711 Ocean Drive - Alamaailman diktaattori (USA-50)

Tässä peli/huijausvedonlyöntinoirissa yhdistyvät kaksi inhokkiani (puhelin)nörttiys ja pelimaailma. Ja enhän mä tämän parissa viihtynytkään, vaikka matalanmurisevia, matalantanakoita dialoginsylkijöitä on useammankin noirin tarpeisiin. Ja Gangster Squad on gangstereiden perässä. Mutta kun aihe ei vedä, tehoa tähän katsojaan, niin ei vedä, tehoa.. Edmund O`Brien on kyllä hyvä epäuskottavasti ja nopeasti (aivan liian nopeasti) nousevana nousukkaana. (Puhelinasentajasta Pomoksi sekunneissa.) Mutta ei siis tämä leffa meikäläiselle. Elokuvan suominimi liioittelevan, yliyrittävän dramaattinen, massiivinen. No, kortinpeluukohtauksesta on tehty elokuvan "turning point", mutta sen valehdeltu pelokkuus on karmean huonosti näytelty (O`Brien), ja muutenkin tämän jälkeen "salaisen" gangsteriydintiimin "salaiset" yleiset paikat-tapaamiset (esim hautajaiset) ovat aikamoisia "Hei! Täällä me ollaan!"-tolloiluja. No, pukumyyjämiehen (puhtaiden tai likaisien,suorien tai saumattomien pukujen sisältähän sitä näitä noirdialogitykityksiä taotaan) rooli ei, kumma kyllä, yleensä näissä noirailuissa nouse esiin. Tässä nousee. (Asut, Puvut tärkeitä, [ja tärkättyjä], sillä näissä noirailuissa siisteihin pukuihin [lue ruumisarkkuihin] pukeutuneet gangsterit [ja jopa joskus poliisitkin] kuolevat kuin viimeistä päivää. - Esim julmankuolemankekseliäässä auto, aita, meri ja pukumies-kohtauksessa.) Ja/Mutta pitkä loppuratkaisu/taistelu valtavan patovoimalaitoksen kerroksissä, käytävillä, syvyyksissä on kyllä noirtoimintatimanttia. Mutta koko elokuva ei jaksa vetää vähääkään samaa tahtia. Ei tietenkään ole trakoituskaan, loppuratkaisu on oltava, sen on erotuttava, mutta ei näin pajon muusta massasta.