Nooa ja Nooan Arkki-elokuvat eivät ole niin moninaisia ja tunnettuja kuin Kymmenen Käskyä-filmatisoinnit. Itse olen nähnyt tuon otsikossa mainitun ja Darren Aronofskyn hörhöflopin, häröflopin Noah.
Vuoden -28 `painos` on Michael Curtizin ja kreditoimattoman Darryl F Zanuckin (1) ohjaama puolimykkä puoliääniversio, melko massiivinen spektaakkeli, elokuvassa on jylhää, kohoavaa korkeutta ja laajaa leveyttä, massiivisesti porukkaa. Mutta DeMillen spektaakkelien, senkäänaikaisten, tasolle elokuva ei yllä. Mutta on kuitenkin yksi senaikaisia suuria spektaakkeleja. Ja yleensäkin niitä.
Yhtenä suurena spektaakkeliesteenä on tuo mainittu ääni, se vaikuttaa olevan vähän väkisinvedetty, päälleliimattu `kokeilu`, joka silloin tällöin tulee dialogina esiin. Toinen asia on se, että Nooaan ja Arkkiin ei keskitytä kokonaan, koko elokuvan ajan. Alussa ollaan Ensimmäisen Maailmansodan aattotunnelmissa, spektaakkeli sekin, ja Arkin aikoihin päästään kun Papillisesti papatetaan että nykyään on ajat ja asiat huonosti, mutta oli huonosti ennenkin.. Mutta pelastustakin löytyi ja löytyy, ennen ja nyt, ja joillekin. Tästä sitten päästään Arkkeilemaan.. Tällainen saarnameininki ja entiseenpaluu oli aika yleistä mykkäelokuvissa, joten en sitä kovin pahana pidä kuitenkaan. Siihen, sellaiseen on tottunut ja antaahan se jonkinlaista, monipuolistakin ehkä, tarttumapintaa asioihin.
Arkki ja Eläimet tulevat vasta leffan lopussa. mutta mikäs sen massiivisempaa...
P.S. Elokuvassa on muuten eräs näyttelijä jonka oikea etunimi on Noah, Noah Beery, Wallace Beeryn veli. Ja John Wayne ja Ward Bond esittävät kreditoimattomia tulvauhreja. Bond vielä ensimmäisessä elokuvaroolissaan..
(1) Käsikirjoittajana hänet on kreditoitu koko nimellään, Darryl Francis Zanuck.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti