008 Operaziano Stermino - Miehemme Kairossa (Italia-Egypti-65)

Koskaan ei saa lopettaa kuin seinään, tässä vielä tästä genrestä tää: Ehkä ensimmäinen naispuolinen James Bondailu? Mutta huono kautta keskinkertainen on tämäkin. Taas tätä Kairo ja varsinkin Beirut-osastoa. Maisemat mainioita, toiminta ehkä keskinkertaista. Antisäteen perässä pyöritään. Loppuhuipennus tapahtuu erikoisesti Alpeilla. Se on vähän parempaa poispyristelemistä genrekonventaatioista. Sekin kyllä erittäin arvattavaa, "kerroksellisuudesta" (lainausmerkkejä loputtomasti) huolimatta. Parempi kuitenkin kuin siihen johtaneet etanaloilut. P.S. Tyrmäsuihkua suihkuttava huulipuna, kuorma-auton kaasukoppero, murhahanska. Siinä sitä Bondpatteristoa. Ei kovin kummoista. Elokuvan suominimi, sanotaaanko, vähintäänkin outo. Suominimen keksijä ei ilmeisesti nähnyt, tekstittänyt itse elokuvaa? Umberto Lenzin ohjaus.

Our Agent in Casablanca - Terveisiä helvetistä (Italia-Espanja-66)

Nyt aloin katsomaan sarjaa Lang Jeffriesin agenttielokuvia. Vai sarjaa? Kovat on aatokset ja luulot! Hyvä että pystyin tämän katsomaan! Senkin pätkissä! Ainakin tämän elokuvan perusteella voin sanoa että Jeffries on täysin karismaton, juoni laiska, löysä, eikä sitä piristetä edes yhden yhdellä jujulla, jutulla, toiminta-vauhtikohtauksella, vitsillä, älyttömyydellä jne... Tasaista harmautta. Eurospy opn ehkä kelvottomin genre elokuvahistoriassa. Onnistumiset olemattomia, voitot vähissä.. Lopetan eurospyuputken tähän. Täälläkin. Elokuvan suominimi ehkä antaa osviittaa tekeleestä.

Agent 077 - Mission Bloody Mary eli Dynamiitti-cocktail (Italia-Ranska-Espanja-65)

Mä oon näköjään juuttunut pahasti eurospysuohon! Nyt vuorossa Ken Clarkin valimuoto-välivilla-tuotantoa. Huumori, sekä aito, että aikomaton, on pistetty hyllylle kokonaan ja nyt keskitytään toimintaan. No, ei sekän määrättömästi möyhennä pahiksia, mutta on verisempää (terävästi rikkonainen junan makuuvaunun ikkunalasi niskaan) ja jos edellisessä osassa Clark joi bloody marynsa ilaman alkoholia, niin nyt juoma on päässyt oikein elokuvan nimeen ja hemmomme juo viskinsä tuplana. Samassa lasissa. Mukana myös taas pahispomoista/hulluista tiedemiehistä (monesti yhtä aikaa) kuivakkaan tanakan tavaramerkin luonut, kuivakkuuden genrekuningas, Umberto Raho. Taas toimii. Kuivakkaasti. Kuten pitääkin. Ihan tahoillaan toimivaa, mutta junnaustakin on. Useinkin. "Bond-aseistustakin" esitellään. Monissa "Bondailuissa", niin aidoissa kuin feikeissäkin, niin hyviksillä kuin pahiksillakin, esitellään aseita tyyliin happopistooleista sädesilmälaseihin, tässä on yksinkertaisuudessaan kekseliään toimiva; puukolla varustettu taskulamppu. P.S. Helga Line on sexy!

Operation Lady Chaplin aka Special Mission Lady Chaplin eli Lady Chaplin ja kultainen skorpioni (Italia-Ranska-Espanja-66)

Hyppäsin suoraan toiseen päätyyn; Jätin muutaman Ken Clarkin agentoilun väliin ja ssiirryin suoraan ehkä hänen kehutuimpaan genreilyyn. Eikä tämä huono olekaan. Mukaan on tullut jämäkkyyttä kaikin puolin ja muutenkin elokuva on kuin "huippuunsa" (näillä taidoilla ja varoilla) viritetty Bond-masiina. Nyt ei oikein löydy haukuttavaa, naurettavaa; Elokuvan alun `feikkinunna tappaa kaksi feikkimunkkia` on jo hyvää, hyvin käsikirjoitettua ja taidokasta toimintaa ja muutamien minuuttien päästä tapahtuva tappelu tyhjällä härkätaisteluareenalla, härkänavetassa ja paikan teurastamossa on jo kiitettävää kamaa. Clark`kin nyt paljon rennompi poplaripommittaja, pukupugilisti. Tässä sukellusveneilyä sivuavassa (tai se on siis se pääasia) elokuvassa sikarikkaiden sikojen juhlissa skorpionit taistelevat lasipurkissa. Elokuva muutenkin `julmempi` kuin edellinen ja varsinkin coolimpi, smoothimpi. Toimivakin (tai miten sen toimivuuden nyt haluaa käsittää, omaksua) kai myös. Sillä kyllä sitä FX-18 pönttöpäisyyttä olisi voinut edes hippusen jättää. Toimivuutta se on pöljäilykin parhaimmillaan, pöljimmillään. Suklaritoimintaa meikäläisen makuun tässä liikaa, mutta kyllä tämä ihan toimiva toimintaelokuva on.

Agent Secret FX-18 - Salainen agentti FX-18 (Ranska-Italia-Espanja-64)

Täähän on halvassa huonoudessaan hauska ja hillitön! Ken Clark jäykkänäyttelee käheä-möreä-äänistä, tomaattimehua maidolla juovaa, ruskettunutta karva-agenttia. Tämä juurikasvuinen-runsasblonditukkainen, ruskettunut karvatankki on tällä kertaa (ekaa kertaa?) asesekojen perässä. Hyvässä, sopivan tanakassa tahdissa tapahtuvaa (ei-tarkoituksellista) tolloilua; Radiopuhelimet jatkuvasti tanassa, muutaman kymmenen metrin päässä olevaan laivaan uidaan meren pinnan päällä sukellusvarusteissa, kylpyhuonetappelu peilinsärkymisineen, puuteripölypilvineen, suihkuineen. Ja: Transistoriradion sisällä pistooli ja radiopuhelin, hienostokadulla vilahtaa vuohi, elokuvassa vilahtaa myös ehkä kaikkein kököin aivokidutuskypärä kautta `historian`. Jatkuvaa mellakkaa.

Goldsnake aka Suicide Mission to Singapore aka Operation Singapore eli Tuntemattomat tappajat (Italia-Ranska-Espanja-66)

Tää on näitä `eurosspyjäily kaukomailla`-elokuvia, eikä mantereen vaihto tässä(kään?) tapauksessa auta eikä paranna, pikemminkin päinvastoin. Sielläkin taaperretaan. Sekä juoni että näyttelijät. Tämä on `pommispyjäily`, pingispallon kokoinen atomipommi on viittä vaille valmis. Yoko Tani on tässä elokuvassa hyvä, kukaan, mikään muu ei. Bondmatkiva tunnuslaulu on aivan karmea. Onneksi lyhyt. Elokuva pitkä.

Operation Poker - Pokerinaama (Espanja-Italia-65)

Oikeastaan (juttu tulee esille vasta elokuvan lopussa) toinen silmä-spyelokuva; Pokerinpelaajan kravaattikoje (näkee korttien läpi) 0tetaan `yleisempäänkin` käyttöön, mutta tosiaan elokuvan homma, juju ja nimi otetaan esiin, paljastuu vasta ihan lopussa, eli Aivan Liian Myöhään. Tie sinne on taaperrusta. Pari tanakkaa tappelua. Ylipitkä.