Monokkelitrilogia osa 3: The Monocle Laughs (Ranska-64) Katsojakin nauraa. Ja nauttii..

No nyt Monokkelimies selvittää Hong Kongissa Aasiaterroristien Amerikkaiskusuunnittelua. Tämä täydentää trilogian taiten. Monokkelimiehen mainiot maneeritkin (mm hyppypomppujuoksu) saavat tässä myös täyttymyksensä: Ammuskllessaan hän monesti hyppii, pomppii paikallaan tasajalkaa (liilisi vaikeuttavan osumista, mutta ei, aina osuu) ja nyt hän poltaa sikaria vähän jpka paikassa polkupyörästä dzonkkiin jne, "Lontoon sumun mieleen tuovassa" höyrysaunassa hän sentään jättää sikarin ulkopuolelle, Naispää`hyvis`-osassa itse kauhuikoni Barbara Steele! Lino Venturakin livahtaa. Elokuva sisältää myös elokuvahistorian parhaimman ja pisimmän hautajaispuheen pommille. Ja fiktiohahmo kohtaa fiktiohahmon; "Toivon että et toimisi yhtä brutaalisti kuin Lemmy Caution." Trilogian toiseksi paras.

Monokkelitrilogia osa 2: The Eye of The Monocle eli Monokkeli iskee (Ranska-62) "Musta monokkeli" hiippailujuoksee jälleen pistooli nenällään...

... Paitsi että monokkeli ei enää ole musta, eikä mies enää esitä sokeaa.. Ihanan jäykkä ja kuiva Monokkeli-meininki jatkuu tässä Monokkelin silmässä vähän uusin maustein. Kivan kuiva ja jäykkä huumori on tallella tässäkin (Monokkeli-Meurissen ilmeetön, jäykkä jive-tanssi on mainio.), mutta itse perspektiiviä, premissiä on laajennettu enemmän vakoiluelokuvaksi, nyt tietenkin myös Neuvostoliitto on mukana ja ne natsit. Juonena on ikiaikainen natsikullan metsästys (nyt merenpohjan luolassa) ja nyt päänatsin, vanhan natsikommandon nimi (hän on ainoa selvinnyt koska kullankätkijänatsisotilaat ammutaan paskiaisperinteisesti toisten sotilaiden toimesta, pomot ampuvat nämä ampujat ja toinen pomo toisen, mutta sitten samalla paikalle lentäneet liittoutuneet ampuvat pomon ja kultakarttakin palaa karrelle...) on piruilevan litsahtavasti, lätsähtävästi, lötsähtävästi Schlumpf. Eli natsivittuilu jatkuu, toistuu onneksi tässäkin.. Ja muu mainittu meininki. Monokkeli iskee silmää(n)! P.S. Kuvaus ei niin innovatiivista kuin edellisessä.

Monokkelitrilogia osa 1: Le Monocle Noir aka The Black Monocle eli Musta Monokkeli (Ranska-61)

"Musta Monokkeli" eli sokeaksi naamioitunut (toinen silmä ummessa, toisessa musta, paksu monokkeli, Paul Meurisse) omaehtoinen etsivä jahtaa natseja. Natsipomo on humoristisella pöljyydellä esitetty tollo, valkoviiksinen vapiseva natsimarkiisi, nuorempi tollo "nero"silmälasinen mies jonka "nerous" ja palvonta perustuu, pelkistyy pelkästään pistooliin. Loput ovat yhdentekevää tollosakkia. Mutta Musta Monokkeli ei ole yhdentekevä, hän jäykkäilee, näykkäilee natsien perässä hiipien, vaikka sokeusfeikkikin selviää vihulaisille jo melko alkuvaiheessa.. -- Toimiva mustavalkoinen absurdinoir toimivan typerän jäykällä, kuivalla huumorilla ja hienoilla kamerazoomauksilla (veitsi portaita laskeutuvan naisen kädessä, juoksevan naisen varpaat ja häntä takaa-ajavan natsin pukukengät, jäykkää ammuskelua ja liikehdintää...)

Csontvary (Unkari-80)

Parhaita taiteilijaelämäkertarlokuvia jota on yhdellä valitettavan isolla paskaisuudella pilattu pitkästi. Unkarilaisen taiteilijan Tivadar Csontváry Kosztkan tuottoisasta, traagisesta elämästä kertova elokuva käyttää taitavasti esimerkiksi aavikkoa, aikahyppelyä nykyaikaankin, tulivuorimaisemia, vesiputouksia luovuuden, tuskan ja luovuuden tusjkan tantereina. Ja sairauden. Tässä sairausasiassa elokuva sitten ajaa paskaan, sen toteutus, vaikka sillä olisikin totuuspohja, on mulkkumainen ja niljakkaan nilkkimäinen: Nimittäin Kosztkaa kuvataan mielisairaalassa, joka onkin kehitysvammahoitolaitos (voi aikoinaan olla ollut joku `laitetaan kaikki samaan paikkaan silmistä syrjään`-sairas säästämissyy), ja jonka potilaita esittävät oikeat syvästikin kehitysvammaiset! Keneltä, mistä, vai onko keneltäkään, mistään, ja jos joiltain onkin, niin tuskin potilailta, on saatu lupa filmata, käyttää heitä.. Saatanan filmintekijäpaskiaiset! Törkeää!

Bad Girls Go To Hell (USA-65) Alkuroughieta-sleazea..

Talonmies raiskaa naisen. Kun talkkari yrittää myöhemmin uudestaan, niin nainen lyö vatipäätä vadilla päähän ja jättää mulkun munimaan ja lähtee Isoon Kaupunkiin. Jossa vasta munitaankin.. Mutta törmätään myös etsivään.. Onnen, rakkauden etsintää, tuskan saavuttamista.. Mutta onko onni mahdollinen? Vai Helvettiinkö tosiaan mennään? Doris Wishmanin julkaistuin, levitetyin, tunnetuin hänen 60-luvun roughieista. Varsinkin tästä, mutta myös A Taste of Hell`istä Something Weird-levitysyhtiö otti tunnarimusiikkinsa..

The Black Butterfly (Hong Kong-70)

Nais-Robin Hoodailu-Huudailu (Nlack Butterfly) hienoisella heist-tematiikalla lisättynä varakkaalla(!?) kännisellä kerjäläisellä. Ja pahikset ja rikkaat ja pahisrikkaat ihmeissään.. Hyväntekijöitä niin paljon ja monella rintamalla, että pakkohan tästä on pitää..

Cran Casino (Meksiko-47) Tarina on kapea, eikä kovin rapea..

Yllättäen, yllättävästi täysin mainstream, eikä kovin kummoinen sellainen, Luis Bunuelilta.. Tarina on kapea.

`80 prosenttia washingtonilaisista on hulluja ja kommunisteja`

Tämmöinen otsiko tulee väkisinkin mieleen kun Washington Post ensin kertoi että 80 prosenttia Washingtonin asukkaista vastustaa armeijan kutsumista kaupungin kaduille ja sitten varapresidentti Vance ilmoittaa vastustajieb olevan "hulluja" ja "kommunisteja". Ja tämä mies on monien amerikkalaisten mielestä seuraava presidentti. "Hyvin" on asiat Amerikassa tänään ja huomenna..

Through and Through (Puola-73)

Erittäin mielenkiintoinen, mielenkiintoisesti toteutettu puolalaiselokuva kertoo vasta avioituneesta parista joka joutuu vähän kaikkialla kaikkien erottamiseksi työstä, haukkumaksi, potkimaksi, pweheen, sukulaistenkin taholta. Ja tietenkin se suurin ja ilkein taho, tausta, taustataho on valtio. Joten pariskunta tekee postiryöstön (on toteutettu upean anarkistisin, avantgardistisin kiihkein kuvin ja kirkuvin, kirskuvin äänin. Kamera kiinni kasvoissa ääni korvissa: Elokuvan äänimaailma on muutenkin paahtavan päällepainavaa. Ja kuten mainittua, kuvamaailma on avantgardistista, surrealistista, outoa: Mies esimerkiksi yhtäkkiä ilmestyy kirkontorniin kellonsoittajien rinkiin ja alkaa väkisin soittaa kelloja ["Osaan soittaa kelloja.] 1] tai pariskunnan puistonpenkkipiknik päätyy eväsleipämurskajaisiin ja erilaisten paperien [eväs tai työpaperit, sanomalehdet...] silpojaisiin.. Elokuvan alun `ystävä`porukan iloton, kaoottinen kännäys ja tappelu huoneistossa näyttää olevan aitoa kännäystä, raivoamista, sammumista...) 1] Hän olis voinut myös hyökätä johonkin konttoriin, toimistoon paukuttamaan kirjoituskoneella jotain absurdin randomia tekstiä, sillä olisi voinut tuoda sen toisen puolen maasta, valtiosta eli byrokraattisen kommunistisen keskushallinon. Toinen puoli on kirkko. Kellot ja koneet - kirkko ja kommunistinen valtio. Oikea järjestys on tietenkin kommunistinen valtio ja kirkko..

Vengeance of Snowgirl (Hong Kong-71) Kainalosauva kautta kävelykeppi-kostajanaisen kosto jää melkein sivuosaan tässä taaperruksessa... Tylsä kaksituntinen..

Kainalosauva kautta kävelykeppi-kung fu-kostajanainen (tai tietty miekkanainen, koska kepit, sauvat ovat miekkoja) tappaa perheensä tappajia. Seksittömämpi ja valitettavasti verettömämpi ja pidempi kuin edellinen, vaikka tekovuosi muutaamaa vuotta myöhäisempi. mutta nainen esim säilyttää uhriensa päitä ruukuissa. Elokuvan nimi tulee siitä että hänestä tulee kylmä kostaja kun hän joutui pikkutyttönä seisomaan pitkään jääkylmässä vedessä tappajia piilossa ja jalat vaurioituivat kalikoiksi. Ja seuraavana käsikirjoitusluettelossa onkin sitten kylmän alueen lämpölampien-lähteiden käyttö jalkojenhoitoon.. Ja se juoni ja näyttelijät "etenevät", taapertavat kuin sulaneessa juustossa. Puolitoista tuntiakin tätä olisi liikaa, mutta tämä taaperrus kestää KAKSI TUNTIA! Kärsimys katsoa.. Ja se kyllä tulee selväksi, että nainen osaa valtavan pitkät ja ilmassa alas ylös menevät ilmassaleijunnat, niitä tulee kymmenittäin, hevosenkin selkään ja siitä pois leijutaan kymmenen, jos ei kymmenien metrien päästä... No, lopun "avaruus"folioasussa tulivuoren laavalampeen laskeutuminen lämpöhoitoa hakemaan on mainio älyttömyys, mutta ei se karmeaa katsomiskokemusta pelasta pätkääkään. P.S. Ja mitenkähän muinaiskiinan sijoittuvassa elokuvassa on jäälakeuksilla ihan selvästi moottorilumiauralla tehty tie?

Death Valley (Hong Kong-68)

Hömelösti naureskeleva nuori nainen on jonkinlainen miekkanainen, mutta varsinaisesti julma ja viekas pirulainen joka käyttää muita hyväkseen: Hän tapattaa jopa sukulaisiaan: Tämä kaunotar laittaa rakastajansa tappamaan enonsa, kyläpäällikön (nainen laittaa myrkkyä teehen ja myrkkyteehöyryt tekevät miehestä harhaisen sekavan ja rakastja miekoittaa enon kuoliaaksi) sitten seksiyön jälkeen hän antaa miehelle kirjeen kuoressa jonka käskee viemään toiselle tappajalle. Kirjeessä lukee, että tämä kirjeenkantaja tappoi enoni, tapa hänet.. Ja hän tappaa ja tällä tappaa juoni jatkuu niin edelleen ja niin edelleen.. Mutta onneksi on tietenkin myös hyviksiä ja vähän kieoon kasvaneita, mutta muuten `mukavia` sidekickejä ja lennokkaita hyppy ja miekkataistoja. Ja jopa ninjammiekka(?!)maisia hahmoja. Vuosiluvulleen yllättävää seksiä ja väkivaltaa: Naintia peilin kautta nähtynä. Nainen nousee kylvystä, pylly näkyy pitkään... Miekka isketään alhaalta pöydästä ja nahasta selästä läpi. Puunoppapelipydässä huijaavilta katkotaan miekalla sormet. Syömätikku singotaan silmään... Nämä olisi voinut olla pois: Sikamainen mummomiekatus ja pelkurimainen poikapuukotus, eiku kuristus.. Mukana myös mainiota sankari pelastaa pikkupojan-pikkupoika pelastaa sankarin sokean isoäidin, vai oliko se äidin, aivan sama, lääkkeillä ja levolla-tematiikkaa.. Lopputaistelu on legendaarinen. Pirun hyvin rakennettu leffa. Ohjaaja Lo Wei ei todellakaan ole No Way!

