"I just need to scream, that´s all"

Peter Stricklandin Berberian Sound studio tuo hämmentyneen britti-äänimiehen (Toby Jones) Italiaan erään giallo-noitailun omalaatuiseen tekijäporukkaan.
BSS sekoittaa kauhuelokuvan ääni-ja kuvamaailmaa (tässä järjestykssä, tehtävästä elokuvasta ei näy kuin alkutekstit, mutta kuullaan sitäkin enemmän), ilkeää ohjaajaa, kauhuelokuvan lainalaisuuksille, mm Scream Queeneille, piruilua ja äidin kirjeitä kiehtovan sekoavaksi kauhukuvastoksi, ja varsinkin äänistöksi.
Leffan loppu liukenee vähän liian tavaramerkkimäiseksi `oudon leffan` lopuksi, eikä näyttelijöiden (varsinkaan pääosa-Jonesin) muminasta saa useinkaan selvää, mutta toisaalta ne antavat mysteerin mennä loppuun asti. Ja sen yli.
Otsikon lauseen lausuu tehtävän elokuvan naisnäyttelijä, joka haluaa tulla äänityskoppiin itsekseen huutamaan. Ehkä harjoittelemaan, ehkä pelkojansa purkaakseen, ehkä molempia..

Unta talossa ja kadunpätkällä

Avantgardeohjaaja Maya Derenin Meshes in the afternoon (1943) on kuin samaa unta/eri unia luupattaisiin samaan silmukkaan, verkkokalvoillemme varttitunnin verran, yhden upean lyhytleffan verran.

Nainen asettuu nuokkumaan korituoliin talossaan, ja kohta alkaa hän/joku muu kaapupäällinen peilinaama (peilit, tanssit ovat Derenin leffojen peruskuvastoa) kierrellä taloa ja viereistä kadunpätkää ylös ja alas kukka sylissään. Välillä syli on tyhjä, välillä kukka makaa kadulla.

Kukka, avaimet, veitsi, leipä, puhelin ilmestyvät käsiin, pöydälle, portaille. Kädessä oleva avain, kukka muuttuu veitseksi ja toisinpäin jne.

Spiraalinomainen melko pienen tilan upea, uninen, "juoneton" pyöritys väsyneen (sairaan?) naisen näkemästä unesta tai (hänelle) todesta. Tuulee.

Juuri sopivanmittainen unipläjäys. Uniavantgardea.

The Haunting of Hell House

Wanhan ajan hevoskärrykauhua ja varsinkin kummitustalokauhua edustaa vuoden 2009 The Haunting of Hell House.

Mies vie nuorikkonsa puoskari-abortintekijälle. Nainen ja lapsi kuolevat. Tämän jälkeen nainen alkaa kutsuvasti kummittelemaan miehelle. Miehen yliopisto-opettaja on myös kokenut menetyksen. Ja he kaikki kohtaavat Hell Housessa.

Hyvin kirjoitettua (Henry James), kuitenkin kummitustaloelokuvaksikin liian toisteista tarinaa jonkinmoisella lopputwistillä.

Kevytmanausta

 Kliseisesti, mutta suht iskevästi nimetty The Possession (2012) on Ole Bornedalin ohjaama ja Sam Raimin tuottama kauhistelu vuodelta 2012. Nimi jokseenkin iskee, mutta itse elokuva ei, ja jos iskee, niin pehmustetulla leluvasaralla: Kauhutehot ovat vaisuja ja vähäisiä, manaaminen kevytmanausta, mutta perusjuoni suhteellisen "uniikkia" tavaraa. Parasta ovat näyttelijäsuoritukset, niin lapsilla kuin aikuisillakin.

Perheen pienin tyttö löytää kirpputorilta "pahuuden laatikon, jossa demoni asustaa", tästä tietenkään tietämättä. Tästä seuraa jonkinlaista kauhukehittelyä, nimenomaan kehittelyä, ei oikein kauhun ja pahuuden portit kuitenkaan aukea. "Efektit" ovat valjuja, "parhaimpana" esimerkkinä Suomi-DVD:n kannessa esitetty kuva, jossa käsi levittäytyy suusta kasvojen päälle. Itse elokuvassa kohtaus on tehty kaukaa kuvaten, jottei  pieni ja kökkö kumikäsi näyttäisi niin naurettavalta. Näyttää se. Kohtaus jossa käsi kurkistelee kurkunpohjasta on huomattavasti parempi.

Laimea kauhuilu, jonka näyttelijätyö ja jonkinlainen juoni jotensakin "pelastaa".

Sekoviesti Avaruudesta -Avaruuspähkinä viskilasissa

Eiku, Viesti Sekoavaruudesta.  Sillä viesti on aika "tyypillinen" ja "tavallinen" jonkun porukan avunpyyntö jostain Avaruuden kulmalta eetteriin. Mutta itse viesti konkreettisesti on jotain muuta, ne ovat hohtavia siemeniä (ainakin elokuvan mukaan, ne näyttävät aivan pähkinöiltä) jotka syydetään avaruuteen. Mutta Avaruus se se varsinainen Pohdittava Pähkinä on. Siellä seikkailevat niin Lentävät Hollantilaiset kuin massiiviset avaruussota-aluksekin, sarvipäiset samurairobotit ja olkihattuiset keikaritkin, sekä "tavalliset" juhannusseppelepäiset avaruusluonnonpalvojat, säihkepähkinät ilmestyvät viskilaseihin ja avaruuden kuumakallekuskit ottavat tutusti mittaa toisistaan. Avaruusprinsessojakin tietenkin löytyy. Ja hellyttävä rikkinäinen robotti.
Ok, katsoin tämän töitten, iltavuoron jälkeen väsyneenä, mutta silti tuntui että tämä on liian kova sekasotku virkeällekin Francolle. Monesti (yllättävänkin) nämä "juonikuviot" vaikuttavat kirjoitettuina paljon paremmilta ja mielenkiintoisimmilta. No, kirjoitettuna ne ovat  lyhyesti ja ytimekkäästi luettavissa, toisin kuin esim laveassa avaruusoopperassa.
Länsi-Itä ottaa yhteen, Vic Morrow esittää viskille persoa Avaruuskapua, tai suurimman osan elokuvasta entistä, sillä hän eroaa ja heittää päällensä kulkurirytkyt. Yllättävän monella Avaruuskapteenilla on muuten päällään ihan tavalliset lentokapteenin vetimet. Mutta sitä voikin piristää esim ruokalapulla, vai oliko se aa nelos paperi, vai oliko tuotantoyhtiö oikein repäissyt, aa kolmos paperi? Ja Itää edustaa sitten Sonny Chiba.
Kyseessä on Kinji Fukasakun Star Warssailu Message From Space.

Pitäisköhän mun astua jo Avaruudesta ulos?

Robo Sapiens - eli Transformatiivinen Intia-Japani Robotti Ruttunen

ECCE ROBO - KATSO ROBOTTIA! Intialainen Mega(robotti)spektaakkeli Robot on kuin Transformers olisi tehty Sushi Typhoon-yhtiön reseptillä. Sillä variaatiolla että gore on pikkugorea, mutta yhtiön villi-ideaisuus on täysillä mukana.

Proffa luo keinoihopäällisen robotin, jolla on valtava muisti ja huikea tanssitaito. Sekä tietenkin huikeisiin mittoihin kohoava juoksu- ja taistelutaito. Nämä tulevat esiin esim taistokohtauksissa joissa Robomme juoksee vaakasuorassa liikkuvan junan kylkeä pitkin, rullaluistelee junakiskoja pitkin, hyppää junanvaunusta toiseen tai saman vaunun vastakkaisten ovien läpi hillittömien ilmavolttien saattelemana. Tämä onnistuu koska hän tietenkin osaa välillä vähän myös lentää. Välillä tämä taito näkyy hahmolta ja/tai käsikirjoittajilta unohtuvan, tai sitten se onkin taito joka ei ole aina päällä. Ja totta kai hän hallitsee mitä mielettömimmät taistelutekniikat.

