Just For The Hell Of It (USA-68)

Destruction! Elokuvan alussa sortin sakki värikkäine vaatteineen tanssii pikkuruisessa olohuoneessa. Yhtäkkiä heille ilmestyy kirveet ja vasarat käsiin ja he aloiiavat moniminuuttisen, villin huonekaluhjoituksen! He ovat villieläimiä eläintarhasta, karvaisia apinoita, kauopungin kauhujengi! He sytyttävät lehdenlukijan lehden palamaan, heittävät ämpäristä vettä katukulkijoiden päälle, heittävät poliisin kypärän ilmaan...rikkovat kirjaston ikkunan!... Halpaa, mutta värikästä. Halpoja ovat useatkin lokaatiot; Jostain kämäisestä kuoluluokasta on tehty kahvila (sillä eihän nämä kovikset nyt baarissa käy), jossa yksi nuori hurjimus tumppaa tupakan ei-jengiläisen kahviin. Tätä seuraavassa kahvilakahakassa taas kunnon hajoitus käyntiin ja päälle! Että tämmöistä settiä. On ne hurjia! Eniten jengiä kuitenkin korpeaa, kun yksi square niittää heitä maahan kuin heinää vaan... No, nyt Herschell Gordon Lewis ohjaus on villiä. Käsittämättömän oivallisesti hän kasaa aivan mistä sattuu Villapaita-Villeistä ja Keninki-Liisoista koostuvasta tollosakista yhtä aikaa mitättömyyksien ja kieliposkisien kaheleiden kavalkadin. (Jengi "osaa" myös olla pelkurimaisen julma.) Jengi(elokuva)vittuilu? Lisäksi; Poliisipomo lukee vuorosansa pöytäpapereistaan (ovat muka kuulustelupöytäkirjoja), muutenkin, yleensäkin poliisit ovat tolloja toljottajia. Vittuilua siihenkin suuntaan? Loppu on kyyninen.