Kerta giallon päälle: Murder Mansion (Espanja-72)

Vähän harvinaisempi giallo`kauhu`, `kauhu`giallo. Kauhut puolilainausmerkeissä koska loppujen lopuksi tämä on dekkarointia. `Kauhua` edustaa enssin pieni synkkäfantastinen hautausmaa, sitten itse kartanossa päällimmäisenä on perinteinen `taulukauhu`, eli kartanon halli, huoneet täynnä okkultisen osaston kauhukulman taidetta, kaulakiikkukoukuissa (koukutuksia ei näytetä) roikkuviin ruumiisiin törmäävät kellarijuoksennat myös `kauhu`osastoa` ja manalasta, menneisyydestä nousevat hahmot edustavatkin sitten sitä "kauhua". Välillä jankkaava, mutta loppu, jossa kartanon alakerros, alakerta, halli täynnä ruumiita on paljonkin pelastava. Ruumiita on niin paljon että erääseen heistä ilman huumoria jopa kompastutaan. Muutenkin mennään ilman huumoria, vai onko loistavalla Ewelyn Stewartilla camppisen kauheana kautta kunnon kauhukasvoisena kartanonneitinä hienoinen hymy alaspäin olevien suupieliensä ja vahakasvojensa takana?

Vielä vanhaa gialloa: Devil`s Ransom aka No Way Out (Italia-Ruotsi-70) Lapsikaappausgiallo-kidnappausgiallo. Ruotsigiallo?!

Eli siis kyseessä lapsikaappaus kautta kiristysgiallo Tukholmassa?! Johtuukohan juonesta, aiheen ankeudesta, ankeasta aiheesta sekä näyttelijöiden sekä katsojan tottumattomuudesta giallokuvauspaikkaan, eli Tukholmaan, sillä niin ankeaa ja kankeaa on, jäykkää ja harmaata. Myös näytteleminen. Kumma kyllä, sillä kaapatun lapsen vanhempia esittävät starakaksikko Marisa Mell ja Philippe Leroy. Tuo harmaa-sana on paras sana kuvailemaan elokuvan tunnelmaa, ja elokuvaa yleensäkin. Vähän värikkyyttä ja valopilkkuja valjuuteen tuovat parit trippailevat hippi, trippikohtaukaet. Muistettavampana niistä kohtaus jossa kidnappaja kutsuu Mellin lastenhuoneen ilmassa heiluvien kalakoristeiden läpi varastoon jossa mallinuket ihmistyvät-jäykistyvät nukeiksi-ihmistyvät-jäykistyvät jne, ja kaatuilevat Mellin päälle tässä kohtausryppäässä joka on pienesti saatananpalvontaa sadomasokismillä, pienesti sadomasokismia saatananpalvonnalla/ssa...

(Harvinainen) Giallokomedia:The Terror With Cross-Eyes (Italia-72) Huono.

Ehkä kuten otsikko sanoo, harvinainen, harvinaisen huono gialloparodia, jossa ei juurikaan parodioida gialloelementtejä, estetiikkaa.. Olis ollut edes vaikka tähän "tyyliin": Talvigiallo: Murhaajalla voisi olla vaikka kint(t)aat tai lapaset, vanttuut... Ja päässä pipo tai karvalakki.. Ja aseena jääkaira, jäänaskali, sauva.. Seuraavaksi sitten, sitten seuraavaksi kai varmaan Italocrimekomedia.?. Eli, mutta nyt siis tämä: Kierosilmägiallo, kierosilmäkomedia, kierosilmägiallokomedia.. : Kaksi pölvästiä törmää ruumiisiin ja seuraa ruumiidenraahaamista, kätkentää ja selvittämistä... Ainoastaan onneksi vain "valitettavasti"(?) yksi "hyvä" "vitsi" jäi mieleen: Koti ja työpaikka, työpaikka ja koti"laulaja" "laulaa" imurinputkeen ja imuvirta lörpsäyttää, lörtsäyttää kielen ulos.. Eiku, olihan tässä sitä "kaipaamaani"(?). kysymääni Italocrime`huumoria` näiden elokuvien takaa-ajokohtauksista: Tässä joudutaan ajamaan puolikkaalla ratilla. No, koko elokuva on tehty puoliratilla ja valoilla, älyllä... Ja kun pöljapari takaa-ajon jälkeen ajaa kolarin ja istuu tuulilasittoman auton etupenkeillä täydessä tyrmässä', eikä heitä naamaan ja nenään paukkuvat tuulilasinpyyhkijätkään herätä, oli se varmaan myös minulle merkki ja naamaläpsy poskille, että lopeta tämän katselu tähän paikkaan, kun olet vielä tajuissasi, sillä: Olishan se minun jo ennen elokuvaa ja etukäteen pitänyt hoksata, huomata, käsittää, tajuta, ymmärtää, älytä että kyseessä on kamalaa, kammottavaa, karmeaa ja kauheaa Italo`komediaa`... P.S.Ja oli "ilo" nähdä nilkkiroolien erään kuninkaan Luciano Rossin harvinaista (ainakin minulle) suoriutumista `komediassa`..

