The Fourth Victim (Espanja-Italia-71)

Tää tarina, toteutus on kyllä typerä, pösilö. Miehen kolme edellistä vaimoa ovat kuolleet "epäilyttävissä olosuhteissa", mutta niin taas oikeus päästää miehen menemään. No, nyt "ei koskaan enää naista, varsinkaan vaimoa"-mies rakastuu heti "neljänteen" (jälleen rouva-asuissa patsasteleva Carroll Baker) ja alkaa käydä niinkuin ennenkin... Mukana myös gialloille, slashereille tyypillistä mielisairaala-teemaa. Tylsää seitkytluvunalku-sumua ja suttua. Virvokkeiden voimalla vedin läpi.

Elokuvan nimi ei taaskaan tietenkään (ei jaksa kahlata nettiä, varsinkin kun dvd:n tiedot kyrillisillä kirjaimilla), mutta kertomus "hurjista" nuorista ranta"pummeista", vesihiihtäjistä, opiskelijoista.

Eikä varmaan kertomus köyhistä sellaisista. Pummeja varmaan löytyi Sieltä silloin ja löytyy tänään, mutta tämä on taas tämmöinen turvallinen ja kädenkylmäinen suuri yleisö-houkutus-haukotus-unetus, jossa se tylsin typerys on muka se rakastettavin. (Länsielokuvissa taas se omahyväisin.) Elokuva on jaettu ties kuinka moneen osaan, jotka vaihtelevat tylsästi tylsien koulukuvauksien ja tylsien (koulun, tehtaan) duunarikuvauksien välillä. Kai joku tehtaan koulu kyseessä, "opiskelijoiden" ikähajonta iso. Tämä tolkuttoman, tuntikausia pitkä ja tylsä kärsimys oli pikakelauksellakin kärsimys. "Perään" pikakelauksella katsoin jonkun hailakkavärisen historialliseen Muka-Lontooseen, Muka-Englantiin ja Muka-englanninkieliseen "maailmaan" sijoittuvan iso(?) tuotanto-teelmyksen josta ei jäänyt silmiin kuin se, että jalokivikaupan ikkunassa lukee Jewelly Shop! Hyvin oli englanninläksyt luettu! ELi tämäkin, nämäkin sieltä Venäjältä.

Enpä tiedä tämänkään nimeä, mutta ei kovin onnistunut venäläinen mykkäpastissi puheen ja värien kera. - Ohuesti onnistunut aikalais ja paikkalaiskuva.

Johon ajan ja varsinkin paikan hammas on purrut. Häiritsevästi Ron Jeremyn näköinen näyttelijä (naisten vaatteissakin) reuhaa 20-luvun mykkäelokuva-Venäjä-Amerikassa. Sillä erotuksella, että tämä ei ole mykkä eikä mustavalkoinen. Ohuesti onnistunut otos ajastaan, ajoistaan, mutta ei välttämättä paikastaan, paikoistaan. Ja satiirina liian laahaava ja löysä. Ja kovin kiltti. 1] Yritetään liikaa liian heppoisin ja junnaavin juonieväin. Onnistuneeseen mykkäelokuvapastissiin ei riitä ajan vaatteet ja näyttely ja pianonpimputus taustalle. Ja elokuva on vielä kaiken mainitun lisäksi tietenkin vielä musikaali, voi ei... 1] Ajankuvana tosiaan onnistunut, mutta ei paikankuvana. Ja paikkana tarkoitan varsinkin Venäjää, ja sen "fanikulttuuria". Sitä ei ole ollut, ei ole, ehkä ei koskaan tulekaan. Näin populaarikulttuurisessa mielessä. Aikansa, mutta ei paikkansa tulkki.

Joku Toinen Venäläinen Elokuva

Ainakin aluksi elokuvassa venäläistä vankilahuumoria. Ei kovin hyvää eikä varsinkaan hyväaiheista komediaa, komiikkaa katsottavana. Ei täällä, vielä vähemmän siellä. Siitä siirrytään duunarivankilaan, rakennustyömaalle, jossa maapora yhdistetään konekivääriin; Poran paukutuksesta kivet lentävät kuin luodit. Eiku tää onkin jonkinlainen "novellielokuva", tuo loppui tuohon, nyt ollaan jossain yliopistossa, mikä, missä lienee jossa matemaattinen kaavakomedia jatkuu kattoihin, lattioille ja seiniin ja koulukomedia yleensäkin. Ja se siitä. Kolmas komedia keskittyy kylmään, talveen, ja siitähän saadaan vaikka mitä viileetä viihdettä aikaiseksi. Ei saada.

Joku Venäläinen Elokuva

Jossa jopa jazzattiin, twistattiin. Kuuskyt-kaheksankytluvulta? Vai väliltä seitkyt? Vaikea kirjoittaa, sanoa. Joku näistä. Kaikki käy. Elokuvan alussa joku juippi ratsastaa aasilla komediallisesti kaarrellen ja pyörien pölyisellä vuoristotiellä. Sitten "törmätään" ambulanssiin. Sekä aasi että ambulanssi kieltäytyvät kulkemasta eteen tai taaksepäin. Kunnes kaunis nainen kävelee ohi... Sitten ollaankin vuoristokaupungissa kautta kylässä ja "komedia" (irvistelyä, puheita, torvisoittoa) alkakoon... Eli Kankkulan kaivolla- tyylistä "yleismaallista, yleismaailmallista" kaivon pohjalta kaivettua, kauhottua "komediaa". Kaivettua on parempi sana, koska komediakaivo on kuiva, tyhjä. Mutta "onneksi" "hauska" torvisoitto "korostaa" joka kerta "komediallisia" kohtauksia. Katsoin kuitenkin loppuun, ehkä, vai varmasti sen vuoksi että en osannut suomentaa, ymmärtää puhuttuja "vitsejä". No, makuupussissa koskeen-kohtaus oli kekseliäs. Älä yski, tai varsinkaan ainakaan aivasta, jos roikut katajankarahkassa makuupussissa kosken yläpuolella! Ja lopuksi Aasi taas ratsastaa Aasilla...

Circus of Fear (Englanti-66)

Tämä Edgar Wallaceointi alkaa oikein näppärällä ryöstöllä ja elokuva muutenkin on ihan toimiva vauhtiraina, mutta kun en pidä sirkusmaailmasta yhtään, niin sen ymppääminen tämän tarinan keskuspaikaksi harmittaa, rasittaa, vee-tyttää. Mutta muuten mukiinmenevä. Christopher Lee, Klaus Kinski (tietenkin) jne

Sos Concorde Lento 128 kutsuu (Italia-79)

Ei varsinainen katastrofielokuva, mutta mysteeri. Ei varsinainen vanhastara-ajo, vaan eräänlainen Eurohalpis. (No, Joseph Cotten, mutta hän vieraili useahkosti Eurogenreilyissä.)Ihan perus katsottava kaahaus/laahaus/raahaus. James Franciscus, Mimsy Farmer, Van Johnson, Edmund Purdom, Venatino Venatini. Ruggero Deodaton valjuhko ohjaus.