Vanhan äidin (isä ilmeisesti, kaiketi kuollut) kanssa asuva keski-ikäinen kehitysvammainen mies on lelupajan kautta kaupan kaksi-kolme kertaa viikossa työntekijä. Hän tutustuu, ystävystyykin äitinsä jatkuvasti pahoinpitelemään (isä missä lienee, vankilassa varmaankin) esiteini/teinipoikaan. Repaleisissa vaatteissa kulkevalla pojalla ei ole muuta turvaa kuin repaleisesta takista tekemänsä repaleisen viitan antama maaginehko suoja. - Alan Clarken ohjaama tärkeä tarina siitä milloin erityisihmisen paikka on kotona ja milloin ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti