Die Puppe (1919)

Ernst Lubitschin mykkäoutoilu on  toteutukseltaan ja juoneltaan varsinkin aikamoinen tapaus, no silloin kylläkin elettiin elokuvateollisuuden ensimmäisiä villejä ja vauhdikkaita aikoja. Aika kovalla ja weirdolla, mutta mielenkiintoisella menolla päästeltiin.

Vanhan paronin veljen/mammanpoikaa yritetään alkaa naittamaan oikein perinteisesti torilla julistettavalla paperikäädyllä. Tämähän tietenkin aiheuttaa kaupungin naisissa liikekannallepanon ja seuraa, ehkä liiankin pitkään, Benny Hill-mäistä nopeutettua `naislauma miehen perässä`-juoksentelua. Poikamme ei ole meiningistä oikein mielissään, ei ainakaan kun valittavia naisia on niin paljon, ja pakenee luostariin.

Luostari osoittautuu mässääjien paratiisiksi. Turpeat Munkit valittavat heikkoa rahatilannettaan, mutta mässäävät kuitenkin samalla valtavia määriä lihaa.
Poika ja munkit päättävät ryhtyä kompukseen lehdessä luvatun ison rahasumman takia, jos poika menee naimisiin. Rahat poika lupaa munkeille.
Nyt elokuva lähtee todella weirdoille kierroksille, sillä keksitään että poika ostaa tunnetulta nukentekijältä naisen näköisen ja kokoisen nuken. Ja kuinka ollakaan, nukentekijä on juuri tekemässä nukkea tyttärensä mallinaan.. Nukkemiehen tuotoksia mainostetaan sopivan mm misogyyneille! Aikamoista meininkiä..

Pienen hankauksen jälkeen kauppa syntyy, mutta nukentekijän apupoika rikkoo nuken ja tyttö päättää alkaa esittämään nukkea. (Selityksenä, nuken selässä on veivi ja napisto, josta voi valita mitä nukke milloinkin tekee, esim tanssii. Nämä vinstaakelit sijoitetaan sitten tytönkin selkään. Tätä tanssitoimintoa elokuvassa lähinnä käytetään.)

Ja sitten alkaa tietenkin kommellusten sarja. Mies ihmettelee mihin ruuat ja ja juomat katoavat ja ihmettelee tietenkin muutenkin "nuken" outoja ilmeitä ja eleitä. Ja häät ja häävalssit ovat tietenkin kuitenkin luvassa.. (Siis, mies aikoo alunperin nuken kanssa naimisiin jne, siinä on kyllä todellinen `nukkeavioliitto`, mutta mehän tiedämme mitä mies ei.. Mutta silti, miksi? Miten hemmo olisi aikonut selvitä tästä tilanteesta, selvittää tämän tilanteen?.. "Otatko sinä.... Tämän...... Nuken... aviopuolisoksesi...")

Elokuvan ulkoinen toteutus miellyttää ainakin minun silmää. Elokuvan aluksi Lubitsch kasaa nukkekodin pahvipihoineen ja asettaa kaksi nukkea taloon. Seuraavaksi oikea mies ja nainen astuvat talosta pahvipolkua kävelemään. Tämä sama kivannäköinen `pahvifantasia`tyyli jatkuu läpi elokuvan: keittön kaapit ja tarvekalustot on piirretty `seiniin` ja yleensäkin eri huoneiden ovet ja ikkunat. Komein fantasiaelementti on nukentekijän unissakävely pahvitaivaan alla pahvitalon päällä. Älyttömin juttu on ihmisiä sisällä olevan hevoskärryn (oikesti) vetäminen kahdella hevoseksi pukeutuneella ihmisellä. Toisella kerralla `hevoset` tosin jo sanovat saksaksi etteivät jaksa enää..
Mukavaa absurdiutta. Melko mainio elementti on myös nukkemiehen jokerimaisesti sojottavan hiuksiston värin vaihto valkoiseen kun menee huonosti ja takaisin tummaan lopun onnellisuudessa.

Elokuva etenee välillä vähän toistaen, mutta on kuitenkin villi ja vauhdikas, oikein oudon mielenkiintoinen absurdi fantasia ja ihmissuhdekomediapala. Aikamoinen absurditeetti tosiaan, elokuvan varhaisvuosilta, jota loppua kohden perinteisemmäksi käyvä rakkaustarina hilaa kohti yleisempää elokuvakerrontaa.

Se mikä näissä joskus ärsyttää on silloin joskus tai uudempaan versioon tehty musiikki. Miksi aina pitää toistaa ei pelkästään yhtä sävelmää, vaan yhtä sävelmän osaa loputtomiin. Hermot repeää.. Ei kuitenkaan nytkään repeä niin paljon/usein ettei filmin söpön ja nätin hullusta maailmasta pystyisi nauttimaan.