maanantai 31. maaliskuuta 2025

Uno Bianca (Italia-2001)

Olen kirjoittanut että gialloissa viimeinen kunnon giallovuosi olí 1975. Poliziesceissä, eli italialaisissa 60- ja varsinkin 70-luvun (`luotivuodet`) rikoselokuvissa siihen -75:teen voi laittaa vielä kaksi korkeintaan kolme hyvää italocrimevuotta... --- Genremaakari Michele Soavi teki 2001 80-luvulle sijoittuvan kaksiosaisen tv-elokuvan, tv-`sarjan`, joka ei ole aivan mahdoton, ihan hyvin katsottavaa italocrimeä. Tosin tämän olisi hyvin voinut mahduttaa yhteenkin elokuvaan, mutta kaksi elokuvaa ei tosiaan kuitenkaan ole mikään massiivinen kärsimys. Ihan hyvin ne haukkaa, vaikka peräjälkeen, jos aikaa ja kiinnostusta on.. --- Elokuvan nimi tulee salaperäisestä, naamiokasvoisesta liigasta joka tekee isoja ja pieniä ryöstöjä aina valkoisella Fiat Unolla.. Näyttelijätyö on kaikin puolin hyvää, ei mitään tv-"teatteri"(maista) jäykistelyä siinä.

keskiviikko 26. maaliskuuta 2025

The Iguana with the Tongue of Fire (Italia-71) Verinen Agatha Christie (tapahtuu Dublinissa, Irkuissa ) hapoissa-giallo (Happo ja Veitsi-murhaaja jyllää) hyvitettynä, jyvitettynä komealla kuvauksella ja kökköilyllä.

`Irkkugiallo` Ristiriitaisia arvioita (ehkä enemmän negatiivisia) saanut giallo on minusta mainio. Eli mainio hybridi kökkögialloa (etunenässä kökköilystä taulun/nukennaaman armottoman kökkö hapotus ja nukenkaulan kautta kurkun erittäin epäuskottavan loriseva verilotraus happo ja veitsimurhaajan toimesta, ja vielä, murha tapahtuu pimeässä, mutta itse happo ja veitsiakti on täysvalaistu ) ja ns kovaa gialloa. Jota on jyvitetty, hyvitetty paikoin komealla kuvauksella (jopa ilmakuvauksilla), eli halvan ja `kalliin` ihan onnistunut hybridi, synteesi.. Ja on tietenkin myös jyvitetty, hyvitetty hyvin (lie liian) monimutkaisella, monihenkilöllisellä juonella, mutta niin, että jännitys kuitenkin säilyy.. Ainakin meikäläisellä. --- --- --- P.S. Ja sitä paitsi, rakastan elokuvia joissa on hämmentävän hämäriä kohtauksia, eli jotka ovat `tungetun täynnä` mihinkään millään lailla liittymättömiä asioita: Tässä pääjuttuna ovat päissä, pöydillä, kaapin lokeroissa, auton penkeillä möllöttävät aurinkolasit, joihin zoomataan voimakkaan musiikkinoston säestyksellä useita, useita kertoja (ja kuten arvata saattaa, niillä ei minkään valtakunnan merkitystä), murhatun sormukseen zoomaillaan pariinkin kertaan (ei minkään maailman merkitystä), zoomataan soistuneella rantaviivalla vaikeasti taapertavaan (tie on vieressä) koululaislapsilaumaan (ja kuten tietää saattaa, ei minkään maailmankaikkeuden merkitystä...)... Ja alkutekstien aikana pitkin poikin Dublinia kameran linssiin tarttuva kaahaava moottoripyöräilijä on ilmeisesti pelkkä sunntaipyöräilijä, ei elokuvan kaartia, niin tämä kökkösekoitusten määrä on jo niin valtava että se on tarkoituksellista.. J Mutta näyttelijäkaarti on genre kautta giallokovaa (Luigi Pistilli, Dagmar Lassander, Anton Diffring, Valentina Cortese, Werner Pochat), ohjaaja Riccardo Freda (haukkui myöhemmin perinteisesti elokuvan) ja murhaaja varsin mitätön, vähäinen, älytön ratkaisu, ja kun, P.S.2, vielä selviää sekin, että elokuvaan perustuva "romaani", eli "Richard Mannin" "A Room without The Door" on tekijöiden keksintöä, niin monimaukas kautta karvas, crime kautta giallokakku on valmis nautittavaksi... Tai on nautittu jo.. "Mummo, Äiti, miten olet onnistunut taas hukkaamaan silmälasisi?!" "Kuten tiedätte, minulla on erittäin huono näkö, miten luulette minun silloin löytävän lasejani!?" Tollot..

