3 Seconds Before Explosion (Japani-67)

Sekava ja tylsä jalokivi-vakoilu-gangsterointi-yakuzointi.Ja lokaatiot kuin keskeneräistä kulissi-rakennelmamaailmaa. Liikaa turhia, tyhjiä mutkia, liikaa väkeä. Näillä yritetään peittää tarinan heppoisuutta, mitättömyyttä, typeryyttä, yksinkertaisuutta, yllätyksettömyyttä. Lopussa muutaman minuutin miinakenttäammuskelu, lisättynä helikopterilla ja loppuräjähdys vähän värittää, mutta liian lyhyt, liian myöhään. Kaiken, lopun "kruunaa" näiden japsielokuvien kökkö"filosofointi": "Smile when yo`re happy, cry when yo`re sad." Sekava sotku.

Spellcaster (USA-88)

Jokseenkin laahaava, mutta kuitenkin myös jokseenkin gorekekseliäs halpiskauhulinnailu. Eikä ole ihan halvintakaan huttua (kuvaus, lokaatiot [aito Italia, aito linna], mainitut gorekekseliäisyydet), mutta ei missään nimessä mitään halpisgenren mestariluokkaakaan. = Charles Band-tuotantoa. Jokseenkin vaihteleva porukka (mm julkkisjuopponaista, syömäriä, limaista, sliipattua italogigoloa, kainoa `nymfomaania`[!] ja nuortaparia) on voittanut televisioitavan matkan vanhaan italolinnaan, johon on kätketty miljoonan dollarin shekki. Televisioinnista ei oikein tule mitään, koska kuvausryhmän auto mystisesti pysähtyy, lukittautuu, ja räjähtää(!!) kesken linnamatkan! Välillä tuntuu ettei juonenkuljetuksestakaan tule mitään, mutta onneksi nämä goresijoittelut, siroittelut tukevat tarinaa ja nykivät sitä eteenpäin; Ihmisiä syövä tuoli, kuristava vihreä valoympyrä, haarniskahirviö, piruhirviö. Kaiken takana (onkin takana, piilossa lähes koko leffan ajan) on Adam Antin(!) esittämä Linnanherra, Mr Diablo, kristallipallostaan linnanvieraita tutkiskeleva eksentrikko. Pitkään hänestä näkyy vain kristallipalloa hyväilevät kädet ja kuuluu eksentrikkoörinät. Viimeisellä vartilla näkyy sitten koko herra. Ihan katsottavaa kamaa. Hailaittina syömärin muuttuminen porsas-sikahirviöksi.

Property Is No Longer a Theft (Italia-74) `Omistamisen uskonto`

"Omaisuus on pyhä." "Olla vai omistaa?" "Jos haluat varastaa, tee se tulemalla rikkaaksi:" Mm tällaisia teesejä tarjoaa Elio Petrin huikean onnistunut `satiiri` rikassian elämästä, rikassikojen elämistä. Eläimistä. (Anteeksi eläimet vertauksista.) Elokuvan pääpomona on lihakauppias(!)miljonääri(!!) (huikea Ugo Tognazzi), joka huijaa kaupoissaan, potkii maassa makaaavaa ja koirien puremaa (pankin hälytysnappi avasi tiskiluukut, joista seefferilauma syöksyi saliin) pankkirosvoa, käskee rakastajatterensa (huikea Daria Nicolodi) pitää seksin aikana naisen juuri ryöstäneen miehen pääsukkanauhaa omassa päässsään ja kutsua äijää nimillä "Best butcher in town" ja "King of Rome." Varsinainen pääpomo on kuitenkin kutisevasta raha-allergiasta(?!!?) kärsivä pankkivirkailija(?!!??!!?) (Sylvester Stallonesilmäinen Flavio Bucci, huikea hänkin) joka varastaa ensin lihakauppiaalta lihatiskiltä veitsen, sitten hatun, sitten asunnosta korut, sitten auton, sitten rakastajattaren. Veitsivarkaus laittaa kaupan heti kiinni (saitasialla ei ole kuin yksi veitsi [oikeasti kuulemma 25, mutta ne taitavat olla secret slaughterhousessa]) ja muutkin varkaudet luhistavat, romuttavat miehen maailmaa. Ja miesten. Molempien. Ja naisen. Mutta raha ja miehet jatkavat kulkuaan, paska pysyy pinnalla (mutta millä hinnalla?); Lihamestari vaahtoaa: "Tämä veitsi ruokkii ihmisiä! Tämä veitsi antaa hyvinvointia kaikille, myös valtiolle." Ja jatkaa oivan absurdisti, `uskottavasti`: "Minä tapan eläimet ihmisten puolesta. Jos minua ei olisi teidän kaikkien pitäisi metsästää ja rukoilla että saalista löytyy. Ajattele kolmea miljoonaa roomalaista metsissä metsästämässä!" Mutta absurdisaidompaa, uskottavampaa vaahtoamista on aidolle, oikealle, peittelemättömälle varkaalle pidetty hautajaispuhe, jossa sanotaan että ilman näitä kunnon varkaita ei olisi läheskään niin paljon poliiseja, tuomareita, vakuutusasiamiehiä, lukkoseppiä, ikkunankorjaajia jne. Vartijoita eikä pankkivirkailijoitakaan ei tarvittaisi niin paljon pikkupalkoilla meidän rahojamme suojelemaan. Varkaat vähentävät työttömyyttä valtavasti. Loistava elokuva rahan mielipuolisesta maailmasta. Ja arvatkaapas viekö varastettu raha kutinat pois? "Pysy hiljaa kuin pihvi. kuin kuollut."