Frida Gråsjö: Äkäpussien antikvariaatti (Bazar-kustannus-2024)

Luulin, toivoin että tässä olisi äkäpussikauppiaan ja äkäpussiasiakkaiden "maailmaa" "parantavia" keskusteluja, mutta ei, tää oli tylsä..

The Room (Japani-93) Tylsyyden Loputtomuus...

: Jos ei onnistu ohjaaja Sion Sonolta (s)eksploitaatio, niin ei onnistu taidekaan: Jos hän luulee että ustavalkoinen filmi jossa noirasuinen mies tujottaa hitaasti ohiajavia laivoja minuutti-minuuttikaupalalla on hienoa noir-taidetta, niin ei ole! Likainen viitta jossa lukee "The Room" on mainio idea, mutta tietenkin stäkin pitää näyttää minuutteja... Kuten tietenkin pitää kuulostaa minuutteja miehen askelia, sitten minuutteja hänen laahustamistaan... Noir-pilanakin tämä olisi kelvoton, mutta Sono-parka on tosissaan... Kun on vähän ideoita niin niitä pitää näyttää loputtomiin... Ja `juoni` pitkälti, pitkälti tätä: Asuntoesittelijänainen vie miestä aina uusiin asuntoihin, koska mikään ei kelpaa.. Joka asunnossa samajuttu: Ensin molemmat seisovat minuutteja ovisuussa paskanjäykkinä hiljaa, sitten nainen sanoo monotonisesti tietoja asunnosta. Asuntojen välillä istutaan tai seistään metrossa paskanjäykkinä puhumatta.. Ja ei, näissä kohtauksissa ei ole mitään eikä yhtään absurdia huumoria, vaan toistoisaa, toistoisaa tylsyyttä... Hyi Taivas ja Helvetti kuiskatkoon kuinka T-Y-L-S-Ä-Ä... Voi Hyvä Jumala miten/mitä monotonista paskaa!!.. Sono on kutsunut Japanin hiljaisen ja hitaan, mutta tunteikkaan elokuvan mestaria Ozua "antikristukseksi Vastaavalla mittarilla laskettuna ja samantapaisella semantiikalla voisi kysyä että miksikähän "kristukseksi" tai "paholaiseksi, piruksi", tai näiden yhdistelmäksi Sono kutsuisi itseään tämän Huonelaahustuksen-raahustuksen perusteella? Tai joku muu? Esimerkiksi minä vaikka? En tiedä.. Ensin Sono-parkaraukka teki näitä tämmöisiä jossa laahustetaan ei missään, sitten "kovan jätkän" "kovia" seksploitaatioita joihin tungettiin kaikki mahdollinen ja mahdoton roina, roska ja sälä tunneiksi... Kumpikin puoli epäonnistui täysin... P.S. Tommy Wiseaun Room on paljon parempi.

Power of Darkness (Argentiina-79) Sokeiden salaliitto?

Elokuvan alussa (sokea?) poika päästää linnunmunista lintuja lentoon.. Sen jälkeen elokuva sokeutuu, sotkeutuu, so(t)keutuu aiheestaan: Mies arvelee, kuvittelee, luulee tietää sokeiden seuraavan häntä...

Adjuster eli Arviomies (Kanada-91)

En ole koskaan päässyt sisälle Atom Egoyanin elokuviin. Tässä vakuutusyhtiön tulipalotarkastajamies (Elias Koteas) ja elokuvasensorinainen ovat pääosissa, mutta elokuvan pääoasassa on elokuvaan kuulumattomien ja kuuluvien puolisurrealististen kohtausten (jousiammuntaa hiekkakentän kolmen hienostotalon muodostaman `lähiön` piirrettyyn 50-lukulaiseen perheidyllimainostauluun, yhden naisen muodostama cheerleader-`joukkue`) vähäisyys ja tarkoituksellisen laiska kerronta. Vaisua, valjua wannabe-Lynchiä. Elokuvan Suominimi hirveä, kamala, kammottava, karmea... Mitätön. 1] Viimeisissä minuuteissa on kyllä eloKuvallista, elokuvantekijällistä infernoa.. 1] Vertauksena Jim Carreyn Cable Guy`n nimisuomennuksessa Sähköputkimies on sentään vahvaa absurdismia, jonka ansiosta se on monta kertaa parempi nimi kuin alkuperäinen. Arviomies on vain nolo, ontto, tyhjä, tyhmä...

Pilvi taivaan peittää..

Pilvessä. Kioyshi Kurosawan loistava internet-trilleri Cloud kohta elokuvateattereissa..

How to murder your wife (USA-65) Vältä kuin mustaa surmaa..

Värikkään 60-luvun tunkkaisinta paskaa. Mestarikoomikko Jack Lemmonin kammottaqvin "komedia". Hän on roolissaan aivan järkyttävän, karmean huono. Samoin Terry-Thomas hänen palvelijanaan, ehkä, jos mahdotonta, vielä kauheampi.. Koko elokuva on...

Tormento (Italia-50)

Loistava neorealismi`satu` läpi-iki-ilkeästä äitipuolesta, iki-läpihyveellisestä vaimosta, syyttömänä vankilaan joutuvasta miehestä (häät vankilassa) ja heidän pienestä lapsestaan ja äitipuoli kusettaa koko kolmikkoa, vaikka vannookin "pyhästi" krusifiksin edessä kuolinvuoteellaan olevalle miehelleen eli naisen isälle pitääkseen heistä huolta... Mukana henkilögalleriassa myös ilkeä pikkupomonunna "Joka kehtaa kantaa nimeä `Äiti`" sekä hyvä muusikko (Roberto Murolo) joka haluaa tulla kuuluisaksi taitelijaksi jotta saisi mahtipontiset hautajaiset.. Hän esittää elokuvassa mm laulun Dicitencello vuie eli Kertokaa se hänelle. Laulu on napolilaista alkuperää ja elokuvan, kuten edellisenkin, ohjaaja Raffaello Matarazzo, sijoittaa elokuvansa usein Napoliin..

Chains (Italia-49) Elokuva keskinkertainen. Päärosvo amatörimäisyydessään varsinainen juonen jatkuva katkaisu, mutta muu näyttelijäkaarti hyvää..

Perusjuoneltaan (no, eipä tässä juuri muuta juonta, juonenjuurta, kerrottavaa ole) jämäkkä, liiankin jämäkkä, elokuva naisahdistelijasta. Autovarasliigan mies tuo kesken karkumatkan kosahtaneen auton korjaamoon. Ja käykin niin, että paikalle pelmahtava toinen liigan liero onkin korjaamon omistajan vaimon rakastaja ennen nykyistä ukkoa. Ja liigmaies aloittaa ahdistelun ja nainen peittelyn. Elokuvan typerin ja älyttömin ratkaisu (ja juonen palasiksi pilkkova katkaisu) on se, että mihin ja milloin tahansa nainen menee, niin `rakastaja` on aina tahattomasti tai tahallaan/tarkoituksella, vahingossa tai varta vasten paikalla. Jatkuvalla syötöllä. Asiaa ei tietenkään ollenkaan, vähääkään, yhtään auta ja juonta jumii se että ahdistelija on ylivoimaisesti, selvästi surkein näyttelijä porukasta. On ilmeisesti luultu, toivottu että hänen apaattisen lurppaluomisen puolisilmä-tylsätuijotuksensa toisi pelotuksen aallot myös katsojan silmiin. Ei todellakaan tuonut. Se lähinnä lamautti, lannisti, latisti uneliaisuteen... Sekä ahdistelijan että katsojan luomet lurpsahtivat kokonaan kiinni..

The Joker (alkuperäinen nimi Le Farceur) eli Leiki ja lemmi (Ranska-60) Kusinen komedia.

Artisti-ateisti-cyclisti-floristi-`naistenies`-mies komein loikin pyörii pitkin poikin Pariisia. Naistenmieheily puolilainausmerkeissä ja viimeisenä, sillä se on miehellä aikamoisen alkeellista ja avutonta; Lähes koko elokuvan ajan hän lapsellisesti liehittelee `Madamia`(Amouk Aimee) tai marttyroi kun nainen sysää kiusankappaleen sivuun, muistelee ennen elokuvaa "tapahtuneita" naisseikkailuita... Ainoastaan elokuvan alussa on komea kohtaus kun "sankarimme" tulee kattoluukusta katolle, nainen huutaa luukusta "Tule takaisin", samoin huutaa naisen mies pistoolilla huutoa terästäen ja pakenija iloisen akrobaattisesti juoksee ja loikkii pitkin Pariisin kattoja pitkässä kohtauksessa. Mutta tähän hyvät puolet jäävät, tyypin asuinpaikka, sukulaisten (juipilla siellä kaksi lastakin, vaimo nainut veljen) ja ystävien asuttama kaupunki"kartano", jossa koko sakki tekee `työkseen` juipin veljen ottamia historiallisia pysäytysvalokuvia tai soittavat orkesterissa on päälle väkisin tungettua absurdismia. - Kova kaahaus ja kaaos koko ajan päällä, mutta umpipaska komediahan tämä on...

Habit (USA-96) Kai kertoo alkoholismista, kuvaa alkoholismia?....

...Vaikka vampirismilla mainostetaankin... Tämäkin, kuten parin `arvion` takainen Non Telling on Larry Fessendenin ohjaama oivaideainen, mutta indieksi liian kaumiisti ja komeasti kuvattu (lisää tästä kommentissa) pitkä- ja tylsätoteuteutusneinen elokuva. Tässä uniikisti, mutta pitkästi, tylsästi toteutetussa jaanauksessa, jankutuksesssa yhdistetään uniikisti, mutta hitaasti alkoholismi ja vampirismi (kertoo,kuvataan ilmeisesti, kai, vissiin alkoholin ja alkoholismin hidasta, julmaa, jumittavaa, ja lopulta jyräävää viekkautta). Elokuva on liian puhtoinen, puleerattu ja siisti, mutta viimeiset parikymmentä minuuttia on aitoa kunnon `oikeaa` likaa, limaa ja sotkua, paljasta, `puhdasta` paskaa, selvää, silkkaa `shittiä ja verta`. Mutta se vampirismi vittu tulee hitaasti `mukaan` perkele puolenvälin jälkeen vasta... VITTU!

A Dream Longer Than the Night (Ranska-76)

Idioottimainen, infantiili (ilmeisen tarkoituksellinen sellainen) kaaos, jossa taikamaan "prinsessa"(?)tyttö haluaa aikuiseksi ja niinpä hän mm perinteisen hirviön ja perinteismättömän kääpiö"kuninkaan" "auttamana", "avustuksella" menee välitaikamaan/maiden kautta, läpi avantgardististen, pop-taiteisten, psykedeelisten, surrealististen (tietenkin kaikki nämä piti tekijöiden ja minun tunkea tähän, tähän tunkea..) patsaspuistojen, `hullun` kattiloiden-kippojen-purkkien-purnukoiden-rumpujen-tynnyreidenpaukuttelijan (tyttökin paukuttaa), lekalla liukuhihnalla metsässä posliiniastioita-esineitä murskaavan laitoksen ja yleensäkin erilaisten hyödyttömien, tarpeettomien, turhien, turhaa "työtä" tekevien, höyryttävien, savuttavien, äänekkäiden metsä-ulkoilamatehtaiden (metsä on tärkeä, törkeä tässä tekeleessä) "auttamana", "avustuksella", kautta kohti aikuisuutta, jossa näkyy lähes pelkästään räjähteleviä penispinjaattoja, pinjaattapeniksiä., Paskaa. Ohjaajan onneksi ainoa ulostus. Iljettävä, ilkeä, ilkeä, iljettävä kohtaus on kun hirviö repii, silpoo kuninkaantuoliin kahlittua kääpiötä.

Executioners From Shaolin (Hong Kong-77)

Kovin ja coolein clou: Harjoitus kautta taistelukohteena virtsaava, vertavaluva "Buddha"(?)-patsas??!!....

Playroom aka Schizo aka Schizomaniac (USA-90)

Ihan ok ja onnistunut arkeologikauhu ja `lapsuus luostarin raunioissa(!) ja sinne takaisin`-tarinointi. Ei siis ollenkaan kuin eräs tyypeistä autossa naiselleen(!) sanoo: "Fuck this shit, man! (Oisko pitänyt olla `Mam`?) I hate this shit!" Ja onhan siinä aikamoista ikäryhmien kohtaamista, kun miehen lapsiversio käy käytävässä kiinni ja huutaa piiloleikkisästi "GOTCHA!" Ja tuo Schizomaniac-nimivaihtoehto on myös aikamoinen.. P.S. Ja tiedättekö mitä pitää tehdä ilmoittaakseen tulostaan kun astuu arkeologin asuntoon? No, tietenkin koputtaa pöydällä olevaa kalloa! Muistakaa ens kerralla!.. Ja seksploitaatikoille tiedoksi: Raunioissa myös naidaan. Ja jos sinulla on kauhuluostari, kauhukatakombi, tai niiden rauniot, niin tässä sisustusvinkki: Kaksikynttiläisen kynttilänjalan, tai tässä tapauksessa kallon, kynttilänkallon saa laittamalla pääkallon nurinpäin seinälle roikkumaan ja kynttilät silmänkoloihin, reikiin!!..

Freeze Me (Japani-2000)

Luulin, pelkäsin, että tämä on pahinta pinkupaskaa, että tämäkin pilalle paskottu, paskaksi pilattu.. Kyseessä ei ole pakastekaappikauhua (tai "taitaa" olla sitäkin 1]), vaan japanilainen rape and revenge-elokuva. Eli ei onneksi ole mitään japanilaista örisevien (sadetakki)setien tirkistelypaskaa (paljasta pintaa->raiskauksia ei onneksi juurikaan[,] paljon näytetä), vaan elokuva siitä kuinka mieslössin raiskaaman naisen jo murskattu mieli murskaantuu lisää kun hän törmää uudestaan yhteen miehistä joka raiskaa hänet.. Ja törmää(kö) toiseen.. Lumisateet esimerkiksi asunnossa, hississä kuvaavat hyvin naisen kylmää kohtaloa ja mielenmaisemaa.. 1] Ja onko myös poliisimaista "freeze"- kehoitusta, käskyä.. P.S. Tässä on hieno tyhmän konsolipelaajapellen lopetus.. Ja itse elokuvan lopetus on nätti: Nättipyllyinen nainen seisoo alasti kaatosateisella parvekkeella takaapäin kuvattuna...

No Telling (USA-91) Etovan eläineksploitaation, eli eläinrääkkäyksen ja tapahtumaköyhän mainstreamin yhdistelmä. Eli tapahtumaköyhän eksploitaation ja tapahtumaköyhän mainstreamin yhdistelmä pahanlemuisella- ja makuisella `mausteella`. Yhdistelmä ei toimi.

Pariskunta muuttaa ainakin kesäksi moderniin maalaistaloon, koska miehen on saatava kesän ajaksi laboratorio jossa hän suorittaa eläimellisiä ja ihmisellisiä kokeitaan, "jotta hän voisi auttaa ihmisiä..". Eli Frankenteinismia. Eli kyseessä on pahanlöyhkäisen etovan eläimellisen, etovan eläinkoe- koe-eläinrääkkäysmateriaalin ja tapahtumaköyhän mainstreamin yhdistelmä. Yhdistelmä ei toimi. Millään muotoa eikä millään `tasolla`. Tulos on tasoton. Kaikin puolin. Hyvä aihe, idea paskottu täysin pilalle, pilattu täysin paskaksi.. Ja kuten elokuvan nimi sanoo, tästä elokuvasta ei ole juuri mitään muuta kummempaa kerrottavaa...