitinsä luona asuva matemaatikko. neitsyt, tollo, tyhmä tiedemies-mies saa ehkä ”naisen”, ”naiset”, kun käytetään, tehdään ”naisrobotteja”? Goreohjaaja Herschell Gordon Lewis teki komedioitakin (esim läjän nudistilerileffoja ennen goreiluitaan), ja ne olivatkin huonoja. Mutta tämä läjäys on kyllä alle kaiken komedian.

Contra Conspiracy (USA-90) `Elokuvantekijät aavikolla kuutamolla`

"Hollywood! Don`t be here when I get back!" Elokuvan alussa pieni pukumiesporukka pyörittelee päitään, päivittelee, koska he katsovat elokuvantekoporukan jälkeensäjättämää kuvauspaikka- ja porukka esittelyfilmiä aavikolla, joka päättyy maastopukuisten parransänki-takatukkaterroristien aavikkoammuskelu-väliintuloon! Lähes kaikki kuvausjengistä kuolee, lähes, sillä sitten elokuva jatkuu ohjaajan tyttären haastattelulla, kuulustelulla (saman pukumiesporukan toimesta), ja nyt "päästään" taas takaisin takaumiin, sinne aavikolle, niihin kuvauksiin...tyypillisin huumeiluihin, riitoihin, rintoihin, elokuvantekoonkin... Toimintaelokuvaa tehdään... (Siinä kaksi aavikko-ongella(??) käynyttä havaijipaita-shortsitanakkatolloa peittoaa pienehkön nahka-asumoottoripyörä-jengin pois naistensa kimpusta! "CUT!") Mutta, Ovatko salaliittosoltut-solut levittäytymässä "Hollywoodista" koko maahan, mantereelle, maailmaan? Mutta Ihmemies-jekkujenkit levittelevät, virittelevät aavikkoansojaan (mm elokuvaverta) pitkin peltoja, metsiä, aavikoita... Lopun pitkähkössä aavikkoajossa on kurkkua kuivaavaa kaahausta, paukkuja, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Contra Conspiracy on ihanasti pökkönäytellen ja roskaisen sekavasti toimivaa salaliittosoopa-soppa-sotku-suttua. Toimivaa tollotoimintaa.

Duke Wore Jeans - Herttua farmareissa (Englanti-58) `Hyvää peruspizzaa-pullaa- Hyvin on pizzat pullat uunissa rakkausrintamalla`

`Hyvää perustavaraa` `Rokkari`, poppari Tommy Steele tuplaroolissa, toinen huijaus!: Hän esittää cockneykundia ja esittää-esittää Lordia. Tai oikeastaan triplaroolia, sillä hän esittää myös oikeaa Lordia. Ja tietenkin tulee prinsessapulmia! Melkein humoristinen käännös, veivaus, väännös jossa iloa, riemua, laulua (`Happy Guitar` jne), hävettävyyksiä, nolouksia. = Kivasti katsottava, nautittava perjantaipizza/pullo/pulla. Edellisessä, ensimmäisessä elokuvassaan Steele laittoi Kannat kattoon (Tommy Steele Story), nyt tätä ei kokonaan pysty kuin pahimmat Konnat kattoon! Eiku, ihan iloinen rallatus jota Steelen laulut vievät eteenpäin, kuvaavat kulloistakin tilannetta. Mukana on perinteistä on-off-on `Lordi`ja (keksityn valtion) prinsessarakkauskuvioita, keksityn valtion brandka (brandya ja vodkaa)-juoman kökkökännäystä ja jopa ministerien diktaattorisuunnitelmia. Eli tyypillinen (ja siinä juuri hyvä) aristokraatti-kuninkaallisen ja sitä esittävän `katukundin` komediallinen, satumainen rakkausveivaus. Tommy Steele muuten näyttelee yllättävän hyvin, kökkönäyttelemisen nauraen tietoisesti pikkuisen ylittäen, genrerajat ymmärtäen. Ja lauluesitykset tietenkin hyviä, balladeista `rokkeihin`. `Hair Down` edustaa parhaiten viimeksi mainittua. Ihan hyvää, tarkkaakin liikettä. Kuten koko elokuvassakin.