Happo-pop-psykedeliagialloa: A Complicated Girl aka A Rather Complicated Girl (Italia-69) "Katson sinua kuin elokuvaa, filmiä."

No nyt on happo-pop-psykedeliagialloa! (Valitettavasti mukana ikikäytettyä, näytettyä ja ikitylsää body paint- bileosastoa, mutta onneksi vähän muutakin.. Mutta onneksi kasvomaalaukset tuodaan esiin asetelmallisissa, leikkauksellisissa kollaasikohtauksissa ja itse maalaamista ei onneksi näytetä. Mukana naisten välistä puhelinseksiä Nuori nainen on parisuhteessa pariin mieheen (ai sitäkö se parisuhde tarkoittaakin?) ja ehkä myös äitipuoleensa.. Oikeasti ilmeisesti kuitenkin tietenkin se varsinainen parisuhde-suhde on tottakai rahaan! Nainen on ilmeisesti jonkin sortin taiteilija (kämppä upea pop-taide"palatsi" ilmapalloineen, tauluineen ja hänellä on pistooli laukussa "pop-taiteen takia"), mies ei nikään. Jean Sorel parrassa ja Katherine Spaak paljon alasti, Erityisen nätti pylly. "Elämä on jatkuvaa provokaatiota." "Kukat ovat värien kapinaa," 'Sotaa,' "Kuka olet." "Jumala." "Ja tiesit vain tulla tänne." "Jumala on kaikkialla." "Unohdin." Perustuu vapaasti Alberto Moravian tekstiin. Hyvää hippiläppää, pop -taide, psykedelia, psykologia, psykologia, psykedeliapapatusta...

Vanhaa "gialloa": Your Hands On My Body (Italia-70) Kompleksi"giallo"?

Siksi giallo kaksikin kertaa lainausmerkeissä, koska mietin että ovatko kaikki 70-luvun Italotrillerit gialloja. Ja voihan tämä olla kompleksigiallo myös siitä syystä että kysymys on kompleksinen, gialloisuutta epäillään.. Tämä on ehkä enemmänkin traumatrilleri ilman gialloestetiikkaa, gialloista juonta ja murhaajaa. Eli onko tässä murhaa ja murhaajaa eikä tässä etsitä sellaista.. Mahdollinen murhaajaa tiedetään jo alussa, mutta onko hän tosiaan tappaja, koska hän kokee, näkee asioita, ihmisiä ympärillään, vaikka he, ne ehkä(,) välttämättä ole siellä, siinä.. (mm alaston nainen asetellaan kesällä joulukuusen eteen koristeena seisomaan, musta nainen tanssii Ku Klux Klan-asussa Afrikaanisen musiikin tahdissa, ja pääosan nuori mies väittää häntä vaimokseen ja väittää myös heidän saavan paljon kannibaalilapsia jotka tulevat syömään miehen isän ja uuden vaimon, nuoren miehen äitipuolen..) Eli kyseessä on hyvin paksua traumatrilleriä jossa jälleen, taas traumatisoidutaan äidin kuolemasta ja äitipuolesta.. Eli pojan viha, ja myös rakkaus-viha äitipuolesta. Joka puolestaan aiheuttaa pojalla suhteen kahteen muuhun naiseen.. Mutta ovatko nämä suhteet 'vain' pojan traumaattista mielikuvitusta, samoin kuin tuleva tappokin. Ihan mielenkiintoinen teos, mutta nuo musta nainen-alistukset-alustukset olisi pitänyt, voinut jättää pois, vaikka hän itse sanallisesti sen esittää käänteisesti tehtynä orjuuden, rasismin kritiikkinä, niin nuo KKK:n kuvallinen kiertoilmaisu ja kannibaalilasten sanallinen esilletuonti ovat liian rankkaa kuvastoa ja sanastoa ymmärrettäväksi rasismin vastaisina.. Nuoren miehen, pojan maailmaa/traumaattista selitetetään myös isän kautta. Hän on jonkinlainen mikä, mitä lienee kuvamoguli (alastoman ja uskonnollisen kuvaston) ja poika onkin vuorannut huoneensa, mielensä, traumansa näillä kuvilla. Poika myös salakuvat itse. Pojalla on myös itsemurha-olemattomuus-liikkumattomuus-pysähtyneisyys-virtaavuusfantasioita. Hän 'haluaisi olla asia, hiekka, kivi, meri(,)vesi'. Siksikö hän usein vaivuttaa, valuttaa päänsä ja kyyneleensä hiekkaan, mereen, mereen, hiekkaan?..

Giallo ja Italocrimeoutoussymbioosi: Orders Signed in White (Italia-74)

Mustahanskamurhaaja alkaa tappamaan ryöstöjengiä vuoristossa. Hanskat ovat mustat, mutta maali valkoista, hän maalaa kalmojen kasvot valkoisella maalilla. Italocrime ja giallo lyövät ase ja hanskakättä toimivasti. Loistava luonnehdinta kovasta jätkästä: "Hänen pallinsa ovat vesimelonin kokoiset."

Vanhaa gialloa: Clap You're Dead (Italia-74) 'Giallo giallossa' - Kova giallokuriositeetti. Diabolik-giallo?

Clap. Ei kuppagiallo, tippuritoimintaa.. Heti leffan alussa nainen tapetaan huoltoaseman autopesulinjalle, mutta kyseessä onkin 'giallo'leffan kuvaukset. Mutta nainen tapetaan oikeasti. Aikamoista 'giallo giallossa', leffa leffassa maailmaa. Sillä kohta kuvataankin hautajaissaattuetta, jonka naisilla on minihameet ja läpinäkyvät pikkarit. Mutta sekin menee myttyyn ja mönkään, sillä halpisleffan amatöörinäyttelijät rymäyttävät arkun pääty edellä kuoppaan, ja ohjaaja alkaa huutosaarnan.. (Alkaa muuten monta kertaa leffan aikana,) Sitten näytetään noitavainoelokuvaa jossa tylsistynyt näyttelijä paaluun sidottuna peittyy sivusta savua tupruttelevan savukoneen savuun.. You get the picture, halpisleffamaailmassa ollaan, sekä aiheeltaan, genreltään että toteutukseltaan,,, Tämä halpisgiallo on aivan perkeleen, pirun-pirun, perkeleen, yllättävän hyvä! Miten murhaaja ohittaa sairaalassa uhria vartioivan poliisin? No tietenkin yksinkertaisesti soittaa sairaalan reunaan ja pyytää poliisin puhelimeen ja tekee tekosensa.. Mukana myös harvinaisempi viemäritakaa-ajo ja uinti.. Ja lopussa vielä kymmeniä Diabolikkeja teatterilavalla, yksi heistä on murhaaja!

Mansion of Dracula aka Mansion of The Vampire (Espanja-65)

Perinteistä Dracula-Vampyyrihuumoritykitystä-vyörytystä hammasheiluineen-valkosipulikeittoineen-valkosipulia veressä-vitseineen... Lisäarvoa, lisähuumoria-naurua, lisävoimaa antaa kuuskytluvun postikortinvärikäs nostalgialisä.

Vanhaa Spanskikauhua: Only a Coffin aka The Orgies of Dr. Orloff (Espanja-67) Hyvä elokuva, mutta päälleliimatut kidutuskohtaukset katkovat härskisti, räikeästi ja törkeästi tarinaa..