Filmin alku on enemmän "verbaalista" huumoria: Kun Robomme törttöilee autolla liikenteessä poliisi sanoo: "You must go to the station." "Station? Gas station? Radio station? Play Station?" Ennen tätä kanssa-autoilija kysyy Robolta, että ajaako hän alkoholin vaikutuksen alaisena. Ei, vaan bensan. Heh heh ja heh heh..
Sitten "vakavoidutaan" loppufilmin ajaksi. Joka tarkoittaa sitä että vitsit jätetään vähemmälle ja järjetön toiminta jatkuu. Ja jatkuu. Ehkä liiaksikin, Bollywoodissa kun ollaan. Mutta toisaalta "järjetön toiminta"-fanit saavat erittäin pitkäkestoisen ja leukalattiaisen ateriakokonaisuuden.

Mutta mikä eteen sitten kun Robomme alkaa tuntemaan myös Rakkautta ja Vihaa? Loppupuolen Transformailu robotti torneineen palloineen ja porineen jystää ja järistää, järistää ja jystää maita, rakennuksia, Roboja ja Ihmisiä. Roboa ruttuun!

(Loputtomista) paraateista, paikoilleen lentävistä ruumiinosista ja vaihtuvista vaatteista lapsenkasvatuskoneeseen - RW Paulin lyhytelokuvien dokumentaarinen ja fantastinen maailma

Englantilainen Robert Paul teki 1800-1900 lukujen vaihteessa Meliesmäisesti valtavan määrän (lyhyitä) lyhytelokuvia, joukossa pitkiäkin, esim puolituntisiakin koosteita. Mutta enimmäkseen näitä lyhyitä.

Näin on ainakin katsomallani BFI:n eli British Film Industryn DVD:llä, jonka 62 filmiä katsoin lähes yhdeltä istumalta, kahdessa sessiossa. (DVD:n liitteen mukaan filmejä on 62, DVD-soittimen mukaan 72). DVD kestää noin kaks ja puoli tuntia, vähän alle, oisko kaks ja vartti.

Mutta anyway, DVD:n alkupuoli koostuu näistä muutaman sekunnin paraatipläjäyksistä, paraatikuvauksista. Ovat enimmäkseen kuninkaallisten paraateja. DVD:n keskivaiheilta löytyy myös noin puolen tunnin kooste aiheesta. Lisäksi löytyy heti DVD:n alussa myös Doverin kallioiden muutaman sekunnin myrsky ja senaikaisen Hammerfestin kaupunkikuvaa.

Eli historiafriikeille löytyy paljon mielenkiintoista katsottavaa. Meikäläisen nykymittapuun mukaan esim valaan pyydystys ja paloitteleminen tuntuu erikoiselta katsoa. Ja ehkä myös siirtomaavallan paraateja Intiassa.

Minulle itselleni parasta kamaa ovat mainitun Meliesmäisesti toteutetut fantasia-lyhytfilmit joissa mm lilliputit tanssivat ravintolan pöydällä, ihmiset kävelevät seinillä ja katossa, pienoisrautatiejunat törmäävät yhteen, mies ei pääse nukkumaan koska vaatteet hänen päälleen vaihtuvat lennosta, poliisista sotilaasen jne ja tunnetuimpana (myös DVD:n kannesta löytyvä) eniten Meliesmäinen autolla ajo Saturnuksen renkaan päällä. Toinen tunnettu Paulin lyhtyfilmi on kertomus miehestä joka jää hevostaksin alle ja nousee kohta ylös juosten ja vilkuttaen.

Yksi iso osa näistä Paulin fantasiatuotoksista koostuu filmeistä joissa erilaiset ruumiinosat lentelevät ilmassa lentäen lopulta yhteen muodostaen torsosta ihmisen. Yksi versio tästä on taiteilija joka maalaa ruumiinosia taululle irroittaen ne sitten kynällään irti paperista ja heittäen ne vuoron perään toisiinsa kiinni. Otsikossa mainittu vauvankasvatuskone on laite, joku kori, johon vauva nostetaan ja kohta hän on kasvanut parrakkaaksi `aikuiseksi` , eli lapseksi johon on liimattu parta. Haunted Curiosity Shopissa kallot ja haamut lentelevät.

Mielenkiintoista, mustavalkoista (ei siis Meliesin värimaailmaa, ei ainakaan tällä DVD:llä) fantasia ja dokumenttimaailmaa yli sadan vuoden takaa.