Der große Sprung aka The Great Leap (Saksa-27)

`Leni vuorennokassa.` Leni Riefenstahl näytteli paljon vuorikiipeilydraamoissa, mutta tämä on vuorikiipeilykomedia!!?? (Hurjimmassa huumorikohdassa hän puree paksun köyden hetkessä poikki!! Tai pässi pukkaa peiliin!) Hän on taas Vuoriston paimentyttö. Tällä kertaa Italian Dolomiiteilla. Hän kiipeää tuon tuostakin istumaan `fallosvuoren` (kirjoittajan, lat. huom, enemmänkin oikeastaan luonnon muovaama korkea kivitorni) suipolle huipulle! Tai seisoo hajareisin (alhaaltapäinkin kuvattuna!) kahden tällaisen kivipaaden välissä. Ja kuinka ollakaan, kuinka kuinka sattuikaan, hänestä kiipeilee, kilpailee kaksi miestä (Berliininmies tietenkin vie voiton).. Kihlauskukkiakin kantaen. - Vuorikiipeilyelokuva on jo itsessään niin kovin kapea genre, ettei tästä kovin kummoista komediaa saa, tule. Ja tämä on vielä aivan luvattoman pitkäkin, melkein kaksi tuntia!!.. Väkisin venytettyä saksalaista hiihtohuumoria ja kuriositeettikomediaa.. Tämä on juurikin kuriositeettikomedia. Ja elokuvan loppu-tekstiplanssina vielä "Ski Heil!" ARGH!

The Devil (Hong Kong-Taiwan-81)

Perusmatoisaa Itämössöilyä, perusmössöisää Itämatoilua. Joku mato-käärmekirous kiusaa kylää. Mutta on vastavoimiakin vastassa. Tai pitää sanoa vatsavoimia, sillä sen verran on vatsagorea: Mitä lienee banaaneja, makkaroita, munia pussissa "suolina". Ja sitten hyvätätätimahamanaaja sirottelee suolat, pippurit sun muut mausteet "suolien" päälle taikajauheina, ja madot ja myrkyt poistuvat elimistöstä. Vankan löllyvää genren keskitasoa. Mukana `haunted hotellia`, demonista aviomiestä ja ennen kaikkia pikkupoikaprtieeri nimeltään Ding Dong!

Beyond the Door III aka Amok Train (Italia-Jugoslavia-89) - Gorejuna puksuttaa

Opiskelijaporukka lähtee Jugoslaviaan tutkimaan Vanhoja Riittejä. Koska kauhistuselokuva kyseessä, niin siellä odottaa tietenkin paholaisen palvonta. Riittielokuvaa odottaville (minä yksi heistä, teistä) pettymys, sillä suurin suurin osa elokuvasta vietetään raiteilla, maalla, vedessä ja kai ilmassakin kulkevassa gorejunassa. (Gore välillä tosi goreista; Lämmittäjän uuniin lennättämisestä [kyseeessä siis höyryjuna, höyryveturi], naamamatomaskeiluista vaunujenvälimurskaan.) Mukana myös itä(kauhu)elokuvien perusteemaa, junissa, kylissä näkyy vain puhumattomia, tuijottavia vanhuksia, melkein muumioituineita, zombaantuneita sellaisia. Tosin joidenkin vanhusten vanhusnaamamaskit kuivuvat, karisevat, varisevat, tippuvat, putoavat pois. Tässä junassa vietetään aikaa AIVAN LIIAN PITKÄÄN Ja lopussa tuleva "SHE`S NOT A VIRGIN!" huudahdus (Helvetin Huilunsoittaja minkä teit!) ja kulttikalabaliikki vie jutun oikeastaan onnistuneelle vitsilinjalle. Mutta vielä on tulossa mm lentokonegorea. Huono, mutta kummallisella, onnistuneella, oudolla tavalla.

Ketunhäntä kainalossa (Suomi-40)

Tässäpä vanha kotimainen josta en ollut kuullut ennen halaistua sanaakaan, nähnyt halkaistua filmimetriäkään!! Noo, eipä tämä nyt kummoinen ollut, meni muutamien kotimaisten `revyyelokuvien` raihnaiseen sakkiin. Muutama työstään erotettu nuori nainen (mm Mirjami Kuosmanen, heidät erotetaan ja uhataan korvata seuraavanlaisilla irstailla ilmestyksillä; Mieskonttoristeilla, Herra Jumala ja Taivas Varjele!) lähtee muutaman revyyreiskan (mm Leo Lähteenmäki) mukaan ja sitten tehdään sillisalaattia. Kyllä tämän kökköilynä katsoi. Pallen eli Reino Hirvisepän kässäri sisältää laulua erilaisista korttikaupoista (mm suuteleminen kortille) ja korttikysymyksen: "Tiedättekö miksi erilaisia kortteja on niin paljon? Ettei tarvitse jättää kaikkea yhden kortin varaan." Lisäksi huonoa huumoria; Ribbentroppia kutsutaan lääkkeeksi. Kökköporukkaa koko ronkkakonkka!