Linnanherra haluaa tappaa kaikki vieraansa, mutta hänet tapetaan. Eli `kaikkien tappo`-keissi seisoo yhä raskaana linnan kattojen alla, vieraiden päiden päällä. Parempaa tekemistä tästä `perus`juonesta. No, pääosassa onkin itse Howard Vernon. No, tuo orgiat (ja Orloff ) on pikkuisen yliampuvaa nimeä, settiä, mutta kyllä tässä alastomuutta, `seksiä` on.. Ei tämä Orloff-sarjan elokuva ole, Vernonin hahmonkaan nimi ei ole Orloff.. Tai, no, onhan tässä "ajalleen" hyvinkin rankkaa orgiamatskua, tai pikemminkin kidutuskammiomatskua. (Ajalleen siksi lainausmerkeissä, koska mulla on halju havina, kalju kutina ja mieto muistuma, että nämä täysin juoneen kuulumattomat, päälleliimatut kohtaukset ovat nimenomaan sinne "päälle" pudotetut jälkeen päin, jälkikäteen.. Ja niin Only a Coffinista tuli The Orgies of Dr. Orloff. (Vaikka mitään Orloffin orgiaa ei elokuvassa olekaan.) Kohtauksissa nättipyllyiset ja tissiset naiset joko hinkkaavat itseään, miestä tai toisiaan tai naisia ruoskitaan aidon näköisesti. Heitä myös naidaan, pannaan joko ihan perinteisesti tai sitten persepaljaiseen nahkahameeseen(!?) pukeutunut mies panee juuri ruoskimaansa naista pystyssä, seisaaltaan, naisen roikkuessa yhä käsistään kahleissa, köysissä.. Sellainen halju aavistus ja kalju käsitys mulla on että joku näistä alastonnaisista on Alce Arno. PUKEUTUMISESTA PUHEENOLLEN NÄMÄ KIDUTUSORGIATYYPIT, MIEHET SEKÄ NAISET NAHKAHAMEEN LISÄKSI OVAT PUKEUTUNEET VAIN MENTORS-YHYEEN TYYLISIIN MESTAAJAHUPPUIkädessään!HIN!!.. Mutta nämä kohtaukset ovat niin härskisti, räikeästi ja törkeästi päälleliimattuja, etteivät anna elokuvalle mitään muuta kuin tökeröitä juonikatkoja. Niin, se juoni, entäs se juoni?: Harvinainen, jopa uniikki testamenttielokuva. Tässä on torni. Sinne kannetaan vaivalloisesti ruumisarkkua. Tornin ylähuone on kohta syöpään kuolevan Uncle Danin (Howard Vernon) huone, ja sinne hän kutsuu poikkeuksellisesti porukan testamenttiaan kuulemaan (he siis harvinaisesti, jopa uniikisti kuulevat testamentin ennen kuin testamentin tekijä on kuollut) , ja ajaa porukat pistoolilla pois ja käy arkkuun makaamaan kädet rinnan päällä ja pistooli kädessään!! Ja kohta kajahtaa kaksi laukausta, ja Dan makaa kuolleena arkussaan veitsi rinnassaan.. Ja tästä alkaa porukan pelko ja ahdistus..

Vanhaa Spanski`kauhua`: The Dead Don`t Forgive (Espanaja-63)

Arkeologiasta, ei arkkitehtuuriin, vaan parapsykologiaan. Parapsykologiaa opiskeleva poika alkaa tutkimaan isänsä hämärää, outoa tai tavallista kuolemaa jollain mineraalikaivaúksilla Perussa. Onnettomuus vai rikos? Ja jos jälkimmäinen, murha vai-tai tappo??.. Twistikäs tarina kaivautuu kaivoksen ja kallojen sisään. Mitä leffan nimi tarkoittaa? Onko se twistikäs ja vitsikäs heitto haudan takaa? Vai haudanvakava varoitus?

Wanhaa Espanjaa, Wanhaa Eurooppaa, Wanhaa Spanskia, Spanski`kauhua`: Tower of The Seven Hunchbacks (Espanja-44)

Kerrankin ei seitsemää kääpiötä tai veljestä, vaan `kauhu`-uniikisti kyttyräselkää. Ja vielä tornillinen! Mulle enemmän kornillinen, sillä en mä tainnut tornia tässä nähdä, mutta vähän väliä kätellään kahtea kökkö`efektististä` kyttyräselkää, miksi, en tiedä, tämä on umpispanski verio mitä kattelen.. Eikö juonikuvion mukaan näiden kyttyräisten pitänyt olla pahiksia, joiden tornia metsästellään.. Ehkä he ovatkin iloluontoisia veikkoja jotka tykkäävät kyttyröistään, tiedä häntä.. (No, häntää heillä ei sentään ole, kyttyrät riittävät, heh.. lat.huom.) Ainakin he naureskelevat aina kätellessään. Toinen onnistunut outohahmo`kokonaisuus` on vanhan arkeologin aave, jonka asu (musta pitkä takki ja silinteri ja outouslisänä läpimusta `monokkeli`) tuo ennemmin mieleen vähän pahemmin pukeutuneen Tohtori Jekyllin ja/tai vähän paremmin pukeeutuneen Herra Hyden. Tuo monokkeli on juurikin tällainen Hyde-lisä. Tämä aave mm auttaa hömelöä pääosahyvistä voittamaan rulettipöydässä kierros kierrokselta. Ja vaatteissaan, olemuksessaan on tosiaan tuo pahaakin pukkaava puoli. Ja jostain syystä Napoleon myös pyörii `mestoilla`, syytä en taaskaan tiedä, syynä taas tuo umpispanskius. -- Tätä on kehuttu pitkälti, pitkästi visuaalisesta toteutuksestaan, mutta mulle tämä oli ajalleenkin hyvää keskivahvaa 1800-luvun goottikuvausta, ja sitä lähinnä katukameroinneissaan, katukuvassaan.. Ja tietenkin vähän tuossa haamuhahmossaan.

Surkeaa Spanskia: Faces (Espanja-78)

Itelläni on tämä perinteinen huono nimimuisti, mutta tässä: Kuvanveistäjä on taiteillut itsensä pois ihmisistä, että ei enää erota kasvoja toisistaan, kaikki kasvomassaa.. Ei tietenkään mikään herkkutilanne kuvanveistäjälle, mutta hyvä kauhuelokuvalle, mutta kai hän sitten veistää, vääntää kasvoja ns "omasta päästään".. Surkeaa siksi, koska näitä kuvanveistäjäkauhuja riittää..

Pölkky

Pöljä-pölkky-pösilöpäinen komedia...

Paskahkoa Spanskia: Bloody Sex (Espanja-78)

Leffa nimeä myöten? Nimi sen sanoo? Tässä tykätään lykätä, veitsittää vatsaan, haaraan seksin aikana..? Hullu puhumaton poika (pelaa paljon shakkia yksin) ja äiti (alastonmalliaiteilija, tauluista tulee verisiä ilman mallien kuolemaa, verta, vielä..) ja lesbopari, tai trio. -- No oliko leffa nimensä veroinen? Tai nimenomaan, nimensä verinen? No, ei.. Viimeisen vartin aikana sitä, tätä osastoa vähän. Alastomuutta, seksiä leffa kyllä tiputtelee säännöllisesti, jopa perseenpyöritystä, pyllynpyöritystä kameran, katsojan iloksi.. Mutta kyllähän tämä on hitaasti tempova taide-elokuva enimmäkseen.. Ja vielä siihen, tuohon nimeen: Veren ja Seksin symbioosa ei ollut ensinkään, ollenkaan, vähääkään... Lopputulos: Tylsä. SURKEAA SPANSKIA.

Paskaa Spanskia: Outo Espanja, Strange (S)Pain, Weird (S)Pain: The Angel and the Beasts aka Fatal Game aka Devil's Camp for Women aka Kriminalove Terrifying Confessions of a Captive Woman aka Terrifying Confessions of a Captive Women

Aka Triangle of Lust aka Das Teufelscamp der verlorenen Frauen. (Espanja-78) Paskalla leffalla on monta nimeä... SURKEAA SPANSKIA: Nainen joutuu hyppäämään laskuvarjolla `autiolle saarelle`, joka onkin pahisten pesä ja rikollisten(,)roisojen linnpitus laajoja linnoja, moottoripyöriä myöten.. -- Erikoisen, erilaisen alun jälkeen tavallista, tavanomaista saarisaastailua, saarisliizailua.. Lopussa aneemista ankeaa ammuskelu`toimintaa`. - Aivan Halvatun, Helvetin, Hiton huono, Pirun paska, Saatanan surkea... Pari hyvää persettä. PASKAAA!!!...

Paskaa Spanskia: Outo Espanja, Strange (S)Pain, Weird (S)Pain: Morbus (Espanja-83) Paskaa Spanskia.

SURKEAA SPANSKIA: Kauhukökkökomedia, kökkö kauhukomedia apteekkarista joka on apteekin takahuoneessa keksinyt, kehittänyt ruumiidenherätysruiskeen, prostituoidusta, joka lukee kaikkialla kirjaa, kirjaa kaikkialla, naidessakin, saatananpalvonnasta jossain Helvetin, Hiton huoneennurkassa, kellarikomerossa, murjussa, mörskässä... (No, harvinaisesti zombit harventavat saatananpalvontaporukkaa hyökkäämällä Helvettihuoneen huudeille ja/tai suihku"släshääjä-stalkkaaja-"surmaaja" liukastuu saippuaan...) Joutokäyntiä junalattomasti, järjettömästi, järkyttävästi, järkyttävästi, järjetöttömästi jumalattomasti joutokäyntiä... Kökkö. Mutta paljon perseitä, hyviä perseitä, tisseissä taso-kokoeroja... Loppupuoli lihaisampaa, lihaisempaam vihaisampaa, vihaisempaa...

Sadistinen Lisä: Arch Hall, Jr: The Sadist (USA-63) (Everything here is) Dirty and Greasy. - Lapsenmielinen, nauruinen murhaaja periferian piha"maailmassa".

Alassuin ja päin, alaspäin huulet törrössä, silmät sirrissä. ja suu supussa kohti kökköelokuvan sukkaydinmehua... Eksploitaatioelokuvan ensimmäiset viisitoista minuuttia kaksi miestä ja yksi nainen huhuilevat peräperiferian autokorjaamon pihalla omistajaa.. Näin sitä eksploitaatioelokuvaa tehdään! Vai tehdäänkö? No, ei tehdä! Ainakin alku on aneemista, ankeaa antieksplotaatiota, mutta sitten alkaa tapahtua.. Tosin siellä sitten tavattava hahmo The Sadist, Sadisti (Arch Hall, Jr) on olemukseltaan myös aika anti-antia: Hitaalla hitaasti kulkeva, käyvä ja kummallisella kylkikyyryllä kulkeva isohampainen, lapsenmielinen, lapsennauruinen sirrisilmäinen, suppuhuulinen, suupielet alaspäin oleva hemmo jonka aito tai opeteltu keskilännen nenäpuhe käy, kulkee myös hitaasti, hitaalla. Ei siis pelottava periaatteessa. periaatteessa pelottava, mutta tanakat, tehokkaat, törkeät teot puhuvat puolestaan nopeammin. Hallin näyttelemässä ylinäyttelevässä Sadistissa on kuitenkin yhä enenevää antikarismaattista, hullun antikarismaattista vitutusvoimaa, hahmo alkaa vituttamaan, aluksi hän vain tylsistytti, ihan hyvä, karu kova kusipäähahmon kieroutumis-kuoriutumis- syntymisprosessi. Huono ja hyvä asia on että koko elokuvan ajan ollaan tuolla periferiapajan pihamaalla.

Mimsy Farmer: Road To Salina eli Salinan painajainen (Ranska-Italia-70)

Nuori mies saapuu `aavikon` huuoltoasema-baari-omistajien kotiin ja vähän sekava vanha nainen luulee miestä kadonneeksi pojakseen, Rockyksi (joka, jota mies ei ole) ja naisen tytär, nuori nainenkin (Mimsy Farmer!) väittää näin, mutta taitaaa tietää totuuden: Alkaa miehen kanssa eroottisen suhteen. Tämä suhde on elokuvan suola ja pääasia. (Paljon parivaljakon paljasta pintaa..) Mutta missä on oikea Rocky? Mitä hänelle on tapahtunut? Mitä on bensapumpun alla? Mitä yleensä tapahtuu aavikon kuuman auringon alla? Ja meren. Kestääkö suhde? Kestävätkö hermot? -- Oiva, hellehurmainen ja virkistävän merenvaaahtoinen kuumasuhde-elokuva hellehippien ja kaukukulkureiden maailmassa rauhaisenraukean lauleskelun tahdissa.

Brittidraamaa: Portrait of a Sinner aka The Rough and The Smooth eli Raakaa ja hellää (Englanti-59)

Ulkomaisen(,) naisen sivuun, syrjään osoittama elokuva.. Myös jahkaamisella, laahustamisella pituudella, puhepapatuksella pilattu, suttuisuudella silattu..

Villiä ajoa. Kolme kolmikkoa, Kolme trilogiaa... Ennen Mimsy Farmerin kovaa giallokolmikkoa oli kaahauskolmikko ja niiden jälkeen kauhukolmikko...

Joo, tosiaan, en muistanutkaan että Mimsy Farmerilla oli ennen kovaa giallokolmikkoa (Four flies on grey velvet, The perfume of the lady in black, Autopsy) kaahauskolmikko helvetin enkelit ja autopaholaiset leffoja (Hot rods to hell, Devil`s angels, The Wild Racers) ja niiden jälkeen kauhuolmikko (Black cat, Body Count, The Blonde mystery). Viimeksi mainitun elokuvan nimi kertoo genreä enemmän henkilöstä, Mimsy Farmerista.. Näistä ehkä tulee tipotellen arvioita, mutta ei missään muodossa, nimessä lähiaikoina...

Mimsy Farmer: Riot on a Sunset Strip (USA-67)

Upea Mimsy Farmer pääosittaa tätä muka hippinuorisoa (tai yleensä nuorisoa) ymmärtävää (mm jatkuva lakoninen, lakonisen ymmärtävä kertojanääni) elokuvaa. Garagebändikatras-kattaus on myös upea: Standells, Chocolate Watch Band, Enemies(!) Heti alussa tuleva Standelsin "Riot on a sunset strip"-biisi laulavine rumpaleineen (tätä harvinaisempaa myöhemminkin) ja sanoineen ("Bright lights evertwhere, pretty girls with long, long hair, what`s the matter with people? They don`t care!") ihan täyttä esi-new wavea, esi-uutta aaltoa!!.. Aldo Ray toisessa pääosassa `ymmärtävänä` poliisipäällikkönä ja Farmerin hahmon hylänneenä isänä. Mutta kokonaisuutena elokuva ymmärryksen ja paheksunnan pannukakku, puolikypsä sellainen.. Ja lopetus on lämmin, mutta löysä.

Rat Fink (USA-65) Aikalaiseksi aivan pirun ahdistava ja ankara filmi..

Jos edellinen oli kiva viattoman rokkarin nousu viattomaan rakkauteen, rokkaukseen, niin nyt se rokkarikiipijä on täysi kananmunia laskevan, lyijykynänpäätä nuolevan kusipääisän umpimulkkuaivopoika. Elokuvan alussa hänet nähdään junahoborokkarina kitaroineen, kasseineen. Ja tämähän on aivan saatanan synkkä tarina heti alusta alkaen: "Joku" heittää bensaa ja tulitikun kauniskasvo-rokkarin Tommy Loomisin autoon kun hän on lähdössä naisfanitäydeltä keikkapaikalta.. Elokuvassa on tuotu hyvin esiin kuuskytluvun puolivälin puolihippi, esihippimaailma.. Yksi hirveimpiä paikkoja on eläinlääkärin takahuoneen ihmisaborttihuone! Aikalaiseksi aivan pirun ahdistava ja ankara filmi.. P.S.Älä missään nimessä sekoita umpihulluun Rat Pfink a Boo Boo`hon. Elokuvassa muuten sama Capitol Recordsin ympyräpyörötalo kuin edellisessäkin! JA TORILLE! Elokuvassa on sivuosaesiintyjien listan ensimmäisenä Imdb:n mukaan ainoassa roolissaan Sirkka Ottonen!

Arch Hall, Jr.: Wild Guitar (USA-63)

"Being a star is a serious business." - "Hey guys, we got a nut in our hands!" Moottoripyörällä Losiin saapuva kova rokkarirääpäle (housuissa läikkää, lahkeista toinen buutsin sisällä, toinen ei, naruilla sidottu pahvimatkalaukku avautuu vähän väliä liikenteessä), Bud Eagle(! Arch Hall, Jr) saa heti maineesta lennosta kiinni, vaikka kompastuukin emsikeikallaan kitaroidenjohtoihin, kun tv-ohjelman soittaja sairastuu (oksentaa off screeninä saksofoniin), mutta myös viihdemaailman gangsterit käyvät kiinni, ja kyllä lisäävät hemmon suosiota. Kummasti bändi tietää, tuntee biisin minkä hemmo heille kertomatta vetää?! . Mutta rakas tanssijanainen pitäisi kyllä jättää. Arvatkaa jättääkö? Tosin kaikenlaista sattuu, esim laulajan hyvin tunnistama, tuntema baarin tollokolmikko kidnappaa hänet muka tunnistamattomina (yhdellä heistä on läpinäkyvä liina kasvoillaan. Kidnappauspaikassa laulaja lakonisesti vittuilee yhdelle heistä että ota maski pois - tollo alkaa kourimaan kynsillään naamaansa.) Eli kyseessä on draaman, kökköyden, rokin ja rakkauden (ja joidenkin ihme länkisäärijuoksijoiden ja muumio-zombinukkejen) muodostama muusi jota ihan mielellään katselee.. P.S. Elokuvan erikoisuutena ovat jatkuvat kököt kaatumiskohtaukset.

Britticrimeä: A Matter of Choice (Englanti-63)

Aivan täyttä taunoilua! Kaksi köyhää, huonosti tahallisesti, tahattomasti hienostelijamiestä näyttelevää nuorisomiestä heitetään ulos brittiläisestä beat-baarista (paikka jossa sydänyölläkin soi oiva groovaava puhallinjazz-rautalankarock ja tanssitaan villisti, mutta jossa überaikuiset nuoret juovat brittiläisesti pillillä cocista) ja alkavat nälissään tappelemaan jonkun pirun kadun leipäautomaatin kanssa,jonka takia toinen tyypeistä työntää paikalle pukanneen paikallisen poliisin auton alle (jota ajaa, vaimon kanssa, vanhan rikkaan kääkän vaimon puolirikkaan, puolivanha rakastaja) ja lähtevät pakoon, perässään ko rakastaja, jonka he tyrmäävät millä lienee kengällä, kivellä ja piilottavat pökertyneen läheiseen kellariin..joka juonta `juoksuttaen` kuinka ollakaan, kuinkas sattuikaan ja kumma kyllä näyttää olevan naisen kotitalon kellari, jonka ovesta parivaljakko koko pitkän loppuelokuvan ajan tulee kurkkimaan eläviä ja kuolleita.. Aivan obskuuria kamaa!

Britticrimeä: Kill Me Tomorrow (Englanti-57)

Yhden Jerry Cotton-lehden nimi oli Kuole tänään, maksa huomenna, mutta nyt tähän. Tämä on Viinamäen Murhatarina. Vanha viinan viemä reportteri on menettänyt vaimonsa, työnsä ja nyt hän löytää pomonsa gangsterien tappamana... Ja kohta perässään poliisit ja gangsterit... Tai nythän on aikamoisena clouna ja twistinä se, että hän meneekin itse gangsteripomon luolaan ja ilmoittaa että hän voi gangsterien sijaan mennä vankilaan (hän on ainoa silminnäkijä) jos pomo korvaukseksi maksaa miehen vakavasti sairaan pojan Sveitsin sairaalan kulut... Innovatiivinen clou, käänne, twist perustarinaan... Pat O`Brien, George Coulouris. Tommy Steele esittää "Rebel Rock"in. (Vaikka häntä ei näykkään, kameramies näköjään päättänyt että näykkään kameralla vain tanssijoita?!) Sori, sekotin tuo oli toisesta videosta, tässä kyllä Steele näkyy keikalla mutta muu bändi tulee nauhalta..

Britticrimeä: Innocent Girl In The Big City aka Young, Willing and Eager aka Rag Doll (Englanti-61)

Nimi kertoo kaiken. Nainen saapuu Lontooseen ja asettuu asumaan ennustajaeukon alivuokralaiseksi, saa paikan kahvilasta, rakastuu siellä laulaja kautta roistonilkkiin, mutta nilkki ainakin puoliksi on kahvilapomokin, joka yrittää iskeä naisen ja mies päättää ryöstää kahvilan, mutta kuinka käy pariskunnan, ryöstön nyt kun nainenkin on raskaana? -- Erittäin hyvin etenevä elokuva.

Britticrimeä: Jungle Street aka Jungle Street Girls (Englanti-61)

"Why don't you shut up, you punch-drunk pugilist?" David NcCallum on pääosaroisto tässä `pääroisto ryöstää miehen joka kuolee->`kaveri` alkaa kiristää tappajaa->tappaja tekee ryöstön toisen kaverin kanssa kiristäjän saadakseen rahaa ja kiristäjän hiljenemään-ryöstökaveri kiinnijäämisen jälkeen ottaa ryöstön ja vankilan hartioilleen-eka kaveri "kiittää" kaveriaan alkamalla iskemään hänen tyttöystäväänsä->toka kaveri vapautuuvankilasta`-ketjureaktioelokuva on myös kivasti pakattu crime. Mutta tämä onkin jo elokuvan mittainen, puolitoista tuntia, Mukana oleva striptease-elementti on teasea, ei strippiä..

Britticrimeä: Murder Can Be Deadly aka The Painted Smile (Englanti-62)

Nuori nainen ja mies, Jo ja Mark ovat raharyöstöpari. Nainen iskee miehen ja mies vie miehen rahat. Mutta tämän illan sadan punnan känniasiakaskeissi meneekin monimutkamurhatap(p)aukseksi, kun `pariskunnan` julma päämies tappaakin Markin ja jättää ruumiin Jo`n makuuhuoneeseen eli jättää murhan ja ruumiin Jo`n harteille. Ei muutakuin ruho auton kyytiin ja kännikuski rattiin ja poliisithan heidät pysäyttävät... -- Ihan hyvin tuntiin puristettua toimintaa. Kyseessä siis vain tunnin täräys. Ja tuo Murder can be deadly on kyllä aikamoinen, konkreettinen, kuvaava, monipuolinen nimi.... David Hemmings sivuosassa.