perjantai 21. maaliskuuta 2025

Yhden kikan kinoa? - Aaveiden, haamujen, kummitusten kamerakulmasta...

Aave-kamera-ajoa... Kovasti on elokuvamaailmalla uniikoitu Steven Soderbergin elokuvaa Presence, joka on kerrottu kuvattu kummitusten näkökulmasta. Ei tässä mielestäni nyt kovin ûber-yliuniikkia meininkiä ole, mutta mukana on varmaankin ihan aave-haamu-kummitus-jännitys-kauhu-pelkotuntumaa, mutta vaikuttaa kyllä vähän yhden kissan kikalta.. Mutta ei kutenkaan kakalta.

Working Man.

Työmiehen maanantai. Jason Stathamin "ammatti-sarjaan", "ammatti-kostaja-sarjaan" on nyt lisätty raksamies. Saa nähdä miten Working Man wörkkii? Luultavasti tämäkin on sitä, tätä lekalla lyövää ja rautakangen jäykkää kostobulkkia. Saa nähdä mikä ammatti(kunta) on ensi kerralla "sarjassa" "edustettuna"," kostamassa..

torstai 20. maaliskuuta 2025

Zwei Genie oder Zwei Windhunde aka Two Greyhounds (Saksa-34)

Kaksi lähes rahatonta, röyhkeää tolloa tulee työhaastatteluun, ja luulevat toisiaan paikan pomoksi. Varakkaan ja vauhdikkaan lounashetken ja varsinkin sen jälkeen tollot puhuvat itsensä kaikkien kuullen kaikki puolelleen voittaen pelkillä puheillaan pörssikurssit ylös, kun saapuvat erään konkurssifirman "viimeiseen kokoukseen" hurjine juttuineen ja esittelevät itsensä, toisensa erään tuplanimifirman nimimiehiksi.. Ja firma on pelastettu ja varsinkin miehet myös.. Eli rahaa virtaa laukkukaupalla tyhjätaskuille, tyhjäntoimittajille.. Siinä se.. Paljon parempi komedia Douglas Sirkiltä kuin äskettäin arvioitu April, April.. Tämä rahakomedia on varmaan antanut eskapismia, naurua ja lohtua lama-Saksaan. Ja ehkä myös kateutta. Sekä ehkä myös kauhua, tuskaa tulevaisuudesta.

keskiviikko 19. maaliskuuta 2025

Syömäläinen (Lappi-25)

Tämän minilyhärin alussa ohjaaja sanoo, "esittelee":Tämä oli pakko tehdä. Ja nimihän on hyvä.. -- Rikki-rönsyvaatteinen Otus kiertää Lappia ja pelkästään syö luonnossa, luonnosta tai ravintoloissa tai kulkee näiden väliä, silloinkin syöden.. Mikään, mitään kauhu, kauhua tämä ei ole, mutta, tosin ukko uhittelee syövänsä vastaantulijat, mutta sanoo heti perään olevansa kaikkiruokainen, seka, mutta ei sentään sekosyöjä... Mutta: Uvvuttavan, tainnuttavan toisteinen...