Streets of Death (USA-88) Campkerrointa ja nolousleimaa avuttomassa sähläyksessä, söhläyksessä.

Sama ohjaaja kuin edellisessä. No nyt on päästy huutomerkistä eroon. - Mitä järkeä tässä on? Kaksi muka prostituutiodokumenttia ("Don´t get the interviews gone too far" sanoo poliisi) tekevää sarjamurhaajaa (kaksi villapaita-kauluspaitaspedeä, urpoja, jotka unohtavat veitsiä selkiin ja muutenkin uunottavat itsejään jättämiinsä jälkiin) "naamioi" tapponsa, tekonsa snuff-filmeiksi. (Aikovat seuraavaksi tehdä "snuff-komediaa" Elokuvan ainoa uniikkius. Tai onhan tämä koko tarina aika uniikki, mutta uniikki ei aina ole positiivista, uutta luovaa, vaan usein vanhaa kuonaa.) Toistan kysymyksen: Mitä järkeä tässä on? Molemmat murhaa kuitenkin. No, `lopussa` selviääkin, että tilaaja haluaa seksiä, ei snuffia, joten pösilöpari on pösilöinyt pahemman kerran. - Goreinen, boreinen. No, onhan tässä ajattelemattomuuden, avuttomuuden campleimaa ja nolouskerrointa, mutta onhan tämä onnetonta sähellystä, söhellystä, tunkkaista r*nkkausta. Turha. Tyhmä. Typerä.Tämä ei ollut edes genren keskivahvaa betonia, vaan aukkoista, harvaa huokoista, reikäistä sahanpuruseinää.